Miten voi parantaa parisuhdetta tällaisessa tilanteessa?

Jos tiedätte mitä tahtoisitte toisiltanne niin kertokaa ihmeessä niustä toisillenne.

Meillä meni homma niin pitkälle, etten enää rakasta.Yhteistä on vain koti, asuntolaina, arvot ja lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Lastenvanhdin puute ei nyt ole mikään oikea selitys sille, että ette lasten nukkuessa keksi muuta tekemistä kuin telkkarin katselu erillisissä huoneissa. Ongelmanne on joko se, että olette tylsiä ihmisiä jotka ei osaa muuta kuin katsoa telkkaria tai sitten se, että keksitte tekosyitä (ei kiinnosta samat ohjelmat) sille ettette halua olla edes samassa huoneessa, tai sitten molemmat. Miten on, rehellisesti? Tässä muuten vinkki: jos ennestäänkin väsyttää/on tylsää, niin telkkarin katselu passiivisena illasta toiseen ei auta vaan pahentaa ongemaa. Ruutujen tuijottelu passivoittaa ja väsyttää tosi paljon, ei palauta ja virkistä. Laittakaa telkkarit  kiinni tai luopukaa niistä kokonaan. Miksi teillä edes on kaksi telkkaria?

Ei me tavallista tylsempiä ihmisiä olla, ei nyt kai mitään erityisen jänniäkään. Mutta on tuo eri telkkariohjelmat eri telkkareissa toisen seuran välttelyä myös, kun ei tee mieli olla lähellä eikä keksi mitään puhuttavaa. Ap

Kuulostaa jollain tapaa läheisriippuvaiselta: toisen läsnäoloa ei siedä mutta ei halua erotakaan. Olisi varmaan aika mennä pariterapiaan, sinne voi muuten mennä yksinkin. Lapsethan saa teistä sitä kiintymys- ja parisuhdemallia, et varmaan halua siirtää teidän tunnelmianne heille eteenpäin. Onko syy siihen miksi kumpikaan ei halua erota todellisuudessa se, ettette jaksa eroamisen vaivaa ja (kuviteltu) sosiaalinen stigma pelottaa? Kannattaa nyt miettiä tosi tarkasti, onko se henkinen ilmasto, jossa vanhemmat välttevät toisiaan, se mitä haluatte lapsillenne antaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin joku aiemmin, koko elämä on väljähtynyt. Eihän kukaan jaksa tuollaista elämää kuin kuvailet. Tehkää jotain uutta, jotain kivaa, yksin ja yhdessä ja lasten kanssa! Kutsukaa ystäviä kylään, viekää lapset hoitoon ja käykää syömässä kavereidenne kanssa, menkää vaikka uimahalliin ja mäkkäriin lasten kanssa joku ilta, leffaan, kaveriperheen luo kylään, mustikoita poimimaan, ihan mitä vaan kunhan katkaisette tuon kotona keskenänne möllöttämisen kierteen. Ja vaikka jo tänään kun lapset nukkuu, voit kömpiä miehesi päälle ja kokeilla miten villiksi saat hänet.

Elämä varmaan onkin väljähtynyt, kaiken lapsiarjen vuoksi. Kyllä meillä välillä käy ihmisiä kylässä ja välillä käydään lasten kanssa mäkkärissä tms ja mustikassakin koko perhe. Lapset on kolme ja viisi eli sen mukaan tehdään mikä on mahdollista.

Mutta tuo viimeinen ehdotuksesi, siihen en pysty, ei tee mieli edes koskettaa enkä edes halua että mies tulisi jotenkin villiksi.

Ap

Jos lapset on 3 ja 5 niin tieteellinen nimi tilanteellesi on: Ruuhkavuodet. Saman käy läpi about jokainen lapsiperhe. Se kuuluu siihen pakettiin kun päättää hankkia lapsia. Se menee ajan myötä ohi vaikka nyt tuntuisi ikuisuudelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei tee mieli koskettaa? Etkö nauti seksistä?

