Lue keskustelun säännöt.
Muistoja isästä
Mitä tulee mieleen?
Minä aloitan,
Pienenä luulin, että kaikki miehet olisivat niinkuin minun isäni. Isän lähellä oli turvallista, Isä piti sylissä ja kertoi tarinoita. Hän piti kotiruoasta ja possumunkeista, kovista kermakaramelleista ja ne kuista, joita opetti tekemään. Opetti myös miten kauralastuja tehdään, sekametelisoppaa ja nöttekeittoa. Isän kanssa käveltiin käsi kädessä, hän opetti piirtämään maalaamaan ja entisöimään. Vei salaa karkkikioskille ja kaatopaikoille dyykkaamaan. Kesällä veneiltiin ja kalastettiin, savustettiin kalaa ja tehtiin nuotiomakkaraa. Isä pelasti hukkumasta ja vei sairaalaan kun jouduin onnettomuuteen. Valvoi vuoteeni vierellä että nukahdin. Kun hiukan kasvoin luotti minuun niin, että tein paperihakemuksensa elinkeinoon liittyen, otti mukaan työpaikalleen, huollettiin työvälineet..isä toi kauniita lahjoja ja yllättäviä muistoja. Kaulanauhoja, rintakoruja, Helmi laukkuja, mekkoja ja paitoja.
Mutta hän opetti paljon muutakin: tärkeinpänä niistä, kuinka katsotaan sydämellä tai nauretaan sydämen pohjasta.
Kommentit (272)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli boheemi, kiivasluonteinen, mutta lempeä (erikoinen yhdistelmä), aina kehui minua ja oli ylpeä minusta. Oli töissä ulkomailla, paljon poissa kotoa. Välillä joi alkoholia, silloin riiteli äidin kanssa, ei kuitenkaan koskaan väkivaltainen. Isokokoinen tumma mies, jota kylän jätkät pelkäsivät. Kuoli yli 20 vuotta sitten, kaipaan hänen huumoriaan ja terävää sanailuaan. Olen perinyt häneltä temperamenttini ja ulkonäköni.
Minunkin isäni oli tumma, mutta pienikokoinen ja hyvin komea.
Muistan kun iskä oli nuori kolmekymppinen. Hän pyöräili ruokatunnille kotiin syömään. Moikkasi minua ja äitiä. Isän kainalohiki ja märkä t-paita haisi ihan kannabikselta, mutta oli ihan hikeä vain.
Myöhemmin yhdistän dänkin tuoksun isäni kainalohikeen. Isän hien tuoksu oli turvallinen ja oikea kun olin sylissä. Muistan kuinka se oli mielestäni maailman paras tuoksu.
Syötyään hän lähti takaisin töihin ja tuli aina illalla kotiin. Nuorena hän jaksoi aina puuhastaa kanssani iltaisin kaikkea.
Myöhemmin ei enää.
Katsoin sitä sivusta kun isä vanheni ja ei enää jaksanut kuin makoilla sohvalla töiden jälkeen. Hän ei koskaan käyttänyt alkoholia. Hän oli myös ärtyisä ja väsynyt. He eivät nukkuneet äidin kanssa samassa sängyssä enää, koska isä oli kova kuorsaamaan ja he eivät enää kerenneet äidin kanssa tehdä mitään yhdessä kuten ei minunkaan kanssa.
Isä halusi säätää meille kotia varten ja kävi kovasti töissä. Näin hänet vain makaamassa tai nukkumassa sohvalla ärtyneenä. He riitelivät äidin kanssa toisinaan, mutta isä katsoi formuloita tyynesti silti.
Tuli lama ja olin jo teini. He erosivat ja isä muuttui täysin. Hän alkoi juoda ja oli välillä tosi kiva. Alkoholi antoi hänelle energiaa olla läsnä töiden jälkeen ja teimme paljon juttuja yhdessä taas kymmenen vuoden sohvalla oleilun jälkeen.
Alkoholia kuitenkin meni paljon suruun, koska äiti oli löytänyt hänen työssäkäynnin aikana uusia miehiä.
