Miten voi parantaa parisuhdetta tällaisessa tilanteessa?

Näinpä se on, lapset tappaa kyllä kaiken mielenkiinnon.

Vierailija kirjoitti:

Minusta suurin ongelma tuossa ei ole tylsä arki, vaan se ettet enää halua miestäsi. Edes siis halata/koskettaa. Ymmärrän seksin loppumisen paremmin kuin kosketuksen loppumisen varsinkin, kun ikää tulee.

Lähtisin purkamaan tuota tilannetta parisuhde/seksuaaliterapeutin kanssa, mutta se maksaa. Luulen että tunteet mieheesi ovat kylmenneet, kun kerta muista haaveilet ja luulen että se, että miehesi pakenee kotihommia töihin on auttanut siinä. Se yhteys ja romantiikkakin pitäisi palauttaa, yhteinen aika auttaa, mutta kyllä te ulkopuolista apua tarvitte. Kirkko järjestää jotain parisuhdeneuvontaa ilmaiseksi, jos ei muuta löydy niin on se tyhjää parempi.

Itse olen käynyt kirkon tarjoamassa parisuhdeneuvonnassa. Kävimme muutaman kerran, eikä se auttanut yhtään mitään. Kun toinen tai molemmat ovat tunteensa kadottaneet, ei niitä mielestäni saa takaisin. Et saa pyyhittyä kaikkia turtumisia, negatiivisia tunteita, seksuaalista haluttomuutta pois. Poppakonsteilla voit huijata itseäsi vähän aikaa, mutta faktat ei muuksi muutu. Vuosien saatossa on totuttu ja arkipäiväistytty, eikä sitä enää muuksi voi muuttaa. Tämä on mielestäni perimmäinen syy todella moneen eroon.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tismalleen sama tilanne ja jopa niin että itse en edes muistanut kaivata parisuhdetta kun oli jo niin tottunut tuohon tilanteeseen. Lopulta käännekohta tuli siinä kun mies jäi kiinni pettämisestä. Tämä avasi silmät ja tällä hetkellä meillä on läheisyyttä joka päivä sekä seksiä vähintään kerran viikossa. Ollaan lähennytty muutenkin kaikilla tavoin. Itse en enää suostuisi asumaan miehen kanssa ilman parisuhdetta. Tuosta tapahtumasta on kohta kaksi vuotta. Meillä on myös lapsia. Minun neuvoni on että kaikki lähtee läheisyydestä ja sen jälkeen tulee muu.

Meillä sama tilanne päättyi vaimon pettämiseen. Sekin oli ns. silmiä avaava tilanne, josta yritettiin jatkaa skarppaamalla monilla osa-alueilla. Alle vuosi siinä meni ja erottiin. Ei tuosta vaan pääse yli, kunnioitus meni, eikä se ainakaan meidän tilanteessa ollut korjattavissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuvailit juuri tavallisen suomalaisen avioliiton.

Yksisuuntaista palvelua ja huomioimista ei kukaan jaksa parisuhteessa

Tapailkaa muita ihmisiä. Paljon helpompi järjestää treffejä varten lastenhoito kun toinen teistä voi jäädä kotiin.

Itse en osannut vastaavassa tilanteessa tilannetta korjata. Pitkään kipuilin asian kanssa, silmiäavaavaa oli kun tajusin että haluttomuus ei johdu mistään iästä tai muista hormoniasioista vaan etten vain halunnut puolisoani. Kuitenkin meillä oli aina ollut hyvää ja tyydyttävää seksiä.  Hän oli hyvä puoliso, emmekä riidelleet, mutta en pystynyt elämään niin.

Taas joku mieslapsi joka pakoilee perhe-elämää ja odottaa kotona seksiä ja palveluja. Siinä ongelman ydin. Varmasti haluaisit miestäsi jos hän olisi mies.

Ihan sama tilanne. Itseä ei TV kiinnosta yhtään, ainut keino saada "yhteistä aikaa* on mennä katsomaan telkkua. Siinä sitten istutaan ja kommentoidaan elokuvaa ja syödään jotain epäterveellistä. Tosi laadukasta. Eihän toi edes ole oikeasti mitään "yhteistä aikaa". Oon koittanut keskustella, ehdottaa , järjestää, mikään ei kiinnosta eikä kelpaa. Mies haluaa vaan ja ainoastaan joko katsoa telkkua tai pelata puhelimella.

Tämä onkin saanut aikaan sen, että illat kirjoittelen treffisaitilla tapaamani miehen kanssa, jolla on vaimonsa kanssa ihan sama tilanne. Juttelemme kaikesta, jaamme ajatuksia ja mietimme millä saisimme kumppanimme innostumaan taas elämästä. Kumpikaan ei ole keksinyt mitään toimivaa.

