Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voi parantaa parisuhdetta tällaisessa tilanteessa?
12.08.2023 |
Meillä ei mene hyvin vaikka ei juuri riidelläkään ja aviomies on asiasta samaa mieltä. Ollaan siis kyllä puhuttu aiheesta, mutta ei keksitty ratkaisua. Parisuhde on väljähtynyt ja arkipäiväistynyt, toisen seura ei oikein kiinnosta, puhutaan lähinnä arkisusta asioista kuten kumpi vahtii milloinkin lapsia, kumpi käy kaupassa ja mitä sieltä ostaa, arjen aikatauluista jne. Kun lapset nukahtaa niin toinen meistä katsoo telkkaria toisessa huoneessa ja toinen toisessa, koska ei kiinnosta samat ohjelmat eikä oikein toisen seurakaan kun ei ole mitään kiinnostavaa puhuttavaa. Mikään läheisyys ei kiinnosta. Toisaalta ei oikein haluttaisi erotakaan. Voiko tästä vielä nousta? Ja miten?
Kommentit (170)
En tiedä. Valitsin kumppanin niin, että kiinnostaa keskustalla hänen kanssaan. Välillä on riitoja ja jopa puhumattomuutta erimielisyyksien takia. Se päättyy aina niin, että jossain vaiheessa toinen ei pysty enää olemaan sanomatta mitään ja päädytään käsittämättömiin keskusteluihin. Eli tullaan siihen miksi alunperinkin päädyttiin olemaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Ruutuaika käyttöön. Molemmat saa katsoa vain joinain iltoina telkkaria. Muina iltoina on pakko keksiä jotain muuta.
2. Sopikaa seksitreffit vaikka ei yhtään edes tekisi mieli. Mitä hävittävää? Parhaassa tapauksessa se voikin olla kivaa. Ja jos ei ole, niin mitä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan?
Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap
Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.
Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap
Lastenvanhdin puute ei nyt ole mikään oikea selitys sille, että ette lasten nukkuessa keksi muuta tekemistä kuin telkkarin katselu erillisissä huoneissa. Ongelmanne on joko se, että olette tylsiä ihmisiä jotka ei osaa muuta kuin katsoa telkkaria tai sitten se, että keksitte tekosyitä (ei kiinnosta samat ohjelmat) sille ettette halua olla edes samassa huoneessa, tai sitten molemmat. Miten on, rehellisesti? Tässä muuten vinkki: jos ennestäänkin väsyttää/on tylsää, niin telkkarin katselu passiivisena illasta toiseen ei auta vaan pahentaa ongemaa. Ruutujen tuijottelu passivoittaa ja väsyttää tosi paljon, ei palauta ja virkistä. Laittakaa telkkarit kiinni tai luopukaa niistä kokonaan. Miksi teillä edes on kaksi telkkaria?
Ei me tavallista tylsempiä ihmisiä olla, ei nyt kai mitään erityisen jänniäkään. Mutta on tuo eri telkkariohjelmat eri telkkareissa toisen seuran välttelyä myös, kun ei tee mieli olla lähellä eikä keksi mitään puhuttavaa. Ap
Kuulostaa jollain tapaa läheisriippuvaiselta: toisen läsnäoloa ei siedä mutta ei halua erotakaan. Olisi varmaan aika mennä pariterapiaan, sinne voi muuten mennä yksinkin. Lapsethan saa teistä sitä kiintymys- ja parisuhdemallia, et varmaan halua siirtää teidän tunnelmianne heille eteenpäin. Onko syy siihen miksi kumpikaan ei halua erota todellisuudessa se, ettette jaksa eroamisen vaivaa ja (kuviteltu) sosiaalinen stigma pelottaa? Kannattaa nyt miettiä tosi tarkasti, onko se henkinen ilmasto, jossa vanhemmat välttevät toisiaan, se mitä haluatte lapsillenne antaa?
No meillä on kyllä hyvät puhevälit ja rauhaisa ilmapiiri, mutta emme pysty näyttämään mitä on rakkaus aikuisten kesken. Lapselle sitä näytetään ja sanotaan. Parisuhteesta ei tule vain enää mitään. Inhottaa koko ukko vaikka mulla on seksuaalisia tarpeita.