Sillä aikaa kun hän oli säästänyt rahaa yhteistä kotia varten. Jäin isän luokse asumaan ja äiti meni pois.
Pääsääntöisesti hän kävi töissä ja oli sohvalla. Suoritin amista ja lukiota, mutta lopetin molemmat. Ajattelin että en hanki ammattia tai mitään. Ilman koulutusta on parempi saada tukia. Töihin en ajatellut koskaan mennä, koska olin nähnyt sen seuraamukset. Ajattelin aina että minusta ei tule samalaista ja etenkään en ala juomaan. Työelämä päätti toisin ja se on armoton. Työelämä rikkoo perheitä ja varastaa lapsilta isän ja vie perheen. Isä nuutui pois hitaasti ja kuoli 2008. Silloin minäkin pitkän välttelyn jälkeen olin ajautunut perkeleelliseen työelämään, joka varastaa isät ja äidit lapsiltaan pilkkahinnalla.
Omaa tahtoa ei ole ja omat lapset tulee kokemaan saman sohvaignoraation. Ei tässä jaksaisi edes käydä koiraa ulkoiluttamassa. Kaksi päivää menee toipuessa ja toisin kuin isäni, minä en edes jaksaisi seurata formuloita tai jäkistä.
Jäin muuten täysin perinnöttä. Kaikki ne raadantavuodet meni isältä hukkaan. Häneltä ei jääynyt jälkipolville mitään. Hänellä olisi ollut mahdollisuus siihen. Meillä nuoremmilla ei ole, koska kaikki palkka katoaa lähestulkoon vuokraan.
Ihania kuvauksia tärkeistä ihmisistä.
Oma isäni oli ja on pelottava, hallitseva ja manipuloiva. Osaa esittää jotain aivan muuta. Muistan hänen kiivaan kävelyn kohti huonetta, kantapäiden paukkeen lattiaan. Tunnistin tuosta äänestä että kohta alkaa riehuminen.
Voi kun olisikin ollut tavallinen isä. Olen silti elämässä pärjännyt mutta kaipuu on kova edelleen, nelikymppisellä ihmisellä.
Paras muisto oli kun käytiin katsomassa Lucky Luke joskus kasarilla. Teki myös parhaat lätyt ikinä.
Enemmän mieskuvaa sain enosta. Käytiin kalassa ja hiihtämässä.
Isällä oli omat ongelmansa. Törkeen älykäs, intuitiivinen ja lahjakas.
Opiskeli insinööriksi ja meni naimisiin.
Viimeiset vuotensa vaimonsa kanssa hoiti lemmikkikissaa, ja kun isä sitten kuoli muistan vaimon sanat.
"En ikinä ole nähnyt sellaista rakkautta eläimeen mitä isälläsi oli kissaa kohtaan".
Minusta tuntuu että hän oli herkkä ihminen joka ei oppinut suojaamaan itseään.
Kotonaan hän yleensä vetäytyi vintille omaan rauhaan Jerry Cottonien ja Soppenhauereiden kanssa. Kaipa oli mukavaa kuunnella kesällä sateen ropinaa ja hiljaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras muisto oli kun käytiin katsomassa Lucky Luke joskus kasarilla. Teki myös parhaat lätyt ikinä.
Enemmän mieskuvaa sain enosta. Käytiin kalassa ja hiihtämässä.
Isällä oli omat ongelmansa. Törkeen älykäs, intuitiivinen ja lahjakas.
Opiskeli insinööriksi ja meni naimisiin.
Viimeiset vuotensa vaimonsa kanssa hoiti lemmikkikissaa, ja kun isä sitten kuoli muistan vaimon sanat.
"En ikinä ole nähnyt sellaista rakkautta eläimeen mitä isälläsi oli kissaa kohtaan".
Minusta tuntuu että hän oli herkkä ihminen joka ei oppinut suojaamaan itseään.
Kotonaan hän yleensä vetäytyi vintille omaan rauhaan Jerry Cottonien ja Soppenhauereiden kanssa. Kaipa oli mukavaa kuunnella kesällä sateen ropinaa ja hiljaisuutta.