On tää nykymaailma vaan surullista, kun ihmiset katoavat tekomaailmoihin, ja samalla oma puoliso ja lapset jäävät tähän oikeaan maailmaan, jossa oikea elämä tapahtuu. No, eipä tarvi kuolinvuoteella harmitella sitä mitä kaikki muut..."voi kun olisin vaan katsonut emmän sarjoja ja elokuvia ja pelannut Hill climbiä pidemmälle!" ...eiku...

Menkää uudestaan ensitreffeille. Antakaa tilaa toiselle näkyä, sellaisena kuin hän nykyään on. Uskon, että mielenkiinnon kohteet voineet hyvinkin muuttua, mutta joskus herkästi tai liian nopeasti tuomitsemme, että toista ei kiinnosta se tai tuo tai tämä. Joskus täytyy myös tehdä vähän "työtä" siihen että toisen asiat kiinnostaa. Sieltä voi sitten löytyäkin sellaista joka aidosti kiinnostaa tai tulee ainakin tärkeämmäksi itsellekin, kun näkee kuinka tärkeää se on toiselle. Tahtoa tarvitaan.

En tiedä helpottaako tämä yhtään, mutta kerron oman tarinani.

Meidän lapset ovat nyt yli 10-vee koululaisia.

Tilanne alkoi helpottamaan kun lapset menivät kouluun, sitä edeltävistä vuosista en oikeasti muista paljoakaan. En ihmettele että niitä kutsutaan ruuhkavuosiksi.

Tein tuolloin vuorotöitä, mieheni kävi päivätöissä, mutta oli paljon työmatkoilla. Arki oli kuin jotain tetristä pikanopeudella. En voinut hyvin, en ehtinyt harrastamaan, syöminen niin ja näin. Tuntui että se oma persoona joka oli aina kulkenut mukana oli valunut viemäristä.

En nykyään oikein halua katsoa vanhoja kuvia ko. ajalta, näen että en voi hyvin. Parisuhde roikkui mukana, keskustelun aiheet juuri nuo mitä kuvailit. Seksiä on aina ollut, mutta ei todellakaan mitään suurta hekumaa tuolloin.

Tilanne alkoi muuttumaan kun lapset kasvoivat. Hain ja sain päivätöitä, tulotaso nousi kummallakin meistä. Lasten kasvaessa omaa aikaa jää enemmän. Käyn kampaajalla, kosmetologilla, lenkkeilen ja treenaan. Aloitin viime vuonna pari urheiluharrastusta, jotka vievät lisäksi pari iltaa viikossa. Olen herännyt eloon ja paremmassa kunnossa kuin koskaan. Pidän taas peilikuvastani.

Tämä "heräämiseni" vei pari vuotta sitten parisuhteemme isoon kriisiin, kun tuntui että suhde oli jo nähty ja seksi oli samaa, jutut juteltu.

Tuo kriisi tuli vasta sitten kun sille oli ns. aikaa tulla.

Melkein tuhosin suhteemme omilla valinnoillani, mutta pariterapian (1,5 vuotta) kautta olemme löytäneet uuden polun ja liekin. Mukana on taas sitä samaa mistä aikoinaan tähän suhteeseen (20 v. sitten) lähdettiin.

Lähinnä haluan sanoa sinulle, että ei kannata tuossa elämäntilanteessa hätiköidä, anna itsellesi aikaa muodostaa kuva koko tilanteesta, omista tunteistasi, tulevaisuudesta yms.

Luultavasti tuossa ruuhkavuosien elämänvaiheessa sitä ei edes pysty muodostamaan kovin selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Taas joku mieslapsi joka pakoilee perhe-elämää ja odottaa kotona seksiä ja palveluja. Siinä ongelman ydin. Varmasti haluaisit miestäsi jos hän olisi mies.

Ei ne mieslapset ole kehittyneet sille tasolle, että osaisivat naista tyydyttävää seksiä. Haluavat joko itsekästä panemista tai pornoa.

Kerran viikossa deitti-ilta, lapsille hoitaja ja lähdette jonnekin ulos. Vaikka vuoroviikoin kumpikin päättää minne ja aktiviteetin kanssa huomioitte toisianne myös. Jos tahtoa riittää, ylös pääsee. 

Parisuhdevinkkejä kestävään suhteeseen esim. Jordan Page -kanavalta youtubesta. 

Rakastatko miestäsi? Kaikenlaisia vaiheita tietysti tulee, mutta minusta tuo kuulostaa nyt siltä ettet rakasta miestä enää ja jos et halua edes koskea häneen. Jos kaikki keinot parisuhteen pelastamiseksi on käytetty (puhuminen, yhteinen aika, läheisyys, mahdollinen terapia) ja tilanne jatkuu silti noin onnettomana, niin en nää mitään syytä jäädä roikkumaan ja k itumaan onnettomaan suhteeseen jossa ei edes halua koskettaa toista. Mikä parisuhde se semmoinen on? Tai jos ei enää keksi puhuttavaa toisen kanssa.

