Lue keskustelun säännöt.
Voiko tunnekylmä ihminen muuttua?
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Esittää vaan. Paitsi joissakin tapauksissa jos "kuu on pudonnut niskaan", joillakin arvot muuttuneet, mutta voi olla silti virheellisiä käsityksiä. Ellei ala tiedostaa. Sitten on ne jotka eivät vain pidä jostain henkilöstä ja mennään eri teille, ei siinä mitään väärää ole. Mutta jos virkailija kohtelee ylhäältä käsin pahasti ihmisiä, silloin on pi*u merrassa. Alkoholi kylmentää ihmisiä ja tv, joitakin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnekylmyys johtuu?
Ei kaikilla nämä aiheuta. Mutta trauma, väärät käsitykset, alkoholi, kokemuksen puute, tiedon puute, aivopesu, luonteenpiirteet, kasvatus lapsena, huumeet tai tietyt jatkuvat lääkitykset, stressi ja paineet jota ei ole poistettu elämästä, pärjäämisen pakko, kaveripiiri, ilmapiiri, mielialahäiriöt, hormoniepätasapaino joskus jne. Mustavalkoinen ajattelu. Jotain pitää tasapainottaa siis.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tunnevammainen puoliso. Hän osaa kyllä olla hetkellisesti hurmaava. Mutta vaan jos haluaa jotakin. Ei ymmärrä ollenkaan oman käytöksensä tai sanojensa vaikutuksia muihin ihmisiin. Ei osaa olla aidosti pahoillaan kun loukkaa. Mitään ei ole aikomustakaan pyytää anteeksi, ellei sitä vaadita ja halua vaan nopeasti tilanteesta pois. Ei välitä huomioida muita ihmisiä lähtökohtaisesti vaan miettii vain itseään. En enää jaksa uskoa että muuttuu.
Miksi et ole jo eronnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on varmaan exän mielestä ollut tätä ongelmaa mutta nyt uudessa suhteessa tajuan että en ole tai koskaan ollutkaan tunnekylmä, ihminen vaan oli väärä.
Miten pitkään olitte yhdessä? Miten tunnekylmyys ilmeni? Miten pitkään olet ollut nykyisen kanssa? Alussahan tunnekylmä saattaa olla hyvinkin hurmaava, mutta arjen hiipiessä suhteeseen, viimeistään lasten syntyessä todellinen luonne paljastuu. Tunnekylmä on usein ihan käsittämättömän itsekäs, kun ei kykene asettumaan toisen saappaisiin.
En ole koskaan ollut tunnekylmä lasteni suhteen. Ex olisi kaivannut enemmän kosketusta ja läheisyyttä, mutta mulle se ei ollut hänen kanssaan lainkaan luontevaa. Vasta uudessa suhteessa olen tajunnut että minussa onkin se puoli myös. Jos olisin sen tiennyt, en olisi koskaan edes päätynyt exäni kanssa yhteen tietenkään.
Ei kai tunnekylmyys tarkoita läheisyyden tai seksin kaipuun puuttumista, vaan epäempaattisuutta? Sitä ettei osaa ottaa muita huomioon, on itsekäs, asettaa omat tarpeensa aina muiden edelle. Ei osaa lohduttaa toista, ei sanoa mitään rakentavaa, kun toinen on surullinen. Saattaa jopa suuttua, kun toinen suree esim. omaisen kuolemaa.
En usko, että voi parantua, kun aivojen rakenteestahan tuo tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnekylmyys johtuu?
Esim. kova isku päähän voi aiheuttaa tuota.
Riippuu siitä onko kyseessä neurobiologinen syy, siis jonkinlainen keskushermoston rakenteisiin ja toimintaan liittyvä, esim. narsististen tai antisosiaalisten tms. piirteiden aiheuttama empatiakyvyttömyys. Neurobiologiaansa ei voi muuttaa, joten se on pysyvä tila.
Jos kyseessä sen sijaan on jonkinlainen kasvatuksen, ympäristön ja elämänkokemusten aiheuttama tila, ettei ole normaalisti kehittynyt tunteiden kokeminen, lukeminen ja huomioon ottaminen, niin sellainen voi kehittyä myöhemminkin, jos ympäristö, ihmissuhteet jne. sitä edesauttavat. Psykoterapia voisi tietysti myös auttaa, jos on tällaista ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on varmaan exän mielestä ollut tätä ongelmaa mutta nyt uudessa suhteessa tajuan että en ole tai koskaan ollutkaan tunnekylmä, ihminen vaan oli väärä.