Ei ap
Vanhempien välisen rakkauden puute ja suoranainen keskinäinen inho vaurioittaa lasta vaikka vanhemmat rakastaisivatkin lastaan eikä väkivaltaa tai riitoja olisi. Lapset eivät ole tyhmiä vaan huomaavat paljon ja suorastaan imevät havaintoja itseensä. Näin se ikävä kyllä on.
En mä millään tavalla vihaa häntä. Hän on hyvä ystävä mulle, mutta en halua että hän koskettaa minua halaamista enempää.
Vaikka et vihaisi, niin kyllä se lapsi huomaa sen välisenne rakkauden puuttumisen. Sanoit itsekin ettette pysty sellaista näyttämään lapselle. Kun kirjoittelet että "inhottaa koko ukko" niin luuletko ettei asenteesi näy sinusta päälle päin muillekin?
Tiedän, ettemme pysty sitä tarjoamaan ja olen ollut surullinen siitä. Pystymme kuitenkin tarjoamaan kodin jossa on turvallista ja toimiva arki. Olemme monessa asiassa samaa mieltä eikä ole mitään syytä inhota toista ihmisenä tai isänä/äitinä. Arki toimii hyvin, mutta läheisyyttä ja seksiä haluaisin joltain muulta. En kyllä ole mikään pettäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset huomaavat sen että pidät heidän toista vanhempaansa vastenmielisenä. Valitettavasti.
Onko miehen pakko tehdä iltatöitä? Kuulostaa nyt vähän siltä, että olet työ- ja kotiorja, mikä varmasti katkeroittaa. Onko takana muutakin, epäiletkö miestäsi jostain tai saanut kiinni joskus jostain? Onko mies töissä vai "töissä", viettämässä omaa kivaa aikaa? Kuulostat niin inhon täyteiseltä miestäsi kohtaan että mietin onko tässä muutakin kuin vain pikkulapsiarjen väsymys?
Ei mies missään pettämässä minua käy ja väitä olevansa töissä, en mitään sellaista epäile. Mutta kyllä hän ottaa noita iltatöitä vähän senkin vuoksi ettei joutuisi hoitamaan lapsia ja nukutuksia ym kotona. Siitä olen vähän katkera. Ap
No tässä on nyt teille yksi puheenaihe mistä aloittaa keskusteleminen ja asioiden muuttaminen. Ei auta lapsenvahdit ja lomat, jos vaikka olisivat mahdollisia, jos teillä on tällainen tilanne, että olet lapsissa enemmän kiinni ja väsyt siitä, mies pakoilee isyyttään ja olet siitä katkera.
Ollaan me näistä puhuttu. Tai minä siis olen puhunut. Mies tietää kyllä hyvin mitä ajattelen näistä asioista. Eipä ne asiat silti muuksi näytä muuttuvan. Ap
Ok, eli asioista on puhuttu eikä mikään muutu? Mies ei näytä välittävän sinusta tai perheestä? Sitten sinun pitää vaan miettiä, haluatko omalta kohdaltasi jatkaa vielä vuosia sellaista elämää, johon olet jo nyt tyytymätön ja antaa sen elämän olla myös lastesi lapsuus näyttäen heille myös paitsi parisuhdemallia myös mallia siitä, miten tyytyä epätyydyttävään elämään eikä lähteä tavoittelemaan muutoksia, vai otatko elämäsi nyt omiin käsiisi ja lähdet rohkeasti parisuhteestasi joka nyt on tätä mitä se on? Lue vaikka huomenna ajatuksen kanssa läpi tämä ketju, erityisesti omat viestisi ja mieti haluatko jatkaa näin. Miehesi ei tule koskaan arvostamaan sinun aikaasi enemmän kuin omaansa, joten jos hän jo tietää mitä muutoksia toivoisit eikä hän ole niitä tehnyt, niin ei tule tekemäänkään.
Ole itse sellainen ihminen, nainen ja vaimo kuin haluat olla. Ota itse vastuuta. Nyt jotenkin luulet, että parisuhde on se ongelman ydin. Ehkä siinä onkin vikaa, mutta olet myös solmussa itsesi kanssa ja tyytymätön monen muunkin asian kuin parisuhteen vuoksi.