Nauttisin kai, tai olen ennen, vuosia sitten siis nauttinut, ei vaan tee yhtään mieli nykyään. Ap

🤢🤢🤮🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin joku aiemmin, koko elämä on väljähtynyt. Eihän kukaan jaksa tuollaista elämää kuin kuvailet. Tehkää jotain uutta, jotain kivaa, yksin ja yhdessä ja lasten kanssa! Kutsukaa ystäviä kylään, viekää lapset hoitoon ja käykää syömässä kavereidenne kanssa, menkää vaikka uimahalliin ja mäkkäriin lasten kanssa joku ilta, leffaan, kaveriperheen luo kylään, mustikoita poimimaan, ihan mitä vaan kunhan katkaisette tuon kotona keskenänne möllöttämisen kierteen. Ja vaikka jo tänään kun lapset nukkuu, voit kömpiä miehesi päälle ja kokeilla miten villiksi saat hänet.

Elämä varmaan onkin väljähtynyt, kaiken lapsiarjen vuoksi. Kyllä meillä välillä käy ihmisiä kylässä ja välillä käydään lasten kanssa mäkkärissä tms ja mustikassakin koko perhe. Lapset on kolme ja viisi eli sen mukaan tehdään mikä on mahdollista.

Mutta tuo viimeinen ehdotuksesi, siihen en pysty, ei tee mieli edes koskettaa enkä edes halua että mies tulisi jotenkin villiksi.

Ap

Ymmärrän sua, mutta toi on kyllä lopun alkua.

Mieti mieluummin, miten voisit olla itse tyytyväisempi itseesi. Kerrot että olet väsynyt, elämä ei innosta, näet itsesi rumana ja tylsänä. Mikä siihen auttaisi?

Kiltti mies kirjoitti:

Voi siitä nousta. Molemmat alkaa joustamaan niistä omista lempi ohjemista ja katsoo toisen ohjelmaa vaikka ei kiinnosta. Sitten alatte vaikka käymään juoksulenkillä yhdessä. Lopetatte puhelimella pelailun ja olette vaikka muuten toistenne seurassa. Joustamalla omista asioista niin alatte tekemään asioita yhdessä.

Järkeviä ohjeita, sanoista tekoihin pienin askelin jos molemmilla halua parempaan.

Lapset huomaavat sen että pidät heidän toista vanhempaansa vastenmielisenä. Valitettavasti.

Onko miehen pakko tehdä iltatöitä? Kuulostaa nyt vähän siltä, että olet työ- ja kotiorja, mikä varmasti katkeroittaa. Onko takana muutakin, epäiletkö miestäsi jostain tai saanut kiinni joskus jostain? Onko mies töissä vai "töissä", viettämässä omaa kivaa aikaa? Kuulostat niin inhon täyteiseltä miestäsi kohtaan että mietin onko tässä muutakin kuin vain pikkulapsiarjen väsymys?

Vierailija kirjoitti:

Mieti mieluummin, miten voisit olla itse tyytyväisempi itseesi. Kerrot että olet väsynyt, elämä ei innosta, näet itsesi rumana ja tylsänä. Mikä siihen auttaisi?

Oma aika, eli mahdollisuus kuntoilla rauhassa, käydä välillä kampaajalla tms, mahdollisuus ostaa kauniimpia vaatteita, mahdollisuus käydä kiinnostavissa paikoissa ja tehdä kiinnostavia asioita. Ja mielenkiintoisempi työ kuin nykyinen. Näitä estää rahapula ja se, että olen miehen iltatöiden vuoksi niin kiinni lapsissa että joudun ottamaan nuo pienet mukaan kaikkialle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Lastenvanhdin puute ei nyt ole mikään oikea selitys sille, että ette lasten nukkuessa keksi muuta tekemistä kuin telkkarin katselu erillisissä huoneissa. Ongelmanne on joko se, että olette tylsiä ihmisiä jotka ei osaa muuta kuin katsoa telkkaria tai sitten se, että keksitte tekosyitä (ei kiinnosta samat ohjelmat) sille ettette halua olla edes samassa huoneessa, tai sitten molemmat. Miten on, rehellisesti? Tässä muuten vinkki: jos ennestäänkin väsyttää/on tylsää, niin telkkarin katselu passiivisena illasta toiseen ei auta vaan pahentaa ongemaa. Ruutujen tuijottelu passivoittaa ja väsyttää tosi paljon, ei palauta ja virkistä. Laittakaa telkkarit  kiinni tai luopukaa niistä kokonaan. Miksi teillä edes on kaksi telkkaria?