Tuollaista se monogamia ap on. Ei ihmistä ole tehty onnen huumaan moneksi kymmeneksi vuodeksi, vaan välillä olisi hyvä kokeilla muutakin.

Kun luin ketjun, niin perusongelma siinä näyttää olevan, että mies ottaa itsekkäästi omaa aikaa ja pakottaa ap:n kodin vangiksi huolehtimaan lapsista. Sen takia ap on syystäkin vihainen ja katkeroitunut, eikä siksi enää halua miestä ja on yleisesti tyytymätön.

Nyt pitää tarttua siihen perusongelmaan ja saada mies kantamaan vastuuta arjesta tasaveroisesti. Pelkkä puhe ei näköjään auta, vaan tarvitaan kovemmat otteet.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se monogamia ap on. Ei ihmistä ole tehty onnen huumaan moneksi kymmeneksi vuodeksi, vaan välillä olisi hyvä kokeilla muutakin.

Ja näin mutufiiliksenä heittäisin, että nykymaailma on nopeampaa kaikin puolin. Jo muutamassa vuodessa leipäännytään toiseen ja aita alkaa vihertää ihan kunnolla aidan toisella puolella.

Vierailija kirjoitti:

Kun luin ketjun, niin perusongelma siinä näyttää olevan, että mies ottaa itsekkäästi omaa aikaa ja pakottaa ap:n kodin vangiksi huolehtimaan lapsista. Sen takia ap on syystäkin vihainen ja katkeroitunut, eikä siksi enää halua miestä ja on yleisesti tyytymätön.

Nyt pitää tarttua siihen perusongelmaan ja saada mies kantamaan vastuuta arjesta tasaveroisesti. Pelkkä puhe ei näköjään auta, vaan tarvitaan kovemmat otteet.

Tuokin pitänee paikkansa. Pahoin pelkään, että vaikka vastuuta otetaan kotihommista tasapuolisestikin, niin ei se lopulta ole parisuhteen ydin. Toki se edesauttaa parempaa fiilistä ja estää katkeroitumista, mutta sitten sitä löytää muita syitä ennen pitkää, miksi se kumppani ei nyt vaan enää vedä puoleensa.

Jos toinen ei kiinnosta seksuaalisesti, eikä edes halua koskettaa, ero teillä on edessä.

Ei halua voi pakottaa.

Olen todennut että tämä tulee esiin joka suhteessa ennen pitkää itselläni. Sitenpä olen reilut 3 vuotta viihtynyt erittäin hyvin sinkkuna. Enkä usko enää miestä ottavani. En myöskään harrasta irtosuhteita, ei kiinnosta tippaakaan. Oen onnellinen näin, elän omannäköistä elämää. Lapsia ei myöskään ole eikä tule. Viihdyn erittäin hyvin itsekseni.

Ei kaikkien ole pakko olla parisuhteessa, se ei sovi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se monogamia ap on. Ei ihmistä ole tehty onnen huumaan moneksi kymmeneksi vuodeksi, vaan välillä olisi hyvä kokeilla muutakin.

Ja näin mutufiiliksenä heittäisin, että nykymaailma on nopeampaa kaikin puolin. Jo muutamassa vuodessa leipäännytään toiseen ja aita alkaa vihertää ihan kunnolla aidan toisella puolella.

Siis ruoho alkaa vihertää :)

Vierailija kirjoitti:

Minusta suurin ongelma tuossa ei ole tylsä arki, vaan se ettet enää halua miestäsi. Edes siis halata/koskettaa. Ymmärrän seksin loppumisen paremmin kuin kosketuksen loppumisen varsinkin, kun ikää tulee.

Lähtisin purkamaan tuota tilannetta parisuhde/seksuaaliterapeutin kanssa, mutta se maksaa. Luulen että tunteet mieheesi ovat kylmenneet, kun kerta muista haaveilet ja luulen että se, että miehesi pakenee kotihommia töihin on auttanut siinä. Se yhteys ja romantiikkakin pitäisi palauttaa, yhteinen aika auttaa, mutta kyllä te ulkopuolista apua tarvitte. Kirkko järjestää jotain parisuhdeneuvontaa ilmaiseksi, jos ei muuta löydy niin on se tyhjää parempi.

Syy siihen, ettei ap halua miestä on, että mies on vastuuta välttelevä nahjuke, joka on paennut ylitöihin ikävää lapsiperhearkea ja jättänyt ap:n yksin kotiin lasten kanssa. Ap on nalkissa, eikä pääse edes poistumaan kotoa yksin mihinkään. Vankina käytännössä.

Syy on mieslapsessa, ei siinä, ettei ap:lla olisi haluja.