Lue keskustelun säännöt.
Todella huono kokemus terapiasta, en uskalla enää mennä - muilla huonoja kokemuksia?
25.07.2023 |
Työterveydestä lähetettiin minut aikoinaan masennuksen takia psykiatrille, joka ehdottomasti halusi minun menevän terapiaan. Menin sitten mutta kokemus oli todella huono. Terapeutti ei koskaan puhunut mitään, myötäili vain kaikkea mitä sanoin.
Olen sittemmin tajunnut, että terapiassahan terapeutin pitäisi nimenomaan auttaa tunnistamaan omia vääriä ajatusmalleja ja auttaa korjaamaan niitä. Harmittaa, että tuhlasin aikaa ja rahaa terapeuttiin josta ei ollut mitään hyötyä, päinvastoin.
Yritin terapian aikana myös vaihtaa toiseen terapeuttiin mutta terapeutti suuttui kun sai tietää siitä. Lopulta psykiatri puuttui asiaan, eli alkoi ihmettelemään kun vointini ei parantunut yhtään vaan meni vain huonommaksi. Yritti puhua terapeuttini kanssa mutta terapeutti ei vastannut yhteenkään puheluun, viestiin tai soittopyyntöön. Tuo oli lopulta itselleni niin iso red flag, että sitten psykiatrin suostumuksella lopetin vain terapian kertomatta siitä terapeutille, koska tämä veti raivarin aina kun terapian lopettamisesta oli puhe.
Jäi fiilis, että terapeutti tarvitsi vain rahaa, jota sai minulta. Oli vielä ihan valtavan kallis.
Harmittaa ajan ja rahan menetyksen lisäksi se, että paremman terapeutin kanssa olisin voinut saada muutosta elämääni. Nyt opettelen terapian oppeja itsekseni, sillä en enää uskalla lähteä terapiaan tuon todella huonon kokemuksen takia. Eikä siihen nyt ole edes rahaa.
Onko muilla huonoja kokemuksia terapeuteista? Ja kyllä kävin ne vaaditut viisi terapeuttia alussa läpi ja yritin valita parhaan. Mutta ei sitten ollutkaan hyvä ja sitten oli tosi vaikea päästä irti terapiasuhteesta kun terapeutti tosiaan veti raivarit aina jos siitä tuli puhe, samoin kuin jos terapeutin vaihtamisesta tuli puhe.
Kommentit (20)
Onko terapian tehosta minkäänlaista tieteellistä näyttöä? Taitaa olla huuhaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko terapian tehosta minkäänlaista tieteellistä näyttöä? Taitaa olla huuhaata.
Näyttöä on jonkun verran. Yleisesti potilaat kokevat terapian hyödylliseksi. Mutta tätä ei ole verrattu sellaisiin potilaisiin, jotka ovat saaneet jotain muuta kuunteluapua tai vaikkapa ryhmäterapiaa. Sitäkään ei ole oikein pystytty tutkimaan, onko se hyöty kestävää tai kohdentuuko apua oikein. Suomessa terapiapotilailla on jo valmiiksi paremmat kuntoutumisen edellytykset kuin niillä, joilla ei ole esimerkiksi varaa Kelan tukemaan psykoterapiaan.
Oletan, että olisi paljon muitakin ja edullisempia tapoja auttaa ihmisiä elämään itsensä näköistä hyvää elämää. Mutta niitä pitäisi olla tarjolla enemmän ja niitä pitäisi tutkia enemmän. Kyllä maailma on tässäkin suhteessa muuttumassa, mutta muutos on hidasta ja psykoterapeutit tietty muutosta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko terapian tehosta minkäänlaista tieteellistä näyttöä? Taitaa olla huuhaata.
Mitä olen itsekseni nyt opiskellut, niin kyllä siitä on ihan hyötyä ainakin itselleni että opin tunnistamaan haitallisia ja vääristäviä ajatusmalleja ja muuttamaan ajatteluani ja asenteitani.
Tässä vain ei terapeutti millään tavalla auttanut, vaan pelkästään nyökkäili kaikelle mitä sanoin ja myötäili minua. Pääosin oli vain hiljaa. Välillä kun jotain sanoi niin tuntui että enemmän vain reflektoi omia ongelmiaan niihin juttuihin. Tuli ihan fiilis, että oli alunperinkin omien ongelmiensa takia lähtenyt terapeutiksi. Kävi esimerkiksi selväksi, että hänellä oli suuria ongelmia vanhempiensa kanssa. Mutta oli kyllä melkoisen nurinkurista, että minä maksoin 90 euroa käynniltä jotta hän terapoi itseään ja sitten projisoi omia ongelmiaan minuun.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko terapian tehosta minkäänlaista tieteellistä näyttöä? Taitaa olla huuhaata.
