Lue keskustelun säännöt.
Muistoja isästä
Mitä tulee mieleen?
Minä aloitan,
Pienenä luulin, että kaikki miehet olisivat niinkuin minun isäni. Isän lähellä oli turvallista, Isä piti sylissä ja kertoi tarinoita. Hän piti kotiruoasta ja possumunkeista, kovista kermakaramelleista ja ne kuista, joita opetti tekemään. Opetti myös miten kauralastuja tehdään, sekametelisoppaa ja nöttekeittoa. Isän kanssa käveltiin käsi kädessä, hän opetti piirtämään maalaamaan ja entisöimään. Vei salaa karkkikioskille ja kaatopaikoille dyykkaamaan. Kesällä veneiltiin ja kalastettiin, savustettiin kalaa ja tehtiin nuotiomakkaraa. Isä pelasti hukkumasta ja vei sairaalaan kun jouduin onnettomuuteen. Valvoi vuoteeni vierellä että nukahdin. Kun hiukan kasvoin luotti minuun niin, että tein paperihakemuksensa elinkeinoon liittyen, otti mukaan työpaikalleen, huollettiin työvälineet..isä toi kauniita lahjoja ja yllättäviä muistoja. Kaulanauhoja, rintakoruja, Helmi laukkuja, mekkoja ja paitoja.
Mutta hän opetti paljon muutakin: tärkeinpänä niistä, kuinka katsotaan sydämellä tai nauretaan sydämen pohjasta.
Kommentit (272)
Isä oli aina kotona. Aika usein hän nukkui sohvalla. Toisinaan hän nukkui keinutuolissa. Hän suuttui jos häntä häiritsi asiattomasti tai melusi. Hän kuitenkin aina puolusti minua ja oli enimmäkseen oikeudenmukainen. Hän hoiti minua kun olin sairas ja vei tarvittaessa lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin pieni, hän luki minulle satuja ja saattoi kouluun.
Yöllä, jos näin painajaisunta, sain mennä hetkeksi isn viereen nukkumaan. Hän kantoi minut sitten hetken kuluttua takaisin omaan sänkyyni.
T. 1
Minun isä oli ilkeä. Ja juoppo. Olimme iso liuta lapsia ,hän vihasi jokaista .Olimme sieviä , apinoiksi kutsui. Olimme urheilevia, tui kentän reunaan juoppokavereiden kanssa ja pelkäsin niin kovasti että kisat ei menneet hyvin. En koskaan saanut yhtään lahjaa häneltä, en myöskään hyvää sanaa. Samanlainen sisaruksilleni ,veljet kärsivät enempi aikuisina kuinka käyttäytyä ja olivat jotenkin hukassa.
Minulla ei ole yhtään hyvää muistoa isästä.Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, ihana.
Oma rakas isäni lähti pois 6 vuotta sitten...
Ikävä kuulla, että sinunkin isäsi on kuollut. Millainen hän oli?
Mietin tässä, että onko enää olemassa isäni kaltaisia isiä ja onko ne tietoisia siitä kuinka valtava vaikutus heillä on omien lastensa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena luulin, että isä on perheen tuki ja turva. Nuorena tiesin, että ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Minun isä oli ilkeä. Ja juoppo. Olimme iso liuta lapsia ,hän vihasi jokaista .Olimme sieviä , apinoiksi kutsui. Olimme urheilevia, tui kentän reunaan juoppokavereiden kanssa ja pelkäsin niin kovasti että kisat ei menneet hyvin. En koskaan saanut yhtään lahjaa häneltä, en myöskään hyvää sanaa. Samanlainen sisaruksilleni ,veljet kärsivät enempi aikuisina kuinka käyttäytyä ja olivat jotenkin hukassa.
Minulla ei ole yhtään hyvää muistoa isästä.Päinvastoin.