Miten pitkään olitte yhdessä? Miten tunnekylmyys ilmeni? Miten pitkään olet ollut nykyisen kanssa? Alussahan tunnekylmä saattaa olla hyvinkin hurmaava, mutta arjen hiipiessä suhteeseen, viimeistään lasten syntyessä todellinen luonne paljastuu. Tunnekylmä on usein ihan käsittämättömän itsekäs, kun ei kykene asettumaan toisen saappaisiin.
En ole koskaan ollut tunnekylmä lasteni suhteen. Ex olisi kaivannut enemmän kosketusta ja läheisyyttä, mutta mulle se ei ollut hänen kanssaan lainkaan luontevaa. Vasta uudessa suhteessa olen tajunnut että minussa onkin se puoli myös. Jos olisin sen tiennyt, en olisi koskaan edes päätynyt exäni kanssa yhteen tietenkään.
Ei kai tunnekylmyys tarkoita läheisyyden tai seksin kaipuun puuttumista, vaan epäempaattisuutta? Sitä ettei osaa ottaa muita huomioon, on itsekäs, asettaa omat tarpeensa aina muiden edelle. Ei osaa lohduttaa toista, ei sanoa mitään rakentavaa, kun toinen on surullinen. Saattaa jopa suuttua, kun toinen suree esim. omaisen kuolemaa.
En usko, että voi parantua, kun aivojen rakenteestahan tuo tulee.
Ei ole aina kysymys aivojen rakenteesta kai? Jos on saanut sellaisen mallin ja kasvatuksen kotoa.
Masennus jne. mielenterveyden häiriöt voi myös aiheuttaa tunnekylmyyttä. Päihdeongelmat. Traumat. Stressi. Aivovammat. Riippuu ihan mistä johtuu ja kuinka pysyvä tila on kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa kokee mitään tarvetta muuttua, kun on kehittänyt itselleen systeemin, millä porskuttaa eteenpäin. Muut sopeutuu siihen tai sitten ei sopeudu. Eivät ne yleensä muutu. Ei ole mitään syytä.
Perusluonne ei voi muuttua. Terapiassa kahden vuoden ajan exää yritettiin saada pois sieltä kylmän puolelta, mutta ei onnistuttu. Vuosi vuodelta vain paheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on varmaan exän mielestä ollut tätä ongelmaa mutta nyt uudessa suhteessa tajuan että en ole tai koskaan ollutkaan tunnekylmä, ihminen vaan oli väärä.
Miten pitkään olitte yhdessä? Miten tunnekylmyys ilmeni? Miten pitkään olet ollut nykyisen kanssa? Alussahan tunnekylmä saattaa olla hyvinkin hurmaava, mutta arjen hiipiessä suhteeseen, viimeistään lasten syntyessä todellinen luonne paljastuu. Tunnekylmä on usein ihan käsittämättömän itsekäs, kun ei kykene asettumaan toisen saappaisiin.
En ole koskaan ollut tunnekylmä lasteni suhteen. Ex olisi kaivannut enemmän kosketusta ja läheisyyttä, mutta mulle se ei ollut hänen kanssaan lainkaan luontevaa. Vasta uudessa suhteessa olen tajunnut että minussa onkin se puoli myös. Jos olisin sen tiennyt, en olisi koskaan edes päätynyt exäni kanssa yhteen tietenkään.
Ei kai tunnekylmyys tarkoita läheisyyden tai seksin kaipuun puuttumista, vaan epäempaattisuutta? Sitä ettei osaa ottaa muita huomioon, on itsekäs, asettaa omat tarpeensa aina muiden edelle. Ei osaa lohduttaa toista, ei sanoa mitään rakentavaa, kun toinen on surullinen. Saattaa jopa suuttua, kun toinen suree esim. omaisen kuolemaa.
En usko, että voi parantua, kun aivojen rakenteestahan tuo tulee.