Näyttöä on jonkun verran. Yleisesti potilaat kokevat terapian hyödylliseksi. Mutta tätä ei ole verrattu sellaisiin potilaisiin, jotka ovat saaneet jotain muuta kuunteluapua tai vaikkapa ryhmäterapiaa. Sitäkään ei ole oikein pystytty tutkimaan, onko se hyöty kestävää tai kohdentuuko apua oikein. Suomessa terapiapotilailla on jo valmiiksi paremmat kuntoutumisen edellytykset kuin niillä, joilla ei ole esimerkiksi varaa Kelan tukemaan psykoterapiaan.
Oletan, että olisi paljon muitakin ja edullisempia tapoja auttaa ihmisiä elämään itsensä näköistä hyvää elämää. Mutta niitä pitäisi olla tarjolla enemmän ja niitä pitäisi tutkia enemmän. Kyllä maailma on tässäkin suhteessa muuttumassa, mutta muutos on hidasta ja psykoterapeutit tietty muutosta vastaan.
Se, että psykoterapeutiksi opiskelu on maksullista saattaa vääristää tilannetta myös osaltaan. Se karsii niitä jotka lähtevät tuohon opiskelemaan ja saattaa helposti aiheuttaa tuollaisia tilanteita, joissa valmistunut terapeutti on isoissa veloissa opiskelunsa takia ja sen takia roikkuu potilaissa, silloinkin kun ei kykene heitä auttamaan.
Ihan tyypillistä, ettei terapeutti pysty yhtään katsomaan peiliin. Terapian ympärillä pyörii joku ihme kultti, jossa terapeutteja pidetään puolijumalina ja syytetään potilaita siitä jos eivät parane. Jos olo kohenee = terapeutin ansiota. Jos olo huononee = kuuluu terapiaan, ei ole terapeutin syytä. Jos potilas tekee itsemurhan = ei ollut terapialla autettavissa. Jos potilas paranee=ainoastaan psykoterapia auttoi. Jos potilas on ihan samassa tilanteessa vuosien terapian jälkeen=terapia on estänyt olon heikentymisen jne jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko terapian tehosta minkäänlaista tieteellistä näyttöä? Taitaa olla huuhaata.
Näyttöä on jonkun verran. Yleisesti potilaat kokevat terapian hyödylliseksi. Mutta tätä ei ole verrattu sellaisiin potilaisiin, jotka ovat saaneet jotain muuta kuunteluapua tai vaikkapa ryhmäterapiaa. Sitäkään ei ole oikein pystytty tutkimaan, onko se hyöty kestävää tai kohdentuuko apua oikein. Suomessa terapiapotilailla on jo valmiiksi paremmat kuntoutumisen edellytykset kuin niillä, joilla ei ole esimerkiksi varaa Kelan tukemaan psykoterapiaan.
Oletan, että olisi paljon muitakin ja edullisempia tapoja auttaa ihmisiä elämään itsensä näköistä hyvää elämää. Mutta niitä pitäisi olla tarjolla enemmän ja niitä pitäisi tutkia enemmän. Kyllä maailma on tässäkin suhteessa muuttumassa, mutta muutos on hidasta ja psykoterapeutit tietty muutosta vastaan.
Se, että psykoterapeutiksi opiskelu on maksullista saattaa vääristää tilannetta myös osaltaan. Se karsii niitä jotka lähtevät tuohon opiskelemaan ja saattaa helposti aiheuttaa tuollaisia tilanteita, joissa valmistunut terapeutti on isoissa veloissa opiskelunsa takia ja sen takia roikkuu potilaissa, silloinkin kun ei kykene heitä auttamaan.
