Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu joidenkin ihmisten tarve puolustella kiusaamista?
13.10.2010 |
Enkä nyt tarkoita sitä ettei kiusaamiseen puututa, vaan sitä että ollaan ihan oikeasti "kiusaajan puolella" asiassa, vaikka kiusaaminen olisi ollut melko selvääkin. En millään voi käsittää sitä.
Kiusaaja pönkittää omaa asemaansa käyttämällä jotakuta toista hyväkseen, ja kiusatun pitäisi vain kiltisti koittaa sopeutua hyväksikäytettäväksi...
Kommentit (29)
Edellisestä työpaikassani oli ainakin hyvin epäselvä tilanne, jossa kaksi naista, jotka molemmat olivat luonteeltaan erittäin hankalia, väittivät tulleensa kiusatuksi toistensa taholta ja pitivät itse itseään viattomina uhreina, vaikka samanlaista selkäänpuukotusta ja toisen kampittamista harrasti kumpikin melko tasapuolisesti. Kummallakin naisella oli oma hovinsa, joka näki tilanteen vain oman suosikkinsa kannalta ja ihmetteli sitten meitä, jotka joutuivat tekemisiin molempien naisten kanssa, kun emme tuominneet kumpaakaan tapausta "työpaikkakiusaajaksi", emmekä säälineet kumpaakaan naista "kiusattuna". Molemmat kyllä sopivissa tilanteissa "kyynelsilmin" esiintyivät kiusattuina ja uhreina.
onhan se vähän niinkin, että minkä kukakin kokee kiusaamisena...
Ulkopuolina yhtä tapausta katselleena, en ymmärtänyt miksi kiusattu koki sen kiusaamisena (mielestäni enemmänkin huumoria/henkilökemioiden yhteensopimattomuutta...) Muutenkin tämä "kiustattu" henkilö herkkä, eli otti liian helposti asiat kiusaamisena.
Sitten myös itseni tapaus, uskon että omat "kiusaajani" eivät edes ajatelleet kiusaavansa...se oli sellaista huumoria. Myönnän kyllä, että henkilökemiat eivät varmasti sopineet yhteen, mutta ei kaikista tarvitsekaan pitää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on osittain totta, että kiusaajalla itsellään on vakava ongelma, jota pitäisi purkaa ehkä psykiatrin avulla, minkä vuoksi kiusaaja o n säälittävä tyyppi. Mutta suuremmat henkiset vammat saa kyllä tämä syyttä suotta kiusatuksi päätynyt. Jos koulukiusaamisesta joutuisi korvaamaan henkiset kärsimykset rahalla, uskon että kiusaaminen loppuisi kertaheitolla ja vanhemmatkin puuttuisivat siihen ihan tosissaan.
16-18 v ei tarvitse itsestään tajuta, että hänellä on vakava ongelma, joka pitäisi yrittää selvittää ammattiauttajan avulla. Tämän pitäisi tajuta vanhempien, kouluterveydenhuollon, opetushenkilökunnan...Siksi en sälyttäisi kaikkea kiusaajan niskaan.
Omassa työyhteissössäni on ainakin muutamia hyvin herkkänahkaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat muiden olevan heitä vastaan ja tulkitsevat melkein minkä muun tahansa, paitsi ylitsevuotavan kehun, loukkaamiseksi. Kiireessä kukaan meistä ei aina ehdi vastata kaikkiin puheluihin ja sähköposteihin, mutta senkin nämä herkkänahkaiset "kiusatut" tulkitsevat tahalliseksi huomiotta jättämiseksi. Jos kerron kahdelle työkaverilleni olevani ensi viikon lomalla, mutta en muista kertoa kolmannelle (tai oletan näiden kahden vievän tietoa eteenpäin), pitää tämä kolmas tätä tahallisena tietojen pimittämisenä. Jos juttelen kahvihuoneessa puoliääneen jonkun kanssa henkilökohtaisista asioistani, tulkitsee paikalle tullut herkkänahka tilanteen niin, että hänestä puhutaan pahaa. Kukaan muu ei näe tilanteita normaalia työarkea kummallisempina, mutta yksi menettää yöunensa, koska häntä kiusataan työpaikalla...
en ole (onneksi) törmännyt.
kertoa, mistä ihmeestä oikein puhut. Millaisesta kiusaamisesta, aikuisten vai lasten ja millaisesta kiusaajan puolustelusta?
En ole koskaan törmännyt siihen, etteikö kiusaamista oltaisi tuomittu. Ok, kiusaavan lapsen vanhemmat varmaan aika ymmärrettävistä syistä yrittävät hiukan puolustella ainakin muille aikuisille lastaan, mutta siis sivulliset...
Joskus kiusatun itsensä on vaikea nähdä, mitä tilanteessa on tapahtunut. Kiusaaja voi olla ihan täydellinen sika, mutta voi olla joskus niinkin, että hänen toimintansa näyttäytyy muille aivan erilaisena ja sen vuoksi muiden on vaikea nähdä tilannetta. Tai sitten kiusattu itse ei näe omaa toimintaansa tai ymmärtää väärin tapahtuneen. Homma ei ole kovin mustavalkoinen, vaan siinä voi olla harmaan sävyjä paljon enemmän kuin uhri ja kiusaaja itse tajuavatkaan.
