Vaikea unettomuus, kohtalotovereita?

Samanlainen olo minullakin. Voimia, en oikein osaa sanoa muuta.

💕

Yli 10 vuotta mennyt noin. Järki ei juokse, muisti ei pelaa ja toilailen kaikenlaista. Hoidoksi on kokeiltu mirtatsapiiniä sekä ketipinoria vailla hyviä tuloksia. Nukahdan, mutta herään karseisiin painajaisiin ja olen sitten päivisin entistä sekavampi.

Aika samantyyppinen tilanne itsellä. Olen aivan vakuuttunut siitä että itseä auttaisi jos saisin asua jossain maalla (ei erakkona, mutta rauhallisemmassa ympäristössä) ja niin että saisin tehdä fyysisiä töitä. Valitettavasti en nuorena tätä ymmärtänyt, nykyään on sitten tilanne se että paloin loppuun tietotyössä ja joudun asumaan kerrostalossa kaupungissa kun muuhun ei ole varaa/mahdollisuutta. Ja aivot raksuttaa koko ajan yrittäen löytää ratkaisua. Tilannetta ei hirveästi helpota että polvivamma vihoittelee nykyään niin pienestä etten vaan koe että olisi mitään järkeä hakeutua mihinkään fyysisiin hommiin. Tuntuu että seinä vastassa joka puolella ja elämä menee ihan hukkaan. Mutta en suostu luovuttamaan, synkimmät hetket on todella synkkiä mutta on vaan pakko uskoa että joku tyydyttävä ratkaisu vielä löytyy. Olen kuitenkin niin monesta elämässä selvinnyt, tosin ehkä se kuorma vaan kasvoi lopulta liian suureksi kaiken kaikkiaan. Ihminen ei ole mikään robotti. Oikeastaan yllättävänkin pitkälle jaksoin kun miettii mitkä oli mun lähtökohdat elämälle.

Olipa kauhea avautuminen! Joo. Monesti sitä tulee mietittyä että voi kun meidänlaiset samoista jutuista kärsivät jotenkin löytäisi toisensa. Voisi jeesiä toista, silloin kun itse vaan on siinä kunnossa että pystyy. Luulen että yksinäisyys ja traumat on monella ainakin osasyy minkä takia hermosto on jatkuvassa ylivireystilassa. Kauhea noidankehä kun unettomuuden takia on heikossa hapessa, ei jaksa ihmisiä, sitten se yksinäisyys ja ylivireys pahenee kun jää kotiin makaamaan. Itsellä nyt tulossa vähän tekemistäkin tähän, hirvittää kyllä vähän että mitä jos ei jaksakaan. Balanssin löytäminen on tässä tilassa aivan järkyttävän vaikeaa.

Voimi tuhannesti sulle aloittaja ja kaikille muillekin unettomille.

Vierailija kirjoitti:

Yli 10 vuotta mennyt noin. Järki ei juokse, muisti ei pelaa ja toilailen kaikenlaista. Hoidoksi on kokeiltu mirtatsapiiniä sekä ketipinoria vailla hyviä tuloksia. Nukahdan, mutta herään karseisiin painajaisiin ja olen sitten päivisin entistä sekavampi.

Minullakin mennyt jo vuosia, en tarkkaan muista, kun pahentunut vähitellen. Ensin oli ajoittaista, yhdistin stressiin, mutta nykyään ihan jatkuvaa. Ei väliä onko töissä, lomalla vai reissussa, missään ei saa nukuttua. Paljon jaksamista sinulle!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yli 10 vuotta mennyt noin. Järki ei juokse, muisti ei pelaa ja toilailen kaikenlaista. Hoidoksi on kokeiltu mirtatsapiiniä sekä ketipinoria vailla hyviä tuloksia. Nukahdan, mutta herään karseisiin painajaisiin ja olen sitten päivisin entistä sekavampi.

Samaa minullakin. Raskasta.

Mä loukkasin selkäni pahasti, ja kuvittelin sen olevan vain lihasrevähtymä tmv. Valvoin 3 vuorokautta putkeen, kunnes menin psykoosiin. Sairaalassa mut pumpattiin diapamilla siihen tilaan, että nukuin. Aivan kaamea kokemus se nukkumattomuus, toivottavasti ap saat jtn.apuja vaivaan 🙏

Minulla on auttanut lääke nimeltä Olantsapiini. Nukun 8-10 tuntia putkeen, kun aiemmin heräilin ja meni pitkään nukahtaa uudestaan.