Myös terapeuttien työskentely yrittäjänä aiheuttaa lieveilmiöitä. Potilaista valikoidaan itselle mieleiset ja vaikeimmin oireilevat jäävät ilman. Kuntoutumista ei seurata tai valvota. Työnohjaus perustuu siihen, mitä terapeutti itse pystyy myöntämään itselleen. Vain pahimmat väärinkäytökset saattavat tulla ilmi, mutta huono terapeutti ei ole mikään kanteluperuste. Hintoja nostetaan täysin välittämättä siitä, ketä kaikkia se karsii pois. Lisäksi ala houkuttelee rahanahneita ihmisiä, jotka haluavat kyllä kovasti auttaa, kunhan siitä maksetaan vähintään 100 euroa / 45 minuuttia. Harmillinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tyypillistä, ettei terapeutti pysty yhtään katsomaan peiliin. Terapian ympärillä pyörii joku ihme kultti, jossa terapeutteja pidetään puolijumalina ja syytetään potilaita siitä jos eivät parane. Jos olo kohenee = terapeutin ansiota. Jos olo huononee = kuuluu terapiaan, ei ole terapeutin syytä. Jos potilas tekee itsemurhan = ei ollut terapialla autettavissa. Jos potilas paranee=ainoastaan psykoterapia auttoi. Jos potilas on ihan samassa tilanteessa vuosien terapian jälkeen=terapia on estänyt olon heikentymisen jne jne
Itselläni onneksi psykiatri puuttui asiaan. Koska terapeutin vastaus oli tosiaan aina tuo, että kuuluu vain asiaan että vointini vain huonontui. Psykiatri sitten lopulta sanoi, että ei sen niin pidä mennä vaan että kyllä jossain vaiheessa voinnin pitäisi ryhtyä paranemaan tai sitten terapia ei toimi/terapeutti ei ole hyvä. Ja tosiaan yritti tavoittaa terapeuttia keskustellakseen asiasta mutta terapeutti kieltäytyi vastaamasta yhteenkään puheluun ja viestiin eikä palauttanut lukuisia soittopyyntöjä. Siitä itse sitten vedin sen johtopäätöksen, että terapeutilla ei itselläkään ole hyvä omatunto eikä puhtaat jauhot pussissa kun pakoili niin täysin keskustelua psykiatrin kanssa. Psykiatrikin ihmetteli ja paheksui tuota suuresti, että terapeutti kieltäytyi keskustelemasta hänen kanssaan ja sanoi myös, että se oli todella hälyttävä merkki. Koska tietenkään terapeutti ei voi milloin tahansa vastata puhelimeen mutta kyllä viestiin tai soittopyyntöön voi vastata kun psykiatri häntä toistuvasti pyrki tavoittamaan parin viikon ajan ja pyysi olemaan yhteydessä. Joten psykiatri sitten tuon jälkeen puolsi sitä, että minun kannattaa lopettaa terapia ainakin tuon terapeutin kanssa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tyypillistä, ettei terapeutti pysty yhtään katsomaan peiliin. Terapian ympärillä pyörii joku ihme kultti, jossa terapeutteja pidetään puolijumalina ja syytetään potilaita siitä jos eivät parane. Jos olo kohenee = terapeutin ansiota. Jos olo huononee = kuuluu terapiaan, ei ole terapeutin syytä. Jos potilas tekee itsemurhan = ei ollut terapialla autettavissa. Jos potilas paranee=ainoastaan psykoterapia auttoi. Jos potilas on ihan samassa tilanteessa vuosien terapian jälkeen=terapia on estänyt olon heikentymisen jne jne
Itselläni onneksi psykiatri puuttui asiaan. Koska terapeutin vastaus oli tosiaan aina tuo, että kuuluu vain asiaan että vointini vain huonontui. Psykiatri sitten lopulta sanoi, että ei sen niin pidä mennä vaan että kyllä jossain vaiheessa voinnin pitäisi ryhtyä paranemaan tai sitten terapia ei toimi/terapeutti ei ole hyvä. Ja tosiaan yritti tavoittaa terapeuttia keskustellakseen asiasta mutta terapeutti kieltäytyi vastaamasta yhteenkään puheluun ja viestiin eikä palauttanut lukuisia soittopyyntöjä. Siitä itse sitten vedin sen johtopäätöksen, että terapeutilla ei itselläkään ole hyvä omatunto eikä puhtaat jauhot pussissa kun pakoili niin täysin keskustelua psykiatrin kanssa. Psykiatrikin ihmetteli ja paheksui tuota suuresti, että terapeutti kieltäytyi keskustelemasta hänen kanssaan ja sanoi myös, että se oli todella hälyttävä merkki. Koska tietenkään terapeutti ei voi milloin tahansa vastata puhelimeen mutta kyllä viestiin tai soittopyyntöön voi vastata kun psykiatri häntä toistuvasti pyrki tavoittamaan parin viikon ajan ja pyysi olemaan yhteydessä. Joten psykiatri sitten tuon jälkeen puolsi sitä, että minun kannattaa lopettaa terapia ainakin tuon terapeutin kanssa.