Ei me tavallista tylsempiä ihmisiä olla, ei nyt kai mitään erityisen jänniäkään. Mutta on tuo eri telkkariohjelmat eri telkkareissa toisen seuran välttelyä myös, kun ei tee mieli olla lähellä eikä keksi mitään puhuttavaa. Ap

Kuulostaa jollain tapaa läheisriippuvaiselta: toisen läsnäoloa ei siedä mutta ei halua erotakaan. Olisi varmaan aika mennä pariterapiaan, sinne voi muuten mennä yksinkin. Lapsethan saa teistä sitä kiintymys- ja parisuhdemallia, et varmaan halua siirtää teidän tunnelmianne heille eteenpäin. Onko syy siihen miksi kumpikaan ei halua erota todellisuudessa se, ettette jaksa eroamisen vaivaa ja (kuviteltu) sosiaalinen stigma pelottaa? Kannattaa nyt miettiä tosi tarkasti, onko se henkinen ilmasto, jossa vanhemmat välttevät toisiaan, se mitä haluatte lapsillenne antaa? 

No meillä on kyllä hyvät puhevälit ja rauhaisa ilmapiiri, mutta emme pysty näyttämään mitä on rakkaus aikuisten kesken. Lapselle sitä näytetään ja sanotaan. Parisuhteesta ei tule vain enää mitään. Inhottaa koko ukko vaikka mulla on seksuaalisia tarpeita.

Ei ap

Ota kissa pöydälle ja kerro sille miehelle mikä vika suhteessanne on. Kyllä teidän pitää tehdä asioita yhdessä ja nukkua samassa sängyssäkin ja olla samassa sohvassa toisten kainalossa. Jos ei sitä kiinnosta niin parisuhdetta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Lapset huomaavat sen että pidät heidän toista vanhempaansa vastenmielisenä. Valitettavasti.

Onko miehen pakko tehdä iltatöitä? Kuulostaa nyt vähän siltä, että olet työ- ja kotiorja, mikä varmasti katkeroittaa. Onko takana muutakin, epäiletkö miestäsi jostain tai saanut kiinni joskus jostain? Onko mies töissä vai "töissä", viettämässä omaa kivaa aikaa? Kuulostat niin inhon täyteiseltä miestäsi kohtaan että mietin onko tässä muutakin kuin vain pikkulapsiarjen väsymys?

Ei mies missään pettämässä minua käy ja väitä olevansa töissä, en mitään sellaista epäile. Mutta kyllä hän ottaa noita iltatöitä vähän senkin vuoksi ettei joutuisi hoitamaan lapsia ja nukutuksia ym kotona. Siitä olen vähän katkera. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Lastenvanhdin puute ei nyt ole mikään oikea selitys sille, että ette lasten nukkuessa keksi muuta tekemistä kuin telkkarin katselu erillisissä huoneissa. Ongelmanne on joko se, että olette tylsiä ihmisiä jotka ei osaa muuta kuin katsoa telkkaria tai sitten se, että keksitte tekosyitä (ei kiinnosta samat ohjelmat) sille ettette halua olla edes samassa huoneessa, tai sitten molemmat. Miten on, rehellisesti? Tässä muuten vinkki: jos ennestäänkin väsyttää/on tylsää, niin telkkarin katselu passiivisena illasta toiseen ei auta vaan pahentaa ongemaa. Ruutujen tuijottelu passivoittaa ja väsyttää tosi paljon, ei palauta ja virkistä. Laittakaa telkkarit  kiinni tai luopukaa niistä kokonaan. Miksi teillä edes on kaksi telkkaria?

Ei me tavallista tylsempiä ihmisiä olla, ei nyt kai mitään erityisen jänniäkään. Mutta on tuo eri telkkariohjelmat eri telkkareissa toisen seuran välttelyä myös, kun ei tee mieli olla lähellä eikä keksi mitään puhuttavaa. Ap

Kuulostaa jollain tapaa läheisriippuvaiselta: toisen läsnäoloa ei siedä mutta ei halua erotakaan. Olisi varmaan aika mennä pariterapiaan, sinne voi muuten mennä yksinkin. Lapsethan saa teistä sitä kiintymys- ja parisuhdemallia, et varmaan halua siirtää teidän tunnelmianne heille eteenpäin. Onko syy siihen miksi kumpikaan ei halua erota todellisuudessa se, ettette jaksa eroamisen vaivaa ja (kuviteltu) sosiaalinen stigma pelottaa? Kannattaa nyt miettiä tosi tarkasti, onko se henkinen ilmasto, jossa vanhemmat välttevät toisiaan, se mitä haluatte lapsillenne antaa? 