...

Vierailija kirjoitti:

Aika samantyyppinen tilanne itsellä. Olen aivan vakuuttunut siitä että itseä auttaisi jos saisin asua jossain maalla (ei erakkona, mutta rauhallisemmassa ympäristössä) ja niin että saisin tehdä fyysisiä töitä. Valitettavasti en nuorena tätä ymmärtänyt, nykyään on sitten tilanne se että paloin loppuun tietotyössä ja joudun asumaan kerrostalossa kaupungissa kun muuhun ei ole varaa/mahdollisuutta. Ja aivot raksuttaa koko ajan yrittäen löytää ratkaisua. Tilannetta ei hirveästi helpota että polvivamma vihoittelee nykyään niin pienestä etten vaan koe että olisi mitään järkeä hakeutua mihinkään fyysisiin hommiin. Tuntuu että seinä vastassa joka puolella ja elämä menee ihan hukkaan. Mutta en suostu luovuttamaan, synkimmät hetket on todella synkkiä mutta on vaan pakko uskoa että joku tyydyttävä ratkaisu vielä löytyy. Olen kuitenkin niin monesta elämässä selvinnyt, tosin ehkä se kuorma vaan kasvoi lopulta liian suureksi kaiken kaikkiaan. Ihminen ei ole mikään robotti. Oikeastaan yllättävänkin pitkälle jaksoin kun miettii mitkä oli mun lähtökohdat elämälle.

Olipa kauhea avautuminen! Joo. Monesti sitä tulee mietittyä että voi kun meidänlaiset samoista jutuista kärsivät jotenkin löytäisi toisensa. Voisi jeesiä toista, silloin kun itse vaan on siinä kunnossa että pystyy. Luulen että yksinäisyys ja traumat on monella ainakin osasyy minkä takia hermosto on jatkuvassa ylivireystilassa. Kauhea noidankehä kun unettomuuden takia on heikossa hapessa, ei jaksa ihmisiä, sitten se yksinäisyys ja ylivireys pahenee kun jää kotiin makaamaan. Itsellä nyt tulossa vähän tekemistäkin tähän, hirvittää kyllä vähän että mitä jos ei jaksakaan. Balanssin löytäminen on tässä tilassa aivan järkyttävän vaikeaa.

Voimi tuhannesti sulle aloittaja ja kaikille muillekin unettomille.

Hyvin kuvailtu, pystyn samaistumaan. Minuakin voisi auttaa rauhallisempi ympäristö, mutta tällä hetkellä olen jumissa tässä missä olen. Olen stressiin ja huolehtimiseen taipuvainen, vaikka olen yrittänyt opetella siitä pois. Elämä on ollut melko vaikeaa ja ehkä olen koko ajan vähän varpaillani, ikään kuin odottaen seuraavaa katastrofia. Elämä tuntuu minullakin valuvan hukkaan. Unettomuus on sellainen itseään ruokkiva peto, enkä tiedä miten sen voisi päihittää. Ajatukset ovat usein kovin synkkiä, eikä jaksa edes yrittää muuttaa niiden kulkua. Anteeksi ehkä sekavakin ajatusvirta, en nukkunut viime yönä. 😂

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on auttanut lääke nimeltä Olantsapiini. Nukun 8-10 tuntia putkeen, kun aiemmin heräilin ja meni pitkään nukahtaa uudestaan.

Mulla tulee neurolepteihin todella nopeasti toleranssi, enkä nuku niillä paljoakaan paremmin. Sitten seuraavana päivänä on se unettomuusväsymys ja lääkkeen aiheuttama kova fyysinen uupumus molemmat. Lisäksi aiheuttaa ahdistusta, en ole ihan varma johtuuko kemiallisista syistä vai siitä että koko päivän on niin pois pelistä noilla. Silti Olanzapiinia on mullakin kaapissa sen varalta että tulee tosi paha valvomisputki, sen katkaisuun (ilman toleranssia) se toimii ja on parempi kuin ei mitään ehdottomasti.

Minulla erittäin pahoja uniongelmia, joita erinlaisilla lääkkeillä ja terapialla ja milloin milläkin poppakonsteilla koitettu saada pois, mutta ilman apua. En nuku koskaan 4h pidempään, ja pahimmillaan viikko voi mennä kahden yön unilla joista molemmat vain max. 2h pitkiä.

