Mitä voin tehdä kun asun yksin ja pelkään että saan yksin ollessani sairaskohtauksen??
Olen siis 32v nainen ja kärsin ahdistuksesta ja hypokondriasta(sairauksien pelko) Mutta eniten pelkään että saan yksin ollessani saiaskohtauksen enkä kerkeä soittaa apua. Miten te muut yksineläjät selviätte tämän pelon kanssa vai ettekö vain ajattele asiaa lainkaan?
Kommentit (93)
Joskus ajattelen ja ahdistaahan se. Onneksi pystyn kuitenkin olemaan ajattelemasta asiaa vaikka itsekin kärsin ties mistä ahdistuksesta.
Mulle ei ole edes ikinä tullut mieleen tuollaista. Sitä kyllä pelkään jos nukun pommiin aamuvuorossa.
Eipä se perhekään sinua pelasta, jos saat kohtauksen esim. lenkkipolulla. Kaikkea ei kannata pelätä tai pian löytää itsensä pelkäämästä koko elämää.
Kannattaa urheilla, niin palautuessa ei jaksa miettiä tuollaisia.
Mua pelottaa että saan jonkin sairauskohtauksen ja menen vaikka tajuttomaksi, kun olen 5-vuotiaan lapseni kanssa kahden. Raukka ei tietäisi mitä tehdä ja kuolisin. Joutuisi sitten vaikka kuinka kauan pelkäämään ruumiini vieressä. Tuskin uskaltaisi lähteä naapuriin hakemaan apua.
Pidän huolen siitä, että puhelin on aina ladattuna ja käden ulottuvilla. Jos niin nopea lähtö tulee, etten ehdi puhelimesta painaa 112 sovellusta auki ja soittamaan, sitten se on tarkoitettu niin.
Puoliso ei ole avain ja apu. Tai perhe.
Hanki hälyranneke jos olet asiasta jo täysin paniikissa. Tai sitten opettele pois turha pelko.
Kärsin samasta aiemmin. En enää kun tosiaan hoidin sen ahdistuksen mikä aiheutti mm. kuilemanpelkoo. Kävin kaikenlaisten oireiden takia päivystyksessä kun pelotti. Ahdistus lähti purkautumaan akupunktiolla ja keskusteluilla tosi ihanan psyk. hoitajan kanssa.
Nyt en ajattele juurikaan asiaa, ja oon jotenki hyväksyny elämän epävarmuuden. Mut huomas miten tajusin vasta 30-vuotiaana etten ole kuolematon, ja se pisti nupin hetkeksi sekaisin.
Tukehtumista pelkään mutta jos niin tapahtuu niin ei voi mitään
Kannattaa hankkia joku sellainen ranneke, jota painamalla lähtee hälytys suoraan jollekin.
Vierailija kirjoitti:
Kärsin samasta aiemmin. En enää kun tosiaan hoidin sen ahdistuksen mikä aiheutti mm. kuilemanpelkoo. Kävin kaikenlaisten oireiden takia päivystyksessä kun pelotti. Ahdistus lähti purkautumaan akupunktiolla ja keskusteluilla tosi ihanan psyk. hoitajan kanssa.
Nyt en ajattele juurikaan asiaa, ja oon jotenki hyväksyny elämän epävarmuuden. Mut huomas miten tajusin vasta 30-vuotiaana etten ole kuolematon, ja se pisti nupin hetkeksi sekaisin.
Miten sitten pääsit siitäeroon?
Vierailija kirjoitti:
Monesti pelkään, että nielaisen kieleni, enkä saa naapurista apua:( Välillä on pelottavaa asua yksin.
Miten tuo on mahdollista? Mä olen pelännyt tukehtumista ruokaan kun olen yksin. Olen kyllä lukenut, että pitäisi heittäytyä sohvan selkänojaa tai lattiaa vasten, mutta epäilyttää että onnistuisiko se. Vai pitäiskö vaan sitten mennä rappuun huutamaan naapureille, en sentään korvessa asu.
Vierailija kirjoitti:
Monesti pelkään, että nielaisen kieleni, enkä saa naapurista apua:( Välillä on pelottavaa asua yksin.
Jos ruoka on niin hyvää että vie kielen mukanaan perseeseen. Siksi ostan valmisruokia että eivät liian hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti pelkään, että nielaisen kieleni, enkä saa naapurista apua:( Välillä on pelottavaa asua yksin.
Miten tuo on mahdollista? Mä olen pelännyt tukehtumista ruokaan kun olen yksin. Olen kyllä lukenut, että pitäisi heittäytyä sohvan selkänojaa tai lattiaa vasten, mutta epäilyttää että onnistuisiko se. Vai pitäiskö vaan sitten mennä rappuun huutamaan naapureille, en sentään korvessa asu.
Tai siis soittamaan ovikelloa, ei varmaan huuto onnistu, heh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti pelkään, että nielaisen kieleni, enkä saa naapurista apua:( Välillä on pelottavaa asua yksin.
Miten tuo on mahdollista? Mä olen pelännyt tukehtumista ruokaan kun olen yksin. Olen kyllä lukenut, että pitäisi heittäytyä sohvan selkänojaa tai lattiaa vasten, mutta epäilyttää että onnistuisiko se. Vai pitäiskö vaan sitten mennä rappuun huutamaan naapureille, en sentään korvessa asu.
Siinä ei paljon huuto kulje, jos ruoka on jumissa kurkussa. Ei meinaa henkikään kulkea.
Vierailija kirjoitti:
Tukehtumista pelkään mutta jos niin tapahtuu niin ei voi mitään
Itellänikin on tuo ja olen aika tarkka,otan aina pieniä suupaloja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti pelkään, että nielaisen kieleni, enkä saa naapurista apua:( Välillä on pelottavaa asua yksin.
Miten tuo on mahdollista? Mä olen pelännyt tukehtumista ruokaan kun olen yksin. Olen kyllä lukenut, että pitäisi heittäytyä sohvan selkänojaa tai lattiaa vasten, mutta epäilyttää että onnistuisiko se. Vai pitäiskö vaan sitten mennä rappuun huutamaan naapureille, en sentään korvessa asu.
Tai siis soittamaan ovikelloa, ei varmaan huuto onnistu, heh.
En koskaan avaa ovea, jos en tiedä, että joku on tulossa kylään.
t. eri
En ajattele. Lähden kävelemään, jos ahdistaa.