No meillä on kyllä hyvät puhevälit ja rauhaisa ilmapiiri, mutta emme pysty näyttämään mitä on rakkaus aikuisten kesken. Lapselle sitä näytetään ja sanotaan. Parisuhteesta ei tule vain enää mitään. Inhottaa koko ukko vaikka mulla on seksuaalisia tarpeita.

Ei ap

Vanhempien välisen rakkauden puute ja suoranainen keskinäinen inho vaurioittaa lasta vaikka vanhemmat rakastaisivatkin lastaan eikä väkivaltaa tai riitoja olisi. Lapset eivät ole tyhmiä vaan huomaavat paljon ja suorastaan imevät havaintoja itseensä. Näin se ikävä kyllä on. 

Läheisyys ja seksi olisi kyllä tärkeää saada heräteltyä. Väsyneenä ruuhkavuosien keskellä on ehkä turha odottaa, että alkaa vain yhtäkkiä kovasti tehdä mieli. Ei ehkä ala. Mutta voi päättää, että läheisyys on tärkeää, ja vaikka kömpiä joka ilta sohvalle kainaloon puoleksi tunniksi (vaikka TV-ohjelma ei olisikaan oma suosikki). Tai vaikka tarjoutua hieromaan toisen hartioita.

Mieti mikä saisi sinut tuntemaan naiselliseksi ja kauniiksi itsesi? Värjää hiukset, käytä kotona farkkuja vanhojen verkkareiden sijaan tai mikä nyt vaan saakaan sinut paremmalle mielelle.

Ehdota miehellesi että kokeilette muutamaa uutta harrastus juttua yhdessä. Ehdota jotain mitä sinä haluaisit kokeilla ja kysy mitä mes haluaisi kokeilla. Ja jos lapsille ei ole hoitopaikkaa niin kokeilkaa jotain mitä voi tehdä koko perheenä esim geokätköily, seinäkiipeily (pienin ei vielä voi kiipeillä mutta voisiko toinen vahtia lapsia kun toinen aikuinen kiipeää tai välillä isompi lapsi kiipeilisi vanhemman vahtiessa jne), pitkät pyörälenkit koko perheellä jne.

Löytyykö ketään tuttavaperhettä jossa myös ongelma ettei lapsille hoitajaa. Voisitteko kokeilla että hoitaisitte tositenne lapsia yhden vuorokauden kerran kuukaudessa. Tai vaikka niin että te hoitaisitte lapsia elokuussa yhden vuorokauden ja toinen perhe sitten yhden vuorokauden syyskuussa. Näin saisitte joka toinen kuukausi yhden lapsivapaan vuorokauden parisuhteelle. Lapset saisivat olla kavereiden kanssa vuorokauden ja siten vaihtelua.

Jos teette uusia asioita yhdessä niin niistä kiva jutella kotonakin. Esim siitä mitä harrastuksessa tapahtui, ja jos innostutaan jatkamaan niin mitä haluttaisiin kokeilla yhdessä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset huomaavat sen että pidät heidän toista vanhempaansa vastenmielisenä. Valitettavasti.

Onko miehen pakko tehdä iltatöitä? Kuulostaa nyt vähän siltä, että olet työ- ja kotiorja, mikä varmasti katkeroittaa. Onko takana muutakin, epäiletkö miestäsi jostain tai saanut kiinni joskus jostain? Onko mies töissä vai "töissä", viettämässä omaa kivaa aikaa? Kuulostat niin inhon täyteiseltä miestäsi kohtaan että mietin onko tässä muutakin kuin vain pikkulapsiarjen väsymys?