Aloita jostain vaan, varaa vaikka kampaaja miehen vapaapäiväksi ja lähetä hakemus kiinnostavampaa työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensi viikonloppuna varaatte vaikka koskenlaskunretken. Seuraavana menette argentinaalaisen tangon kurssille ja sitä seuraavana järjestätte illalliskutsut yhteisille ystäville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan?
Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap
Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.
Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap
Lastenvanhdin puute ei nyt ole mikään oikea selitys sille, että ette lasten nukkuessa keksi muuta tekemistä kuin telkkarin katselu erillisissä huoneissa. Ongelmanne on joko se, että olette tylsiä ihmisiä jotka ei osaa muuta kuin katsoa telkkaria tai sitten se, että keksitte tekosyitä (ei kiinnosta samat ohjelmat) sille ettette halua olla edes samassa huoneessa, tai sitten molemmat. Miten on, rehellisesti? Tässä muuten vinkki: jos ennestäänkin väsyttää/on tylsää, niin telkkarin katselu passiivisena illasta toiseen ei auta vaan pahentaa ongemaa. Ruutujen tuijottelu passivoittaa ja väsyttää tosi paljon, ei palauta ja virkistä. Laittakaa telkkarit kiinni tai luopukaa niistä kokonaan. Miksi teillä edes on kaksi telkkaria?
Ei me tavallista tylsempiä ihmisiä olla, ei nyt kai mitään erityisen jänniäkään. Mutta on tuo eri telkkariohjelmat eri telkkareissa toisen seuran välttelyä myös, kun ei tee mieli olla lähellä eikä keksi mitään puhuttavaa. Ap
Kuulostaa jollain tapaa läheisriippuvaiselta: toisen läsnäoloa ei siedä mutta ei halua erotakaan. Olisi varmaan aika mennä pariterapiaan, sinne voi muuten mennä yksinkin. Lapsethan saa teistä sitä kiintymys- ja parisuhdemallia, et varmaan halua siirtää teidän tunnelmianne heille eteenpäin. Onko syy siihen miksi kumpikaan ei halua erota todellisuudessa se, ettette jaksa eroamisen vaivaa ja (kuviteltu) sosiaalinen stigma pelottaa? Kannattaa nyt miettiä tosi tarkasti, onko se henkinen ilmasto, jossa vanhemmat välttevät toisiaan, se mitä haluatte lapsillenne antaa?
No meillä on kyllä hyvät puhevälit ja rauhaisa ilmapiiri, mutta emme pysty näyttämään mitä on rakkaus aikuisten kesken. Lapselle sitä näytetään ja sanotaan. Parisuhteesta ei tule vain enää mitään. Inhottaa koko ukko vaikka mulla on seksuaalisia tarpeita.
Ei ap
Vanhempien välisen rakkauden puute ja suoranainen keskinäinen inho vaurioittaa lasta vaikka vanhemmat rakastaisivatkin lastaan eikä väkivaltaa tai riitoja olisi. Lapset eivät ole tyhmiä vaan huomaavat paljon ja suorastaan imevät havaintoja itseensä. Näin se ikävä kyllä on.
En mä millään tavalla vihaa häntä. Hän on hyvä ystävä mulle, mutta en halua että hän koskettaa minua halaamista enempää.
Vaikka et vihaisi, niin kyllä se lapsi huomaa sen välisenne rakkauden puuttumisen. Sanoit itsekin ettette pysty sellaista näyttämään lapselle. Kun kirjoittelet että "inhottaa koko ukko" niin luuletko ettei asenteesi näy sinusta päälle päin muillekin?
Olen hyvä pitämään kulissia yllä, mutta tiedän kyllä että lapset ovat tarkkoja. Tämä on vähän pattitilanne kun en haluaisi ryhtyä viikonloppuäidiksi enkä jaksa yksin arkea pyörittää. Talo pitäisi myydä ja siitä jäisi silti velkaa molemmille +vuokrat sekä lapsen koulu vaihtuisi. Täällä pelkästään ok-taloja ja harvoin vuokralla kohtuu hintaan.