En tiedä "ennätystäni", mutta 4pv valvominen on vielä "normaalia" (eli tapahtuu 1-2 krt kuukaudessa).

Takana yleensä jo siis valmiiksi unettomuutta ja huonosti nukuttuja öitä. Yleensä tässä vaiheessa suurimman osan ajasta vain itken hysteerisesti, koska haluan nukkumaan, mutta en pysty nukahtamaan. Olen jatkuvassa pelkotilassa, todellisuudentaju erittäin heikko, vainoharhaisuutta, yleensä en uskalla viimeisenä päivänä liikkumaan sohvaltani mihinkään koska pelkään niin paljon kaikkea olematonta.

Näkökenttään tulee paljon mustia varjoja, ensimmäisellä kerralla luulin että olin sokeutumassa.

Vaikka olen kärsinyt unettomuudesta jo viisi vuotta, ei tähän olotilaan koskaan totu. Pelkään aina yhtä paljon lopullista psykoosia, ja viimeiset tunnit ennen nukahtamista ovat helvetilliset.

Vaikka olen nuori, en tule koskaan ymmärtämään valvomisen ihannointia nuorten keskuudessa. Antaisin mitä vain jos aamulla herätessäni tietäisin, että yöllä olen taas unten mailla, enkä käymässä läpi mielen helvettiä kolmen yön päästä.

kärsinyt unettomuudesta nyt n. puoli vuotta putkeen. koittanut tenox/imovane ketipinor jne. lääkäri epäillyt siis kaksisuuntaistakin. Olen tällä hetkellä aivan lamaantunut. Yritän urheilla, mutta hermosto alkaa olemaan niin tukossa, ettei esim. tänään pystynyt yksinkertaisesti juoksemaan. Nukkunut n.1-3 tuntia yössä viimeiset puoli vuotta siinä kaikki. Taustalla on hyvin traumaattinen kokemus tällä unettomuusjaksolla, joka on elämäni vaikein tähn mennessä. Todellakin alkaa olemaan aika kuutamolla ja toimintakyky todella kaukana todellisesta potentiaalista. Toivoo vain että saisi nukuttua, pakko kait mennä sairaalaolosuhteisiin nukkuun kun mulla ei ihan oikeasti toimi enään mikään muu. Toleranssi on aivan pilvissä. Alkoholia en ole ottanut, koska tiedän että silloin voi lähteä jalat alta ja muutenkin aivan lapasesta.

Toivottavasti elämä hymyilee taas joskus..

Vierailija kirjoitti:

Minulla erittäin pahoja uniongelmia, joita erinlaisilla lääkkeillä ja terapialla ja milloin milläkin poppakonsteilla koitettu saada pois, mutta ilman apua. En nuku koskaan 4h pidempään, ja pahimmillaan viikko voi mennä kahden yön unilla joista molemmat vain max. 2h pitkiä.

En tiedä "ennätystäni", mutta 4pv valvominen on vielä "normaalia" (eli tapahtuu 1-2 krt kuukaudessa).

Takana yleensä jo siis valmiiksi unettomuutta ja huonosti nukuttuja öitä. Yleensä tässä vaiheessa suurimman osan ajasta vain itken hysteerisesti, koska haluan nukkumaan, mutta en pysty nukahtamaan. Olen jatkuvassa pelkotilassa, todellisuudentaju erittäin heikko, vainoharhaisuutta, yleensä en uskalla viimeisenä päivänä liikkumaan sohvaltani mihinkään koska pelkään niin paljon kaikkea olematonta.

Näkökenttään tulee paljon mustia varjoja, ensimmäisellä kerralla luulin että olin sokeutumassa.

Vaikka olen kärsinyt unettomuudesta jo viisi vuotta, ei tähän olotilaan koskaan totu. Pelkään aina yhtä paljon lopullista psykoosia, ja viimeiset tunnit ennen nukahtamista ovat helvetilliset.

Vaikka olen nuori, en tule koskaan ymmärtämään valvomisen ihannointia nuorten keskuudessa. Antaisin mitä vain jos aamulla herätessäni tietäisin, että yöllä olen taas unten mailla, enkä käymässä läpi mielen helvettiä kolmen yön päästä.

Minäkin pelkään lopullista sekoamista. Välillä se on melkein käsinkosketeltavan lähellä, tai siltä ainakin tuntuu.