- ap
Viisas psykiatri sinulla! Ja täysin kehno terapeutti. Sehän tässä on surullista, että terapeutti saa pitää rahansa vaikka joutuisi kohtelisi muita ihmisiä noin. Ja hänelläkin on epäilemättä jonossa potilaita, jotka sinnittelevät ja odottavat saavansa apua ja hoitoa mielenterveysongelmiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko terapian tehosta minkäänlaista tieteellistä näyttöä? Taitaa olla huuhaata.
Näyttöä on jonkun verran. Yleisesti potilaat kokevat terapian hyödylliseksi. Mutta tätä ei ole verrattu sellaisiin potilaisiin, jotka ovat saaneet jotain muuta kuunteluapua tai vaikkapa ryhmäterapiaa. Sitäkään ei ole oikein pystytty tutkimaan, onko se hyöty kestävää tai kohdentuuko apua oikein. Suomessa terapiapotilailla on jo valmiiksi paremmat kuntoutumisen edellytykset kuin niillä, joilla ei ole esimerkiksi varaa Kelan tukemaan psykoterapiaan.
Oletan, että olisi paljon muitakin ja edullisempia tapoja auttaa ihmisiä elämään itsensä näköistä hyvää elämää. Mutta niitä pitäisi olla tarjolla enemmän ja niitä pitäisi tutkia enemmän. Kyllä maailma on tässäkin suhteessa muuttumassa, mutta muutos on hidasta ja psykoterapeutit tietty muutosta vastaan.
Se, että psykoterapeutiksi opiskelu on maksullista saattaa vääristää tilannetta myös osaltaan. Se karsii niitä jotka lähtevät tuohon opiskelemaan ja saattaa helposti aiheuttaa tuollaisia tilanteita, joissa valmistunut terapeutti on isoissa veloissa opiskelunsa takia ja sen takia roikkuu potilaissa, silloinkin kun ei kykene heitä auttamaan.
Myös terapeuttien työskentely yrittäjänä aiheuttaa lieveilmiöitä. Potilaista valikoidaan itselle mieleiset ja vaikeimmin oireilevat jäävät ilman. Kuntoutumista ei seurata tai valvota. Työnohjaus perustuu siihen, mitä terapeutti itse pystyy myöntämään itselleen. Vain pahimmat väärinkäytökset saattavat tulla ilmi, mutta huono terapeutti ei ole mikään kanteluperuste. Hintoja nostetaan täysin välittämättä siitä, ketä kaikkia se karsii pois. Lisäksi ala houkuttelee rahanahneita ihmisiä, jotka haluavat kyllä kovasti auttaa, kunhan siitä maksetaan vähintään 100 euroa / 45 minuuttia. Harmillinen tilanne.
Joo, tuo terapeutti jolla kävin työskenteli yrittäjänä. Itselleni välittyi hänestä valtava hätäännys omasta toimeentulostaan. Elävöityi eniten silloin kun puhe oli laskuista. Muulloin oli todella apaattinen ja flegmaattinen mutta kun puhe oli laskuista niin heräsi todella eloon ja oli hätääntynyt. Maksoi tosiaan myös 90 eur/käynti (45 minuuuttia) jopa Kela-korvauksen jälkeen.
Itselleni jäi vain vaikutelma, että oli hakeutunut alalle omien ongelmiensa ja vaikean perhetaustansa takia ja hänelle tärkeintä oli, että oli maksavia asiakkaita ja oli hätääntynyt omasta toimeentulostaan. Millään muulla ei sitten ollutkaan väliä.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tyypillistä, ettei terapeutti pysty yhtään katsomaan peiliin. Terapian ympärillä pyörii joku ihme kultti, jossa terapeutteja pidetään puolijumalina ja syytetään potilaita siitä jos eivät parane. Jos olo kohenee = terapeutin ansiota. Jos olo huononee = kuuluu terapiaan, ei ole terapeutin syytä. Jos potilas tekee itsemurhan = ei ollut terapialla autettavissa. Jos potilas paranee=ainoastaan psykoterapia auttoi. Jos potilas on ihan samassa tilanteessa vuosien terapian jälkeen=terapia on estänyt olon heikentymisen jne jne
Red flag, että samat perustelut kuin kaiken maailman humpuukihoidoissa. Jos ei tehoa/toimi, vika on aina potilasssa joka ei vaan uskonut/yrittänyt/tahtonut riittävästi.