Pyrimme antamaan parastamme, mutta tiedän ettei tämä ihannetilanne ole. Tähän nyt vaan on tultu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin tavallista. Ikääntyminen tuo oman osansa, eli myös lapsettomat kyllä saa osansa kriisistä
No onneksi teillä on iso talo ja monta telkkaria. Voitte elää lasten täysi-ikäisyyteen asti toisianne vältellen eri huoneissa. Ehkä voisitte rakentaa jopa omat siivet omilla sisäänkäynneillä ettei tarvii tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin joku aiemmin, koko elämä on väljähtynyt. Eihän kukaan jaksa tuollaista elämää kuin kuvailet. Tehkää jotain uutta, jotain kivaa, yksin ja yhdessä ja lasten kanssa! Kutsukaa ystäviä kylään, viekää lapset hoitoon ja käykää syömässä kavereidenne kanssa, menkää vaikka uimahalliin ja mäkkäriin lasten kanssa joku ilta, leffaan, kaveriperheen luo kylään, mustikoita poimimaan, ihan mitä vaan kunhan katkaisette tuon kotona keskenänne möllöttämisen kierteen. Ja vaikka jo tänään kun lapset nukkuu, voit kömpiä miehesi päälle ja kokeilla miten villiksi saat hänet.
Elämä varmaan onkin väljähtynyt, kaiken lapsiarjen vuoksi. Kyllä meillä välillä käy ihmisiä kylässä ja välillä käydään lasten kanssa mäkkärissä tms ja mustikassakin koko perhe. Lapset on kolme ja viisi eli sen mukaan tehdään mikä on mahdollista.
Mutta tuo viimeinen ehdotuksesi, siihen en pysty, ei tee mieli edes koskettaa enkä edes halua että mies tulisi jotenkin villiksi.
Ap
Kuulostat jotenkin masentuneelta. Onko sinulla unelmia,? Tavoitteita? Tuo elämäntilanne imee elinvoimasi. Haluaisitko seksiä ylipäätään, että sinulla olisi mies, jota haluta?
Unohda telkkari pariksi päiväksi ja lue tai kuuntele Juhani Mattilan kirja Uupumuksesta takaisin elämään.
Meillä tuo sama tilanne, ap. Lisäksi vielä se, että miehestä on muuttunut äkäinen mököttäjä.
En koe enää saavani suhteesta mitään.
Ennen olin mustasukkainen mielestäni. Olen kauhukseni huomannut, ettei hetkauttaisi suuntaan tai toiseen jos hän lähtisi toisen naisen matkaan.
Mietin vain, että miten tässä näin kävi.
Meillä oli joskus todella intohimoista rakkautta. Ainakin minun puoleltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuntuu, että
asiasta keskustelu ei muuta mitään, ota kalenteri esiin ja sen avulla jaatte ilta-ajan tasapuolisemmin molempien käyttöön. Jos mies haluaa tehdä töitä, kun kalenterissa on sun vapaa-aika, niin hänen on ratkaistava lastenhoito. Samoin tehkää ne kotityöt illalla yhdessä ja jutelkaa siinä
samalla. Ei mitään temppuja, vaan pikkuhiljaa muutatte yhdessäolon tapoja, pois noista haitallisista tottumuksista, joihin olette pikkulapsiarjen saatossa valuneet.
En pystyisi elämään tuollaisessa suhteessa. Lähdin aika pian ja ollut tyytyväisenä ikisinkkuna, kun ei ole kiviriippaa masentamassa. Teidän ainut elämä valuu ohi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Lapset, lapset, lapset...
Miksi helvetissä niitä piti porsia sitten.
Kukahan emakko sinutkin on porsinut?
Tuon tilanteen korjaamiseen tarvii yhteistä aikaa ja halua olla yhdessä. Itsekin pitkässä parisuhteessa huomaan välillä että asiat alkaa arkipäiväistymään ja tylsistymään, joten silloin puhutaan mietitään mitä kumpikin haluaa ja vietetään aikaa yhdessä + lapsen kanssa myös perheenä. Suhde siitä aina piristyy, vaikkei meilläkään huono suhde ole. Eikä se yhteinen aika tarvi olla kallis yhteinen loma vaan voitte vaikka illalla puhua, pelata, katsoa sitä telkkaria vierekkäin vuorotella kummankin ohjelmia etc.