Ei mies missään pettämässä minua käy ja väitä olevansa töissä, en mitään sellaista epäile. Mutta kyllä hän ottaa noita iltatöitä vähän senkin vuoksi ettei joutuisi hoitamaan lapsia ja nukutuksia ym kotona. Siitä olen vähän katkera. Ap

No tässä on nyt teille yksi puheenaihe mistä aloittaa keskusteleminen ja asioiden muuttaminen. Ei auta lapsenvahdit ja lomat, jos vaikka olisivat mahdollisia, jos teillä on tällainen tilanne, että olet lapsissa enemmän kiinni ja väsyt siitä, mies pakoilee isyyttään ja olet siitä katkera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Lastenvanhdin puute ei nyt ole mikään oikea selitys sille, että ette lasten nukkuessa keksi muuta tekemistä kuin telkkarin katselu erillisissä huoneissa. Ongelmanne on joko se, että olette tylsiä ihmisiä jotka ei osaa muuta kuin katsoa telkkaria tai sitten se, että keksitte tekosyitä (ei kiinnosta samat ohjelmat) sille ettette halua olla edes samassa huoneessa, tai sitten molemmat. Miten on, rehellisesti? Tässä muuten vinkki: jos ennestäänkin väsyttää/on tylsää, niin telkkarin katselu passiivisena illasta toiseen ei auta vaan pahentaa ongemaa. Ruutujen tuijottelu passivoittaa ja väsyttää tosi paljon, ei palauta ja virkistä. Laittakaa telkkarit  kiinni tai luopukaa niistä kokonaan. Miksi teillä edes on kaksi telkkaria?

Ei me tavallista tylsempiä ihmisiä olla, ei nyt kai mitään erityisen jänniäkään. Mutta on tuo eri telkkariohjelmat eri telkkareissa toisen seuran välttelyä myös, kun ei tee mieli olla lähellä eikä keksi mitään puhuttavaa. Ap

Kuulostaa jollain tapaa läheisriippuvaiselta: toisen läsnäoloa ei siedä mutta ei halua erotakaan. Olisi varmaan aika mennä pariterapiaan, sinne voi muuten mennä yksinkin. Lapsethan saa teistä sitä kiintymys- ja parisuhdemallia, et varmaan halua siirtää teidän tunnelmianne heille eteenpäin. Onko syy siihen miksi kumpikaan ei halua erota todellisuudessa se, ettette jaksa eroamisen vaivaa ja (kuviteltu) sosiaalinen stigma pelottaa? Kannattaa nyt miettiä tosi tarkasti, onko se henkinen ilmasto, jossa vanhemmat välttevät toisiaan, se mitä haluatte lapsillenne antaa? 

No meillä on kyllä hyvät puhevälit ja rauhaisa ilmapiiri, mutta emme pysty näyttämään mitä on rakkaus aikuisten kesken. Lapselle sitä näytetään ja sanotaan. Parisuhteesta ei tule vain enää mitään. Inhottaa koko ukko vaikka mulla on seksuaalisia tarpeita.

Ei ap

Vanhempien välisen rakkauden puute ja suoranainen keskinäinen inho vaurioittaa lasta vaikka vanhemmat rakastaisivatkin lastaan eikä väkivaltaa tai riitoja olisi. Lapset eivät ole tyhmiä vaan huomaavat paljon ja suorastaan imevät havaintoja itseensä. Näin se ikävä kyllä on. 

En mä millään tavalla vihaa häntä. Hän on hyvä ystävä mulle, mutta en halua että hän koskettaa minua halaamista enempää.

Kiltti mies kirjoitti:

Voi siitä nousta. Molemmat alkaa joustamaan niistä omista lempi ohjemista ja katsoo toisen ohjelmaa vaikka ei kiinnosta. Sitten alatte vaikka käymään juoksulenkillä yhdessä. Lopetatte puhelimella pelailun ja olette vaikka muuten toistenne seurassa. Joustamalla omista asioista niin alatte tekemään asioita yhdessä.

Hyvä kompromissi on katsoa välillä dokkareita. Ehkä aihe on sellainen, ettei kumpikaan tiedä siitä paljon etukäteen, mutta se herättää keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset huomaavat sen että pidät heidän toista vanhempaansa vastenmielisenä. Valitettavasti.

Onko miehen pakko tehdä iltatöitä? Kuulostaa nyt vähän siltä, että olet työ- ja kotiorja, mikä varmasti katkeroittaa. Onko takana muutakin, epäiletkö miestäsi jostain tai saanut kiinni joskus jostain? Onko mies töissä vai "töissä", viettämässä omaa kivaa aikaa? Kuulostat niin inhon täyteiseltä miestäsi kohtaan että mietin onko tässä muutakin kuin vain pikkulapsiarjen väsymys?