Tännekin ketjuun kommentoin, että voisiko joku aktiivinen osaaja tehdä nettiin sivuston, jonne voisi kirjata arvioita eri psykoterapeuteista. Terapeuttia hakevat ovat aivan jallitettavina tässä, että minkälaiselle terapeutille lopulta ajautuvat. Ja laadullista kilpailua terapeuttien välille ei synny, kun ei ole mitään julkista arviointikanavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoterapiassa on eri suuntauksia, ja pitäisi osata etsiä itselleen sopivaa terapiamuotoa harjoittava terapeutti, jonka kanssa kemiat kohtaavat.
"Myös terapeuttien työskentely yrittäjänä aiheuttaa lieveilmiöitä. Potilaista valikoidaan itselle mieleiset ja vaikeimmin oireilevat jäävät ilman. Kuntoutumista ei seurata tai valvota. Työnohjaus perustuu siihen, mitä terapeutti itse pystyy myöntämään itselleen. Vain pahimmat väärinkäytökset saattavat tulla ilmi, mutta huono terapeutti ei ole mikään kanteluperuste. Hintoja nostetaan täysin välittämättä siitä, ketä kaikkia se karsii pois. Lisäksi ala houkuttelee rahanahneita ihmisiä, jotka haluavat kyllä kovasti auttaa, kunhan siitä maksetaan vähintään 100 euroa / 45 minuuttia. Harmillinen tilanne."
Erittäin hyvää kritiikkiä tämä kommentti. Tietynlaista pimeässä tapahtuvaa suojatyötähän psykoterapeuttien toiminta pitkälti on. Työnohjaukseen pitäisi tehdä sellainen muutos, että myös asiakkaat tekevät tietyin väliajoin kontrollikäynnit tällä samaisella työnohjaajalla. Näin varmistettaisiin sitä, että asiakas hyötyy terapiasta/terapeutin toiminnasta, terapiasuhde on varmasti turvallinen ja osaava, eikä terapeutin antamat raportit työnohjaajalle ole vääristyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapiassa on eri suuntauksia, ja pitäisi osata etsiä itselleen sopivaa terapiamuotoa harjoittava terapeutti, jonka kanssa kemiat kohtaavat.
Ei kyse ole pelkästään suuntauksista, vaan siitä kuinka osaava, pätevä ja eettisesti toimiva terapeutti on. Tämä voi paljastua vasta monienkin käyntien jälkeen. Ihan niin kuin muitakin yrittäjiä, myös monia terveydenhoitoalalla toimivia yrittäjiä koskien, olisi hyvä kun nettiin perustettaisiin asiakkaiden arviointisivusto koskien Suomessa toimivia psykoterapeutteja.
Itselläni puhkesi psykodynaamisessa terapiassa ahdistuneisuushäiriö joka jatkuu vaikka terapian keskeytymisestä on jo 7 vuotta :(
Masennuksen takia hakeuduin ja maksoi yli 100€/kerta. Jäi myös tästä eläkeikää lähestyvästä "vaativan erikoistason terapeutista" sellaiset vibat että rahan takia vain työtään teki eikä potilas kiinnostanut pätkääkään tai hänen ongelmansa. Suuttui myös kun kerrroin jo ekan puolen vuoden kohdalla että tunnen miten terapia ei toimi eikä henkilökemiamme. Terapeutti toki pelotteli että jos lopetan terapian niin sama homma myös seuraavan terapeutin kanssa...
Jo alussa kertoi, että olen niin vaikea tapaus, että tarvitsen tod näk neljännen terapiavuoden. Jouduin lopettamaan puolentoista vuoden jälkeen kun vointi huononi, lopputuloksena traumat ja pysyvä tk-eläke.
Olen vieläkin vihainen tälle terapeutille...
Potilasasiamies on sellainen johon olisi voinut olla yhteydessä. Terapeuttista on lupa vaihtaa.
Älä anna huonon kokemuksen vaikuttaa.