Pitkän liiton ja lapsiperhe-elämän kokeneena voin hyvin ymmärtää tuon vaiheen vaikeuden. Teet mitä tahansa, niin lapset vievät ison osan ajasta ja huomiosta, ja omat tarpeet jäävät taustalle. Kumppanista ja itsestä tulee huonoja puolia esiin, eikä se yleensä lähennä ja erottaa ihmisiä toisistaan.
Jälkiviisaanakaan en osaisi kovin hyvin neuvoa. Se vaihe on vain elettävä läpi. Monelle tulee ero. Jos mahdollista, niin molempien pitäisi saada harrastaa jotain, josta todella pitävät ja saavat virtaa. Ei välttämättä mitään väkisin väännettyjä yhteisiä tekemisiä, joista molemmat ei nauti. Lisäksi matkustelusta pitävänä yrittäisin mahduttaa vuoteen mahdollisimman monta pidennettyä viikonloppureissua kumppanin kanssa molempia kiinnostavaan kohteeseen.
Ap, peliä ei ole menetetty! Joku asiantuntija joskus sanoi, että pienten lasten vanhempien (tai minusta kotona asuvien lasten ylipäätään :D) ei pitäisi koskaan antaa erota. On ihan lunnollista, että suhde jää silloin jalkoihin, kun voimavarat menee arjen pyörittämiseen. Mutta se on vain vaihe! Elämäntilanne muuttuu kyllä (meillä jo muuttunut kun nuorin on 15v). Toki parisuhteen elpyminen vaatii sen, että molemmilla on tahto tehdä asioita sen hyväksi. Vaikka sitten vähän ilottomasti ja pitkin hampain. Puhuminen ja yhdessä tekeminen on olennaista. Sen voi yrittää ujuttaa arkeen: kotityöt, kauppareissut tms. yhdessä, eikä erikseen tai hetki yhdessä kun lapset menee nukkumaan. Piristävää tekemistä, kodin ulkopuolelle lähtemistä välillä (edes ulos), sitten kun lapset vähän kasvaa ja heidät voi jättää kotiin.
Me ja lukuisat muut ollaan saatu valtava apu parempi avioliitto ryn avioliitto tapahtumista. Suosittelen syvästi kaikille. Oma avioliittomme mullistui niiden kautta.
https://parempiavioliitto.fi/tapahtumat/
Jutelkaa ap edelleen. Miettikää yhdessä ratkaisuja.
Minusta suurin ongelma tuossa ei ole tylsä arki, vaan se ettet enää halua miestäsi. Edes siis halata/koskettaa. Ymmärrän seksin loppumisen paremmin kuin kosketuksen loppumisen varsinkin, kun ikää tulee.
Lähtisin purkamaan tuota tilannetta parisuhde/seksuaaliterapeutin kanssa, mutta se maksaa. Luulen että tunteet mieheesi ovat kylmenneet, kun kerta muista haaveilet ja luulen että se, että miehesi pakenee kotihommia töihin on auttanut siinä. Se yhteys ja romantiikkakin pitäisi palauttaa, yhteinen aika auttaa, mutta kyllä te ulkopuolista apua tarvitte. Kirkko järjestää jotain parisuhdeneuvontaa ilmaiseksi, jos ei muuta löydy niin on se tyhjää parempi.
Meillä oli tismalleen sama tilanne ja jopa niin että itse en edes muistanut kaivata parisuhdetta kun oli jo niin tottunut tuohon tilanteeseen. Lopulta käännekohta tuli siinä kun mies jäi kiinni pettämisestä. Tämä avasi silmät ja tällä hetkellä meillä on läheisyyttä joka päivä sekä seksiä vähintään kerran viikossa. Ollaan lähennytty muutenkin kaikilla tavoin. Itse en enää suostuisi asumaan miehen kanssa ilman parisuhdetta. Tuosta tapahtumasta on kohta kaksi vuotta. Meillä on myös lapsia. Minun neuvoni on että kaikki lähtee läheisyydestä ja sen jälkeen tulee muu.
Alue: Aihe vapaa
Ja halaaminenkin ylittää mun rajan. Arki kuitenkin toimii ja olen muuten häneen tyytyväinen ihmisenä, mutten kumppanina.