Ei mies missään pettämässä minua käy ja väitä olevansa töissä, en mitään sellaista epäile. Mutta kyllä hän ottaa noita iltatöitä vähän senkin vuoksi ettei joutuisi hoitamaan lapsia ja nukutuksia ym kotona. Siitä olen vähän katkera. Ap

No tässä on nyt teille yksi puheenaihe mistä aloittaa keskusteleminen ja asioiden muuttaminen. Ei auta lapsenvahdit ja lomat, jos vaikka olisivat mahdollisia, jos teillä on tällainen tilanne, että olet lapsissa enemmän kiinni ja väsyt siitä, mies pakoilee isyyttään ja olet siitä katkera.

Ollaan me näistä puhuttu. Tai minä siis olen puhunut. Mies tietää kyllä hyvin mitä ajattelen näistä asioista. Eipä ne asiat silti muuksi näytä muuttuvan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Lastenvanhdin puute ei nyt ole mikään oikea selitys sille, että ette lasten nukkuessa keksi muuta tekemistä kuin telkkarin katselu erillisissä huoneissa. Ongelmanne on joko se, että olette tylsiä ihmisiä jotka ei osaa muuta kuin katsoa telkkaria tai sitten se, että keksitte tekosyitä (ei kiinnosta samat ohjelmat) sille ettette halua olla edes samassa huoneessa, tai sitten molemmat. Miten on, rehellisesti? Tässä muuten vinkki: jos ennestäänkin väsyttää/on tylsää, niin telkkarin katselu passiivisena illasta toiseen ei auta vaan pahentaa ongemaa. Ruutujen tuijottelu passivoittaa ja väsyttää tosi paljon, ei palauta ja virkistä. Laittakaa telkkarit  kiinni tai luopukaa niistä kokonaan. Miksi teillä edes on kaksi telkkaria?

Ei me tavallista tylsempiä ihmisiä olla, ei nyt kai mitään erityisen jänniäkään. Mutta on tuo eri telkkariohjelmat eri telkkareissa toisen seuran välttelyä myös, kun ei tee mieli olla lähellä eikä keksi mitään puhuttavaa. Ap

Kuulostaa jollain tapaa läheisriippuvaiselta: toisen läsnäoloa ei siedä mutta ei halua erotakaan. Olisi varmaan aika mennä pariterapiaan, sinne voi muuten mennä yksinkin. Lapsethan saa teistä sitä kiintymys- ja parisuhdemallia, et varmaan halua siirtää teidän tunnelmianne heille eteenpäin. Onko syy siihen miksi kumpikaan ei halua erota todellisuudessa se, ettette jaksa eroamisen vaivaa ja (kuviteltu) sosiaalinen stigma pelottaa? Kannattaa nyt miettiä tosi tarkasti, onko se henkinen ilmasto, jossa vanhemmat välttevät toisiaan, se mitä haluatte lapsillenne antaa? 

No meillä on kyllä hyvät puhevälit ja rauhaisa ilmapiiri, mutta emme pysty näyttämään mitä on rakkaus aikuisten kesken. Lapselle sitä näytetään ja sanotaan. Parisuhteesta ei tule vain enää mitään. Inhottaa koko ukko vaikka mulla on seksuaalisia tarpeita.

Ei ap

Vanhempien välisen rakkauden puute ja suoranainen keskinäinen inho vaurioittaa lasta vaikka vanhemmat rakastaisivatkin lastaan eikä väkivaltaa tai riitoja olisi. Lapset eivät ole tyhmiä vaan huomaavat paljon ja suorastaan imevät havaintoja itseensä. Näin se ikävä kyllä on. 

En mä millään tavalla vihaa häntä. Hän on hyvä ystävä mulle, mutta en halua että hän koskettaa minua halaamista enempää.

Vaikka et vihaisi, niin kyllä se lapsi huomaa sen välisenne rakkauden puuttumisen. Sanoit itsekin ettette pysty sellaista näyttämään lapselle. Kun kirjoittelet että "inhottaa koko ukko" niin luuletko ettei asenteesi näy sinusta päälle päin muillekin?