Voiko tunnekylmä ihminen muuttua?
Kokemuksia?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä, muttei se suinkaan tapahdu hetkessä. Vaatii paljon aikaa, ymmärrystä sekä kärsivällisyyttä. Ja ennen kaikkea halua muuttua. Mahdottomuus se ei silti ole.
T. Entinen tunnekylmä
Miten sinä muutuit jon sanot olevasi entinen tunnekylmä. Millä keinoilla opit toisenlaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä, muttei se suinkaan tapahdu hetkessä. Vaatii paljon aikaa, ymmärrystä sekä kärsivällisyyttä. Ja ennen kaikkea halua muuttua. Mahdottomuus se ei silti ole.
T. Entinen tunnekylmä
Miten sinä muutuit jon sanot olevasi entinen tunnekylmä. Millä keinoilla opit toisenlaiseksi?
Onko sulla jotenkin vaikeeta keksiä omia aloituksia, kun pitää käyttää joka ilta nostaessa vanhoja? Eikö sulla oikeesti ole muuta tekemistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä, muttei se suinkaan tapahdu hetkessä. Vaatii paljon aikaa, ymmärrystä sekä kärsivällisyyttä. Ja ennen kaikkea halua muuttua. Mahdottomuus se ei silti ole.
T. Entinen tunnekylmä
Miten sinä muutuit jon sanot olevasi entinen tunnekylmä. Millä keinoilla opit toisenlaiseksi?
Onko sulla jotenkin vaikeeta keksiä omia aloituksia, kun pitää käyttää joka ilta nostaessa vanhoja? Eikö sulla oikeesti ole muuta tekemistä?
Ei minulla raida olla muuta tekemistä kuin nostella vanhoja mielenkiintoisia ketjuja eloon. Mitä muuten sinulle kuuluu? Voitko hyvin?
Pitääkö myötäelää toisen tunteissa, jotta ei luultaisi tunnekylmäksi?
Jos 1 on paniikissa, pitääkö toisenkin olla?
Pitääkö aikuista paapoa?
Ymmärrän, että lapset tarvitsevat apua tunteidensa tunnistamisessa ja sanoittamisessa, mutta aikuisen pitäisi pystyä tähän itse tai hakea apua itselleen.
Sanoilla voi auttaa vasta kun toinen lakkaa huutamasta/haukkumasta tai paiskomasta tavaroita.
Vierailija kirjoitti:
Voi jos tulee uskoon siis Jeesus uskoon.
Miksei Buddha kelpaa?
Olin lapsena ehkä jopa yliherkkä, pillittämässä milloin mistäkin.
Nyt yli 40v aikuisena naisena, neljän lapsen äitinä ja myös yhden miehen vaimona, liikaa elämässä asioita kokeneena, en jaksa enää tunteilla.
Ehkä oon vain väsynyt, mutta haluaisin vaan saada olla rauhassa, myös kaikenlaisilta tunteilta, kun pitäs pystyä näyttämään ja osottamaan rakkautta. En tiedä osaanko edes rakastaa. Ärsyynnyn vain jos koen että minulta odotetaan jotakin rakkaudellisia osoituksia ja tunteita.
No, koiraa silmiin katsoessa ja sitä silittäessä tunnen miten rakastan koiraani. Olen aina ollut eläinrakas. Mutta ihmisiä en vain jaksaisi. Enkö saisi vaan olla tälläinen kun olen kun aina pitäisi olla muita miellyttämässä ja en vain kykene. Itkeminen ärsyttää, yritän vältellä sitäkin.
Ai niinku toi muiden päälle ajanut Berliinissä ? Tai Turussa puukottanut ? Muuttuuko ne vankilassa ? Ei muutu. Vaimonsa ja lapsensa polttanut ei muutu . Eikä raisk muutu. Se on heille uskonto teko . Helvetistä.
Kuulostaa omalta suhteessani tämä. Ja kyllä mies on se tunnekylmä ja tunnista jokaikisen asian mitä listasit tässä. Ja ei, se ei itse tajua tuon taivaallista. Alkaa mun omat voimavarat vaan kohta loppua kun tosiaan saan kantaa kaiken lastin. Ja toinen ei edes näe. Mitä tässä pitää tai voi tehdä?