Kävitkö DDR:ssä?
Miten matka järjestyi? Millä matkustit? Kertokaapa muistojanne. Tuli miehen kanssa keskustelua asiasta ja vähän kinaakin; miehen mielestä Itä-Saksaan matkustaminen oli esim. 70-luvulla vaikeaa ja hyvin harvinaista, mutta ei se ehkä ihan niinkään ollut. Olisiko ollut peräti niin, että vähävaraisemmat suuntasivat autolla Eurooppaan sen sijaan, että olisivat lentäneet kalliisiin rantakohteisiin?
Jos et ole itse käynyt, mitä muistat Itä-Saksan matkailusta? Tunnetko ihmisiä, jotka kävivät DDR:ssä?
Google kertoo asiasta vähän kehnosti, vaikka kuinka koetan penkoa.
Kommentit (30)
Mun vanhemmat kävivät omalla autolla 60-luvulla. Kävivät omalla autolla myös Moskovassa. Siihen aikaan varsin harvinaista. Ihan kiinnostavia reissuja olivat kuulemma. Ihan turisteja olivat vain, ei mitään sen kummempaa. He kävivät vierailulla myös USA:n suurlähetystössä Moskovassa ollessaan. Siihen vierailuun tarvittiin kyllä jo vähän suhteitakin.
Muistaakseni oli bussimatka, siis eräänlainen seuramatka ystävyyskaupunkiin. Kierreltiin sitten siellä kaupungissa ja katseltiin nähtävyyksiä ja oli jotain kansantanssia ja muuta ohjelmaa. Muistan että kaikki oli jotenkin kauhean jäykkää ja virallista ja että meidän passeja syynättiin tosi tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kävin 2x 70-luvulla. Ensin joku kesäleiri ja toinen kerta kibbutsissa. En muista kuka järjesti.
Jm reissulta muistan ihanan kahvin ja mahtavat leivokset. Sellaisia en ole saanut enää mistään.
Itä-Saksassa kibbutsissa?? Olit siis pioneerileirillä vai?
Vierailija kirjoitti:
Kävin 2x 70-luvulla. Ensin joku kesäleiri ja toinen kerta kibbutsissa. En muista kuka järjesti.
Jm reissulta muistan ihanan kahvin ja mahtavat leivokset. Sellaisia en ole saanut enää mistään.
Järjesti varmaan Tarja Halonen tai joku muu äärivasemmistlainen demari, Nuoret kotkat. Todennäköisimmin kuitenkin joku SKDLn puolueista ja niistä todennäköisimmin kom mu nistinen puolue eli näiden nuorisojärjestöt.
Vierailija kirjoitti:
Kävin 2x 70-luvulla. Ensin joku kesäleiri ja toinen kerta kibbutsissa. En muista kuka järjesti.
Jm reissulta muistan ihanan kahvin ja mahtavat leivokset. Sellaisia en ole saanut enää mistään.
Kibbutsi?Ihana kahvi, mahtavat leivokset?
Oletko varma, ettet ollut Israelissa?
Nimittäin omat muistoni DDR:stä ovat kaikenkaikkiaan kalseat.
Rumaa, kuin keskitysleirialuetta kaikkialla. Kalseita laihoja riutuneen näköisiä vessarahastajanaisia kalseassa valossa.
Kammottavia ihramakkaroita ja muuta kauheaa ruokaa.
En edes muista millä elin tuon ajan, ehkä teellä ja leivällä.
Tosin olimme siellä vain muutaman päivän vuonna 1989, kun menimme Unkariin, jossa oli paljon kauniinpaa ja parempaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin 2x 70-luvulla. Ensin joku kesäleiri ja toinen kerta kibbutsissa. En muista kuka järjesti.
Jm reissulta muistan ihanan kahvin ja mahtavat leivokset. Sellaisia en ole saanut enää mistään.
Järjesti varmaan Tarja Halonen tai joku muu äärivasemmistlainen demari, Nuoret kotkat. Todennäköisimmin kuitenkin joku SKDLn puolueista ja niistä todennäköisimmin kom mu nistinen puolue eli näiden nuorisojärjestöt.