Osittain samat kokemukset täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isä oli ilkeä. Ja juoppo. Olimme iso liuta lapsia ,hän vihasi jokaista .Olimme sieviä , apinoiksi kutsui. Olimme urheilevia, tui kentän reunaan juoppokavereiden kanssa ja pelkäsin niin kovasti että kisat ei menneet hyvin. En koskaan saanut yhtään lahjaa häneltä, en myöskään hyvää sanaa. Samanlainen sisaruksilleni ,veljet kärsivät enempi aikuisina kuinka käyttäytyä ja olivat jotenkin hukassa.
Minulla ei ole yhtään hyvää muistoa isästä.Päinvastoin.
Osittain samat kokemukset täällä.
Sama myös täällä, isä oli ja on ilkeä lapsenpieksäjä, aggressiivinen pelottava narsisti, ja väkivalta EI jäänyt lapsuuteen. En voi olla tekemisissä oman turvallisuuteni takia.
Vierailija kirjoitti:
Minun isä oli ilkeä. Ja juoppo. Olimme iso liuta lapsia ,hän vihasi jokaista .Olimme sieviä , apinoiksi kutsui. Olimme urheilevia, tui kentän reunaan juoppokavereiden kanssa ja pelkäsin niin kovasti että kisat ei menneet hyvin. En koskaan saanut yhtään lahjaa häneltä, en myöskään hyvää sanaa. Samanlainen sisaruksilleni ,veljet kärsivät enempi aikuisina kuinka käyttäytyä ja olivat jotenkin hukassa.
Minulla ei ole yhtään hyvää muistoa isästä.Päinvastoin.
Onpa surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ei ollut mikään kovin läheisyyttä näyttävä ihminen, ei halannut juuri koskaan. Leikki kuitenkin kanssani tosi usein ja vei metsään patikoimaan, opetti minulle sitä sun tätä luonnosta, osti minulle kiikarit sekä kameran. Isän takia innostuin lukemaan, hän lainasi minulle kirjastosta kerran muutaman kirjan joista ajatteli että pidän kun olin ekalla (ne oli Neiti Etsivä - kirjoja), sitä ennen en ollut juurikaan lukenut mitään.
Isä ei juuri koskaan laittanut ruokaa mutta kun hän kokkasi niin hänen pyttipannunsa oli ihan mielettömän hyvää. Opetti minut ajamaan pyörällä ilman apupyöriä.
Joi toisinaan hyvin vähän olutta mutta ei koskaan örveltänyt vaan oli ihan normaali ja iloinen oma itsensä.
Jossakin vaiheessa kaikki vaan muuttui ja hänestä tuli rapajuoppo =/ olin tuolloin jo teini-ikäinen.
Alkoholi vei lopulta aikaiseen hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isä oli ilkeä. Ja juoppo. Olimme iso liuta lapsia ,hän vihasi jokaista .Olimme sieviä , apinoiksi kutsui. Olimme urheilevia, tui kentän reunaan juoppokavereiden kanssa ja pelkäsin niin kovasti että kisat ei menneet hyvin. En koskaan saanut yhtään lahjaa häneltä, en myöskään hyvää sanaa. Samanlainen sisaruksilleni ,veljet kärsivät enempi aikuisina kuinka käyttäytyä ja olivat jotenkin hukassa.
Minulla ei ole yhtään hyvää muistoa isästä.Päinvastoin.
Osittain samat kokemukset täällä.
Sama myös täällä, isä oli ja on ilkeä lapsenpieksäjä, aggressiivinen pelottava narsisti, ja väkivalta EI jäänyt lapsuuteen. En voi olla tekemisissä oman turvallisuuteni takia.
Seppo Jokinen - Isän ikävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni menehtyi sairauteen kun olin 2v.Minulla ei ole mitään muistikuvaa hänestä. Olen usein miettinyt miten valtava puute se on lapsen kehitykselle ja koko elämälle. Niinpä mietin vuosia ennenkuin erosin alkoholisti miehestäni, voisinko erottaa lapsemme isästään. Raastavaa.. Lopulta lähdimme kun lapset olivat jo teini-iän kynnyksellä.