Pyyteetöntä läheisyyttä ei saa kylmältä. Kylmä haluaa kyllä seksiä (koska haluaa siitä itselleen tyydytyksen) ja voi antaa läheisyyttä vain seksin toivossa. Se läheisyys, joka vaatisi lämmintä tunnetta, puuttuu kokonaan. Eli yhtäkkiä halaaminen, silitykset ja kainaloon kaappaamiset. Ylipäätään kaikki sellainen lempeä kosketus, kun ei ole mitenkään edes seksi mielessä, puuttuu täysin. Toki tähän siis liitteenä empatiakyvyn puute. Mitään ei hänessä tapahdu, vaikka läheinen itkee yms...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi käytännössä mahdollista, että ihminen, jolla on kylmä tunne-elämä, alkaisi yhtäkkiä tuntea enemmän tai myötäelää paremmin?
Ei mitenkään, kun kyse on ihmisen tunne-elämästä! Tunteet ovat tunteita, eivät tietoisia tekoja.
Toki voi opetella esittämään tunteita tai toteuttamaan sovittuja pelisääntöjä kuin koira tyyliin Vaimoon sattui, kysy sattuiko ja sano voi voi
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi käytännössä mahdollista, että ihminen, jolla on kylmä tunne-elämä, alkaisi yhtäkkiä tuntea enemmän tai myötäelää paremmin?
Ei mitenkään, kun kyse on ihmisen tunne-elämästä! Tunteet ovat tunteita, eivät tietoisia tekoja.
Toki voi opetella esittämään tunteita tai toteuttamaan sovittuja pelisääntöjä kuin koira tyyliin Vaimoon sattui, kysy sattuiko ja sano voi voi
Tätä mieheni on tehnyt. Halailee myös välillä jne kun ensin 10 vuotta itkin läheisyyden puutetta ja uhkasin erolla. Mutta se on sellaista päälle liimattua. Tunnekylmyys ei poistu sillä tavalla vaan vaikuttaa päivittäin. Lapsia kohtaan on myös välillä tunnekylmä. Eroa suunnittelen kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi käytännössä mahdollista, että ihminen, jolla on kylmä tunne-elämä, alkaisi yhtäkkiä tuntea enemmän tai myötäelää paremmin?
Ei mitenkään, kun kyse on ihmisen tunne-elämästä! Tunteet ovat tunteita, eivät tietoisia tekoja.
Toki voi opetella esittämään tunteita tai toteuttamaan sovittuja pelisääntöjä kuin koira tyyliin Vaimoon sattui, kysy sattuiko ja sano voi voi
Kyllä se on mahdollista. Kyse voi olla vain tiedostamisesta. Jos vaikka kasvatuksessa on tunteellisuutta pidetty huonona, heikkouden merkkinä: pojan on pitänyt olla "miehekäs", kylmän rauhallinen. Silloin ne tunteet oppii poissulkemaan vaikka ne onkin siellä. Ja jos omien tunteiden huomioon ottaminen ei ole sallittua, niin voi olla vaikea ottaa muidenkaan tunteita huomioon. Kaikkien pitäisi vain ryhdistäytyä ja toimia kylmän rationaalisesti tms. Tällainen voi sitten johtaa masennukseen, loppuunpalamiseen tms. mutta kun asioita alkaa tarkastelemaan ja sanoittamaan ja harjoittaa hieman tietoisuustaitoja, niin voi tapahtua valtava muutos ja tunne-elämä ja ihmissuhteet pukeavat kukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Voiko tyhmä muuttua fiksuksi?
Ainakin fiksummaksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi käytännössä mahdollista, että ihminen, jolla on kylmä tunne-elämä, alkaisi yhtäkkiä tuntea enemmän tai myötäelää paremmin?
Ei mitenkään, kun kyse on ihmisen tunne-elämästä! Tunteet ovat tunteita, eivät tietoisia tekoja.
Toki voi opetella esittämään tunteita tai toteuttamaan sovittuja pelisääntöjä kuin koira tyyliin Vaimoon sattui, kysy sattuiko ja sano voi voi
Mutta aina tulee uusia tilanteita eikä tunnekyvytön osaa toimia niissä kun ei ole erikseen ohjeistettu.
Mistä tunnekylmyys johtuu?