Ei taatusti ollut mikään demarijuttu. Pioneerit ilmeisesti mutta tuo hepreankielinen "kibbutsi" on aika hämäävä.
Kävin Itä-Berliinissä vähän ennen muurin murtumista. Faijan naisystävän kutsumana. Jotain viisumihässäkkää oli, koska faijani oli upseeri puolustusvoimissa.
Hauska kokemus. Itse teininä sain lähtenä yksin säätämään kaupungille, joten menin heti paikallisten nuorten kanssa juomaan kaljaa. Muistaakseni annoin jollekin varafarkkuni.
Tietty ihastuin yhteen tyttöön ja kirjoittelimme tovin. Olen vasta 49v, eikä juniorit oikein käsitä juttujani. He ovat tottuneet vähän erilaiseen Berliiniin. Olen käynyt myös Neuvostoliitossa ja Jugoslaviassa. Hyviä reissuja nekin.
Kävin 1980-luvulla. Kyllä sinne pääsi turistina, Interflug lensi Helsingistä Berliiniin (DDR).
Joku tuolla mainitsi ihanan kahvin. Sain todella pohjaanpalanutta juomakelvotonta sumppia silloisen itäpuolen Hauptbahnhofin kahvilassa - nykyisin se on Ostbahnhof. Tajusin että kahvi oli kallista ja kaikki paikalliset joivat teetä. Siksi se saamani kahvi oli varmaan edellispäiväistä.
Suomalaisilta ei muistaakseni enää 1970-luvun lopullakaan vaadittu viisumia, vaikka muuten viisumipakko oli tavallista itäblokin maiden kohdalla.
DDRssä kävi myös opiskelemassa useita suomalaisia, esim pitkäaikainen kom mun istinen kansanedustja Kotkasta oli valmistunut lääkäriksi DDRssä. Häntä myös syytettiin muiden opiskelijoiden mm tyttöystävänsä vakoilemisesta ja raportoimisesta Stasille. Kansanedustaja kiisti asian, mutta useampikin samaan aikaan opiskellut piti väitettä totena, joten ....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin 2x 70-luvulla. Ensin joku kesäleiri ja toinen kerta kibbutsissa. En muista kuka järjesti.
Jm reissulta muistan ihanan kahvin ja mahtavat leivokset. Sellaisia en ole saanut enää mistään.
Järjesti varmaan Tarja Halonen tai joku muu äärivasemmistlainen demari, Nuoret kotkat. Todennäköisimmin kuitenkin joku SKDLn puolueista ja niistä todennäköisimmin kom mu nistinen puolue eli näiden nuorisojärjestöt.
Ei taatusti ollut mikään demarijuttu. Pioneerit ilmeisesti mutta tuo hepreankielinen "kibbutsi" on aika hämäävä.
Miksei olisi demarijuttu? Halonen on demari ja hänhän se oikein ajoi DDRn tunnustamista vasten Kekkosen tahtoa. Niin syvällä demarit olivat liejussa.
Vierailija kirjoitti:
Kävin 2x 70-luvulla. Ensin joku kesäleiri ja toinen kerta kibbutsissa. En muista kuka järjesti.
Jm reissulta muistan ihanan kahvin ja mahtavat leivokset. Sellaisia en ole saanut enää mistään.
DDR:ssä kesäleirillä, haiskahtaa kommunismilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin 2x 70-luvulla. Ensin joku kesäleiri ja toinen kerta kibbutsissa. En muista kuka järjesti.
Jm reissulta muistan ihanan kahvin ja mahtavat leivokset. Sellaisia en ole saanut enää mistään.
Järjesti varmaan Tarja Halonen tai joku muu äärivasemmistlainen demari, Nuoret kotkat. Todennäköisimmin kuitenkin joku SKDLn puolueista ja niistä todennäköisimmin kom mu nistinen puolue eli näiden nuorisojärjestöt.
Ei taatusti ollut mikään demarijuttu. Pioneerit ilmeisesti mutta tuo hepreankielinen "kibbutsi" on aika hämäävä.