Olen jostakin kuullut, että jos ihmisestä yhdenkin hyvän asian muistaa, voi se auttaa niiden pahojen muistojen yli - päästämään irti siitä tuskasta ja osattomuudesta, mikä sydämeen on jäänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, ihana.
Oma rakas isäni lähti pois 6 vuotta sitten...
Ikävä kuulla, että sinunkin isäsi on kuollut. Millainen hän oli?
Mietin tässä, että onko enää olemassa isäni kaltaisia isiä ja onko ne tietoisia siitä kuinka valtava vaikutus heillä on omien lastensa elämään.
Niinpä.
Tuossa 3-vastauksessa kerron omasta isästäni. Hän oli hyvin lempeä isä ja muutenkin hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Olen jostakin kuullut, että jos ihmisestä yhdenkin hyvän asian muistaa, voi se auttaa niiden pahojen muistojen yli - päästämään irti siitä tuskasta ja osattomuudesta, mikä sydämeen on jäänyt
Turha luulla.
Äiti, 60v. kirjoitti:
Isäni menehtyi sairauteen kun olin 2v.Minulla ei ole mitään muistikuvaa hänestä. Olen usein miettinyt miten valtava puute se on lapsen kehitykselle ja koko elämälle. Niinpä mietin vuosia ennenkuin erosin alkoholisti miehestäni, voisinko erottaa lapsemme isästään. Raastavaa.. Lopulta lähdimme kun lapset olivat jo teini-iän kynnyksellä.
Vaikeita päätöksiä. Onneksi lapsilla oli Sinut turvanaan
Isillä on valtava vaikutus lapsiinsa.
Nuorten miesten pahoinvointi on isän rakkautta vaille jääneiden poikien tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Isä ei ollu
t mikään kovin läheisyyttä näyttävä ihminen, ei halannut juuri koskaan. Leikki kuitenkin kanssani tosi usein ja vei metsään patikoimaan, opetti minulle sitä sun tätä luonnosta, osti minulle kiikarit sekä kameran. Isän takia innostuin lukemaan, hän lainasi minulle kirjastosta kerran muutaman kirjan joista ajatteli että pidän kun olin ekalla (ne oli Neiti Etsivä - kirjoja), sitä ennen en ollut juurikaan lukenut mitään.Isä ei juuri koskaan laittanut ruokaa mutta kun hän kokkasi niin hänen pyttipannunsa oli ihan mielettömän hyvää. Opetti minut ajamaan pyörällä ilman apupyöriä.
Joi toisinaan hyvin vähän olutta mutta ei koskaan örveltänyt vaan oli ihan normaali ja iloinen oma itsensä.
Jossakin vaiheessa kaikki vaan muuttui ja hänestä tuli rapajuoppo =/ olin tuolloin jo teini-ikäinen.
Alkoholi vei lopulta aikaiseen hautaan.
Viina on vienyt niin monia... Minun isäni kuoli syöpään. Onneksi jäi hyviäkin muistoja. Minäkin muuten muistan neiti etsivän ja S. O. S. - sarjan. Vieläköhän lapset lukee niitä?
Isäni oli boheemi, kiivasluonteinen, mutta lempeä (erikoinen yhdistelmä), aina kehui minua ja oli ylpeä minusta. Oli töissä ulkomailla, paljon poissa kotoa. Välillä joi alkoholia, silloin riiteli äidin kanssa, ei kuitenkaan koskaan väkivaltainen. Isokokoinen tumma mies, jota kylän jätkät pelkäsivät. Kuoli yli 20 vuotta sitten, kaipaan hänen huumoriaan ja terävää sanailuaan. Olen perinyt häneltä temperamenttini ja ulkonäköni.
Kiitos, ihana.
Oma rakas isäni lähti pois 6 vuotta sitten...