Hae terapiaa. Jos terapeutti ei tunnu sopivalta parin ensikäynnin jälkeen niin alat jo silloin pyytämää toista tilalle.
Kannattaa myös kysyä suosituksia anonyymisti voi ihan vaikka oman alueen Facebook puskaradio ryhmissä kysellä.
Itsestä tuntui tutustumiskäynnillä että henkilökemiat terapeutin kanssa toimivat mutta mitä pidemmälle terapia eteni, sen enemmän alkoi tuntua siltä että terapia ei toimi ja ärsyynnyin terapeutista ja hän minusta. Lopetin kesken.
Myöhemmin selvisi että minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö ja minulle olisi tod näk sopinut dialektinen käyttäytymisterapia paljon paremmin kuin syväluotaava psykoterapia. Psyykeni oli liian rikki mutta sitä ei tajuttu ajoissa.
Lääkkeet, erityisesti rauhoittavat, sekä vertaistuki, ovat auttaneet enemmän kuin terapia
Vierailija kirjoitti:
Itselläni puhkesi psykodynaamisessa terapiassa ahdistuneisuushäiriö joka jatkuu vaikka terapian keskeytymisestä on jo 7 vuotta :(
Masennuksen takia hakeuduin ja maksoi yli 100€/kerta. Jäi myös tästä eläkeikää lähestyvästä "vaativan erikoistason terapeutista" sellaiset vibat että rahan takia vain työtään teki eikä potilas kiinnostanut pätkääkään tai hänen ongelmansa. Suuttui myös kun kerrroin jo ekan puolen vuoden kohdalla että tunnen miten terapia ei toimi eikä henkilökemiamme. Terapeutti toki pelotteli että jos lopetan terapian niin sama homma myös seuraavan terapeutin kanssa...
Jo alussa kertoi, että olen niin vaikea tapaus, että tarvitsen tod näk neljännen terapiavuoden. Jouduin lopettamaan puolentoista vuoden jälkeen kun vointi huononi, lopputuloksena traumat ja pysyvä tk-eläke.
Olen vieläkin vihainen tälle terapeutille...
ETÄHALI sinulle, jos sellaiset ei ärsytä sua!!!
Vierailija kirjoitti:
Onko terapian tehosta minkäänlaista tieteellistä näyttöä? Taitaa olla huuhaata.
Nämä terapiat todistetaan tieteellisesti niin kuin monet muutkin vastaavat asiat: tehdään kasa tutkimuksia joista sattuman kaupalla osa sanoo "kyllä" ja osa "ei", ja joista sitten julkaistaan vain ne joiden tulos on "oikein" eli palvelee tutkimusten tekijöiden omaa etua. Sitten asia on tieteellisesti todistettu.
Kolmesta terapeutista kokemus. Ensimmäinen oli hyvin ammatillinen, kunnioitti rajoja ja pysyi etäisenä. Terapia ei oikein auttanut, koska se ei herättänyt mitään tunteita. Toisella terapeutilla oli puolestaan jonkunlainen ylimielinen asenne muita ihmisiä kohtaa, hän herätti kyllä paljon tunteita, mutta ei sitten osannut ottaa niitä vastaan. Kolmas herätti tunteita ja osasi myös ottaa niitä vastaan ja hänen kanssaan päästiin kuntoutuksessa pisimmälle.
Luulen silti, että noistakin terapeuteista tuo ensimmäinen voi auttaa sellaisia ihmisiä, joilla on vaan kova kuulluksi tulemisen tarve. Tosin siihen riittäisi joku ilmainen vapaaehtoistyöntekijäkin, ei tarvitse olla psykoterapeutti.
Toisen terapeutin vahvuudet voisivat olla tutkimustyössä. Epäilen, että hänen kohdallaan tulee paljon sellaisia näennäiskuntoutumisia, joissa potilaat joutuvat ensimmäisen terapiasuhteen jälkeisen kriisin kohdalla hakeutumaan uudestaan terapiaan.
Kolmas on hinnoittelut itsensä ulos tavallisten ihmisten ulottuvilta, joten luulen, että hänen antama apu on enemmän kuin riittävästi niille varakkaille, joilla on sitä apua mahdollisuus saada.
Ja surullista tietenkin se, että näillä kahdella ensin mainitulla on vielä tänäkin päivänä kalenterit täynnä potilaita, joilla ei ole tietoa paremmasta.