Miksei olisi demarijuttu? Halonen on demari ja hänhän se oikein ajoi DDRn tunnustamista vasten Kekkosen tahtoa. Niin syvällä demarit olivat liejussa.
Tajuatko lainkaan mitä intät? SDP:n ja DDR:n johtavan puolueen välit olivat viileät. Ei sinne mitkään Nuoret Kotkat retkeillyt.
Kaksi kertaa kävin pitemmästi, lisäksi ohikulkuja junalla.
Eka kerta oli 1971 kansainvälinen nuorisoleiri, jossa oli aika paljon meitä läntisiäkin, tehtiin maanparannustöitä ja illalla juteltiin maailmanrauhasta. Tutustuttiin kyllä paikalliseen olutkulttuuriinkin ja juomalauluihin. Nähtiin myös Magdeburgin puolipallot ja Wernigeroden linna. Matkan tein junalla Ruotsin ja Berliinin kautta. Rajalla oli sekä mennessä että tullessa tosi tarkkaa, hammastahnatuubikin syynättiin kotiinpalatessa.
Leirin lopuksi pari poikaa kävi vohkimassa paidat täyteen kirsikoita lähiviljelmältä. Illalla saimme samoja kirsikoita yllin kyllin lisää...
Toinen reissu tehtiin 1980-luvun alussa, omalla autolla Itämeren rantaa, siitä kohti Bach-kaupunkeja, sitten vuoristo Erzgebirgeä, kohti L-Saksaa. Majoituspaikat piti varata jo kotona ainakin Potsdamiin, jossa hotellissa. Muut majoitukset leirintäalueilla, joissa auton maatunnus oli ihmetyksen aihe. Eipä juuri ollut läntisiä matkailijoita. Maaseudulla näytti ihan meidän 1950-luvulta, hevosia ja viljakuormia. Teollisuus värjäsi taivaan jossakin keltaiseksi.
Molemmilla kerroilla hyvä reissu. Ruoka hyvin saksalaista silläkin puolella ja meille tosi edullista. Saksaa oli luettu koulussa, joten kielellä pärjäsi. Tuliaisiksi erilaisia kotitalousesineitä sekatavarakaupasta ja äänilevyjä.
Kävin 80-luvun alkupuolella useita kertoja Länsi-Saksan puolelta DDR:ssä. Passikin piti uusia pari kertaa kun se tuli täyteen viisumi- ja rajanylitysleimoja. Ensin töissä siellä, joilloin työnantaja järjesti viisumiasiat ja töiden loputtua kävin tapailemassa naisystävääni. Silloin piti käyttää hieman mielikuvitusta, jossa yllättävää kyllä rajaviranomaiset opastivat.
Ilmoitin kohteeksi leirintäalueen, jossa en koskaan edes käynyt ja kylmä siellä olisi ollut talvella telttailla. Aina saavuttuani paikalle piti ensimmäiseksi käydä ilmoittautumassa tuon leirintäalue-alueen poliisilla. Olen aivan varma että sekä rajalla että tuolla poliisilaitoksella tiesivät tarkalleen minne olin matkalle, mutta eivät piitanneet koska nimellinen matka aihe täyttyi. Kohteeni oli pieni kylä, jossa kaikki tunsivat minut ja reissuni.
Nuo viisumini olivat siis DDR:ään, eivät pelkkiä transit-viisumeja Länsi-Berliiniin. Sain kulkea täysin vapaasti DDR:n alueella ja aika paljon me ajelimmekin ympäriinsä ystävättäreni kanssa. Länsi-Saksan kilvissä oleva autoni herätti joskus pientä rahastusta, ylinopeus- ja pysäköintisakkoja, mutta ne olivat pikkuhiluja, vaikka toisinaan pitikin maksaa kovalla länsivaluutalla.
Rajatarkastukset olivat erittäin tiukat pois lähdettäessä. Auton kaikki luukut, ovet, konepelti ja takaluukku piti avata, alle kurkittiin peilillä, takapenkki piti nostaa ylös (se oli autossani ruuveilla kiinni), jne. Mutta, kun mitään laitonta vietävää ei ollut, niin aina tuosta selvisi ajan kanssa.
