Voiko tunnekylmä ihminen muuttua?

Tunnekylmän ihmisen kanssa kannattaa tutkailla tilannetta siltä näkökulmalta, että onko hän vain kyvytön näyttämään tunteitaan vai eikö oikeasti tunne mitään. Tässä on merkittävä ero. Jos ei tunne mitään, silloin on vakavasti sairas ja se on vaarallista.

Hyvin monet tuntee, tuntee liikaakin, mutta eivät osaa, pysty tai uskalla näyttää niitä  on ns tunnelukkoja. 

Itse olen viimeksi mainitun kaltainen, jo lapsena minulle ei annettu läheisiä hoivaavia tunteita, tunnekylmä ankara äiti, isää ei ollut ollenkaan, sittemmin nuoruudenrakkaani otti petti jätti pariinkin otteeseen jolloin hajosin joltain osin oikein kunnolla. Sittemminkin minut on jätetty monta kertaa. En enää pysty näyttämään tunteitani, eikä niitä oikein enää muodostukaan, koska en voi päästää niitä tulemaan esille koska pelkään ns paljadtavani itseni ja taas tiputaan korkealta ja kovaa. 

Tulkitsen kyllä mielelläni muiden tunteita ja reagoin niihin. Mutta omat on jääkuoren sisällä.

NO ehkä jos sen verran on jotain tietoisuutta, että hakeutuu hoitoon... 



Mun edellinen kumppani oli ns. tunnekylmä (lukuisia lyhyitä suhteita taustalla) ja yritin ihan tosissani hänelle asiaa viestiä ja ohjata terapiaan, mutta ei nähnyt ongelmaa. Hänelle lukuisat suhteen eivät olleet ongelma - hän nyt vain olisi sitä mieltä, että on ihan normaalia vaihtelua jne. Ei nähnyt sitäkään, että rikkoi luultavasti monen sydämen, koska oli oppinut sellaisen ns. pinnallisen sydämellisyyden, jolla sitten pystyy alussa hämäämään. 



Itse taisin todeta kolmansilla treffeillä, että pinnallisen sydämellisyyden alla on jääkylmä ihminen. Kuten olikin. 



Mutta toisaalta hyvin hänellä pyyhkii. Minä jätin hänet - yhden ikävä-viestin kyllä yllättäen laittoi - luulen, että halusi seksiä, koska olin sitten tahtomattani hänelle ainoastaan seksuaalisten tarpeiden tyydyttäjä. Hetken kyllä mietin,että olisiko joku oikea tunnereaktio herännyt... mutta tuskin. Ei sitten enää mitään kuulunut ja yritän hänet unohtaa. 381

Eleet, ilmeet ja tunteet lapsi oppii vanhemmiltaan ensimmäisten ikävuosien aikana.

Suomessa opitaan negatiivisia tunteita koko kouluaika.

Välittämistä  voi opetella parisuhteissa, mutta lapsuus ja kiusaaminen ovat jo jälkensä jättäneet.

Ei muutu. Ei kannata haaskata aikaa.

Kyllähän ihmiset aikuistuessaan usein oppivat tietyt hyväksitodetut toimintamalli. 

Mutta se että onko tunteiden näyttäminen ja empatia opittua ja päälle liimattua onkin sitten tunnistettava itse.

Esim treffitilanteessa välttäisin tekemästä kovin nopeita johtopäätöksiä, sillä meillä monella on pahoja tunnelukkoja, suurin osa jännittää treffeillä ja voi antaa ihan päinvastaista signaalia koska suojelee itseään. Saattaa vaikuttaa viralliselta ja etäiseltä, koska ei uskalla näyttää tunnetta kun on saanut takkiinsa jo niin monta kertaa.

Sitten on toinen asia. Tunnetaidoiltaankin ns normaaleissa ihmisissäkin on eroja. Ei pidä haukkua ja määritellä jotain tunnekylmäksi tai vammaiseksi jos toinen ei näytä niitä tunteita mitä MINÄ HALUAN TÄSSÄ JA NYT.

Tuskin meistä kukaan toimii aina siten kuten se kumppani tai ystävä haluaa ja tarvitsee.

Tekstistä 52 lainattu:   "Tunnekylmyyteen yhdistyy aina voimakas itsekeskeisyys ja sitä myötä empatiakyvyn puute ja se ettei tajua toisen tunteita, ei osaa yhtään asettua toisten asemaan ja ajatella omien tekojen ja sanojen merkitystä toiseen, eikä sitä myötä ajatella nokkaansa pidemmälle.  Tämä on kuin kehä joka pyörii ympyrää ja kaikki nuo elementit seuraa vaan toisiaan."

Tämä oli hyvin kuvattu.

Olisipa mielenkiintoista tietää kumpi noista piirteistä on ns synnynnäinen luonne tai aivojen toimintaan tai rakenteeseen liittyvä. Kumpi on ensin, muna vai kana? Kumpi luonteenpiirre seuraa toista ja mikä osuus on vanhempien esimerkillä, kasvatuksella yms ulkoa tulleella tekijällä. 

Onko lapsi tunnekylmä jolloin hänestä tulee itsekeskeinen vai onko lapsi itsekeskeinen jonka johdosta hänestä tulee myös tunnekylmä. 

Jos joku löytää jonkun tutkimuksen, niin lähettäkää linkki.

Miksi pitäisi muuttua ap?

Vierailija kirjoitti:

Voiko näennäisen tunteella käyvä ihminen kuitenkin pohjimmiltaan olla tunnekylmä?

Voi. Tunteita ja tunnekäyttäytymistä voi tietysti opetella myös larppaamaan. Tämä kyllä valitettavasti sitten myös näkyy henkilön käytöksen, sanojen ja tekojen ristiriitaisuutena. Yleensä tällaiseen henkilöön ei voi oikein luottaa tästä syystä missään asiassa. Pohjimmiltaan tällainen henkilö toimii vain oma etu edellä, eikä juurikaan osaa ajatella mitään sen pidemmälle.