Ruokamuistot onkin niitä parhaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija1757 kirjoitti:
Ihania kuvauksia tärkeistä ihmisistä.
Oma isäni oli ja on pelottava, hallitseva ja manipuloiva. Osaa esittää jotain aivan muuta. Muistan hänen kiivaan kävelyn kohti huonetta, kantapäiden paukkeen lattiaan. Tunnistin tuosta äänestä että kohta alkaa riehuminen.
Voi kun olisikin ollut tavallinen isä. Olen silti elämässä pärjännyt mutta kaipuu on kova edelleen, nelikymppisellä ihmisellä.
Kiitos kun jaoit isän ikävän kaipuun,,kuten huomaat et ole yksin asian kanssa. Toivon, että nykyiset isät, joilla pieniä lapsia lukevat tämän ja ymmärtävät, että tytötkin tarvitsevat isää. Isältä he saavat/tai eivät saa, sen mallin, johon kaikkia miehiä vertaavat.
Isäni oli ahkera, lasta arvostava, turvallinen isä.
Hän oli kärsivällinen, eikä suuttunut helposti. Hän jaksoi töistä väsyneenäkin edes jonkin aikaa leikkiä kanssani.
Isä oli huumorintajuinen.
Isä ei koskaan käyttänyt väkivaltaa vähäisimmässäkään määrin, kun meitä lapsia piti rangaista. Hän ei tukistanut, eikä antanut piiskaa, vaikka siihen aikaan kun olin lapsi, sellainen oli tapana.
Isä lähti liian aikaisin tästä maailmasta, äkillisen sairauden takia.
Uskon, että tapaan hänet vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä paljoakaan tai lähes mitään muista.Isä kuoli kun olin 4.Ei minulla ole koskaan ollut isää.
muistan väkivallan
pelon
huudon
viinan hajun
haisevat juopot Kotona
tyhjän jääkaapin
petetyt lupaukset
mustan silmän äidillä monta kertaa
hajoitetut tavarat
ovet täynnä reikiä
epävakaa mielisairas ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli juoppo, joka ei kantanut vastuuta. Hyvää sanaa minusta ei sanonut koskaan. jos annoin lahjaksi kirjan , hän repi sen . jos annoin lahjaksi kodinkoneen, hän rikkoi sen. Suorastaan aivonsa viinalla tuhonnut kusipää.
Ihana aloitus! Olisipa minullakin ollut tuollainen isä!
Olet todella onnellinen, kun sinulla oli tuollainen isä. Kauniit muistot lohduttavat, silloin kun on ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon niin, että itselläni olisi ollut normaalit vanhemmat. Kaikkea ei voi saada.
Vierailija kirjoitti:
muistan väkivallan
pelon
huudon
viinan hajun
haisevat juopot Kotona
tyhjän jääkaapin
petetyt lupaukset
mustan silmän äidillä monta kertaa
hajoitetut tavarat
ovet täynnä reikiä
epävakaa mielisairas ihminen
Hyi he***i. Kuvasit lapsuuden-ja nuoruudenelämäni.
Nainen, 53, Helsinki
Isäni oli hiljainen mies ja aina töissä. Hän kuului perhekuvaani sitä ihmeemmin ajattelematta.
Myöhemmin, hänen jo kuoltuaan, olen tajunnut, että isä rakensi meille talon, toi leivän pöytään, kuskasi autolla kun tarvin, osti jos halusin jotain. Koskaan ei tarvinnut pelätä mitään.
Kiitos isä.
Isimme oli tasapuolinen, meitä on monta tytärtä ja yksi poika. Otti mukaan maatalon töihin, opetti iän mukaisesti. Oli Karjalan evakko, voi kun olisin osannut kysellä enemmän. 20v sitten kuoli, nyt on siirtynyt tuonilmaisiin koko edeltävä sukupolvi
N63
Laskin monttuun reilu 30 vuotta sitten,en jäänyt kaipaamaan.
Totta. Moni ei tiedä mitä rakkaus on tai miten sitä osoittaa.