DDR:ään mennessä ei niinkään kiinnostanut auto, kuin paperit. Ne syynättiin useaan kertaan, kunnes yhdellä tarkastuspisteellä ne otettiin pois ja kulkivat hihnaa pitkin seuraavaan pisteeseen. Siinä vaiheessa lyötiin leimat ja pääsi jatkamaan matkaa. Joskus laskettiin rahat ja summa merkattiin korttiin joka piti antaa takaisin kun palasin länsipuolelle. Silloin ei voinut vaihtaa pimeästi rahaa.
Vähän harmittaa ettei tullut käytyä, puuttuu nuo elämykset ja kokemukset joita kerrotte.
Asuin jo 1971 Länsi-Saksassa ja niinpä vierailin DDR:ssä muutaman kerran tuolla vuosikymmenellä. Ei se vaikeaa ollut enkä muista edes, että siellä olisi jotain kamalaa ollut kun Suomessakaan ei ollut kovin erikoista tuohon aikaan. Myöhemmin kävin Unkarissa autolla mutta rajalla tuli tenkapoo kun Suomen passia eivät tunteneet - no palinkkapullolla siitäkin selvittiin. Autolla kävin ja tulin Jugoslaviasta pienelle rajahökkelille, eivät olleet varmaan Suomen passia ikinä nähneetkään.
Jugoissa siis Belgradissa kävin moneen otteeseen uutta vuotta juhlimassa. Jugoexpressillä eli junalla sinne pääsi ja hyvin. Hauskaa oli aina. Saksassa oli paljon jugoslaaveja töissä ja kutsuivat mukaansa ja minä uteliaana lähdin.
Vierailija kirjoitti:
Kävin 1980-luvulla. Kyllä sinne pääsi turistina, Interflug lensi Helsingistä Berliiniin (DDR).
Joku tuolla mainitsi ihanan kahvin. Sain todella pohjaanpalanutta juomakelvotonta sumppia silloisen itäpuolen Hauptbahnhofin kahvilassa - nykyisin se on Ostbahnhof. Tajusin että kahvi oli kallista ja kaikki paikalliset joivat teetä. Siksi se saamani kahvi oli varmaan edellispäiväistä.
Kyllä se oli varmaan ihan normaalia sikäläistä kahvia. Olen siis tuo joka yllä kerroin käyneeni siellä lukuisia kertoja länsipuolelta. Minä toin kotona keitettävät kahvit lännestä, koska sikäläinen oli kuin jotakin korviketta. Sitä myytiinkin pienissä 250g paketeissa papuina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin 2x 70-luvulla. Ensin joku kesäleiri ja toinen kerta kibbutsissa. En muista kuka järjesti.
Jm reissulta muistan ihanan kahvin ja mahtavat leivokset. Sellaisia en ole saanut enää mistään.
Itä-Saksassa kibbutsissa?? Olit siis pioneerileirillä vai?
Ei vaan kibbutsissa. Teimme pelloilla ja hedelmätarhoissa töitä. Mitään ideologista tarjontaa ei ollut.
Olin kotikaupunkini järjestämällä kielikurssilla ystävyyskaupungissa DDR:ssä juuri ennen muurin murtumista. Lentäen mentiin Schönefeldiin ja siitä eteenpäin bussilla. Makkaraa eri muodoissaan syötiin varmaan joka aterialla. Kalja ja viini olivat melkein ilmaisia, joten niitä tuli hörpittyä, kun ei tainnut mitään ikärajoja olla, tai eipä ainakaan kukaan mitään kysynyt, kun niitä alaikäisinä ostettiin. Intershopeista sai ostaa länsimaisia tuotteita länsivaluutalla.
Kävin 2x 70-luvulla. Ensin joku kesäleiri ja toinen kerta kibbutsissa. En muista kuka järjesti.
Jm reissulta muistan ihanan kahvin ja mahtavat leivokset. Sellaisia en ole saanut enää mistään.