Ap

Itse olen kärsinyt unettomuudesta 7V. No bensot (tenox, halcion, imovane ja dormicum) on auttanut jonkun aikaa. Sitten antipsykootteja (levozin, truxal, olantsapiini ja ketipinor) ainoastaan truxal toimi ja hyvin. Jouduin vaan vaihtaan sen. No sitten mirtatsapiini autto jonkin aikaa hyvin, mutta sitten ei enää sekään auttanu. Atarax ja melatoniini ei auttanut. Tällä hetkellä menee triptyl 200-300mg 2-3 tuntia, ennen nukkumaan menoa. Bentsot on hyviä tilapäiseen unettomuuteen. Pidempään unettomuuteen ei kannata käyttää, koska toleranssi kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla erittäin pahoja uniongelmia, joita erinlaisilla lääkkeillä ja terapialla ja milloin milläkin poppakonsteilla koitettu saada pois, mutta ilman apua. En nuku koskaan 4h pidempään, ja pahimmillaan viikko voi mennä kahden yön unilla joista molemmat vain max. 2h pitkiä.

En tiedä "ennätystäni", mutta 4pv valvominen on vielä "normaalia" (eli tapahtuu 1-2 krt kuukaudessa).

Takana yleensä jo siis valmiiksi unettomuutta ja huonosti nukuttuja öitä. Yleensä tässä vaiheessa suurimman osan ajasta vain itken hysteerisesti, koska haluan nukkumaan, mutta en pysty nukahtamaan. Olen jatkuvassa pelkotilassa, todellisuudentaju erittäin heikko, vainoharhaisuutta, yleensä en uskalla viimeisenä päivänä liikkumaan sohvaltani mihinkään koska pelkään niin paljon kaikkea olematonta.

Näkökenttään tulee paljon mustia varjoja, ensimmäisellä kerralla luulin että olin sokeutumassa.

Vaikka olen kärsinyt unettomuudesta jo viisi vuotta, ei tähän olotilaan koskaan totu. Pelkään aina yhtä paljon lopullista psykoosia, ja viimeiset tunnit ennen nukahtamista ovat helvetilliset.

Vaikka olen nuori, en tule koskaan ymmärtämään valvomisen ihannointia nuorten keskuudessa. Antaisin mitä vain jos aamulla herätessäni tietäisin, että yöllä olen taas unten mailla, enkä käymässä läpi mielen helvettiä kolmen yön päästä.

Minäkin pelkään lopullista sekoamista. Välillä se on melkein käsinkosketeltavan lähellä, tai siltä ainakin tuntuu.

Ap

Reilut 2v jo valvonut, muutama tunti unta yössä. Unohtelua huimausta sydän lyö miten sattuu, hermosto aivan loppu. Ehkä kohta otettava lopullinen ratkaisu, ei vaan jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Reilut 2v jo valvonut, muutama tunti unta yössä. Unohtelua huimausta sydän lyö miten sattuu, hermosto aivan loppu. Ehkä kohta otettava lopullinen ratkaisu, ei vaan jaksa enää.

Minä aloin huomata näitä huimausoireita viime vuonna, sydän on sekoillut jo ehkä hivenen pidempään, mutta tuntuu pahenevan sekin. Joskus on myös vaikea nähdä selvästi. Lopullinen ratkaisu käynyt itsellänikin mielessä ajoittain, mutta en voi sitä tehdä läheisten vuoksi.

Ap

Itse otan 2.5-5mg olantsapiinia illalla nukkumiseen. Onko iso määrä? En kyllä haluaisi, mutta otan vain ku olen jotain tottunut ottamaan jo pitkän aikaa. imovanea tai mirtazapiinia joskus. Kunpa imovanea saisi lopun elämänsä, ei olisi näitä ongelmia. Ikää 52v. Mikä olisi haitattomin lääke unta parantamaan?

Minulle on unettomuuteen määrätty Tenoxia 1-2 ennen nukkumaan menoa, myös opamox käytössä sekä väsyttävä olanzapin. Tiedän olevani lääkeriippuvainen, mutta se unettomuus vasta helvettiä olikin. Menin siis psykoosiin nukuttuani huonosti vuosikausia ja lopulta ei tullut uni enää lainkaan.

En lopeta ikinä lääkkeiden syömistä vaikka maksa sanoisi pam, sittenpähän kuollaan.