Esimiehenä joudun välillä selvittelemään tilanteita, joissa joku alaisistani syyttää toista kiusaamisesta tai valittaa epäoikeudenmukaiseksi kokemastaan kohtelusta. Jos lähtisin siinä valittajan haukuskeluun mukaan kuulematta kaikkia asianosaisia, sekään ei olisi oikein sitä syytettyä kohtaan! Pakkohan siinä on selvittää kaikilta asianosailta ja silminnäkijöiltä, mikä heidän versionsa on, muuten tuota voisi käyttää kiusaamisen välineenä sitäkin!
Ja se, että joku toppuuttelee ja sanoo, että selvitetään asia juurta jaksain, se on tietysti kiusatusta itsestään ikävää, voin kuvitella. Ei siinä kuitenkaan PUOLUSTELLA ketään, halutaan vaan varmistaa, ettei syytettyä tuomita pelkästään toisen asianosaisen kertomuksen perusteella...
kun ei ne teeskentele vaan ihan aidosti uskovat asiaansa! Että kiusaaja on väärinkohdeltu jne.
Vaikka tuo hyväksikäyttö ja kiusaaminen olisi tosiaan melko selvääkin, niin voivat kuvitella niin.
Ehkä ihmiset sitten ajattelevat että toisten tunteita ei tarvitse ottaa ollenkaan huomioon ja että toisten ihmisarvoa saa vapaasti polkea... Kannattais varmaan opetella itsekin ajattelemaan noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei ne teeskentele vaan ihan aidosti uskovat asiaansa! Että kiusaaja on väärinkohdeltu jne. Vaikka tuo hyväksikäyttö ja kiusaaminen olisi tosiaan melko selvääkin, niin voivat kuvitella niin. Ehkä ihmiset sitten ajattelevat että toisten tunteita ei tarvitse ottaa ollenkaan huomioon ja että toisten ihmisarvoa saa vapaasti polkea... Kannattais varmaan opetella itsekin ajattelemaan noin.
Ei anna hänen toteuttaa itseään toisten ihmisten lyttäämisessä ja itsetunnon poistamisessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei anna hänen toteuttaa itseään toisten ihmisten lyttäämisessä ja itsetunnon poistamisessa?
mutta kokemusta ei ainakaan. Ei se mtn.
Edellisestä työpaikassani oli ainakin hyvin epäselvä tilanne, jossa kaksi naista, jotka molemmat olivat luonteeltaan erittäin hankalia, väittivät tulleensa kiusatuksi toistensa taholta ja pitivät itse itseään viattomina uhreina, vaikka samanlaista selkäänpuukotusta ja toisen kampittamista harrasti kumpikin melko tasapuolisesti. Kummallakin naisella oli oma hovinsa, joka näki tilanteen vain oman suosikkinsa kannalta ja ihmetteli sitten meitä, jotka joutuivat tekemisiin molempien naisten kanssa, kun emme tuominneet kumpaakaan tapausta "työpaikkakiusaajaksi", emmekä säälineet kumpaakaan naista "kiusattuna". Molemmat kyllä sopivissa tilanteissa "kyynelsilmin" esiintyivät kiusattuina ja uhreina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei anna hänen toteuttaa itseään toisten ihmisten lyttäämisessä ja itsetunnon poistamisessa?
mutta kokemusta ei ainakaan. Ei se mtn.
Itselläni on kyllä paljonkin kokemusta kiusatuksi tulemisesta, mutta kai se minä olen ollut se ilkeä ihminen joka on törkeästi laittanut naaman kiusaajan kengänpohjan tielle ja käynyt ärsyttävästi vessassa juuri silloin kun kiusaajan on ollut pakko tunkea jonkun pää vessanpönttöön ja olen hankaloittanut kiusaajien elämää pyristelemällä vastaan kun minulta on revitty alusvaatteitä myöten kaikki päältä ja heitetty roskikseen. Olen ollut niin kamala että kiusaajaparoilla on mennyt monta päivää pilalle. Voi niitä raukkoja :( Anteeksi.
Usein kiusaajan puolustelija ikäänkuin ymmärtää sitä että toista saa kiusata, koska "se on niin ärsyttävä/outo/ruma tms.", että itsepähän sitä oikein kaipaa. (Lieko itse ollut koulussa kiusaaja tai kiusaajan hovia ja perustelee käytöstään näin?) Ja toinen kommentti on: "Oppisi sekin kiusattu panemaan joskus kampoihin, niin se kiusaaminen loppuu." Siis HÄH?
Ehkä vikaa voi olla vähän kaikissa, mutta mun ihmisoikeudentajuni mukaan k e t ä ä n ei saa syrjiä tai kiusata millään syyllä. Usein nämä kiusaajat valitsevat kohteensa ihan ex tempore (taustalla voi olla mitä tahansa kateudesta ärsyttävyyteen persoonana).
Tuo on osittain totta, että kiusaajalla itsellään on vakava ongelma, jota pitäisi purkaa ehkä psykiatrin avulla, minkä vuoksi kiusaaja o n säälittävä tyyppi. Mutta suuremmat henkiset vammat saa kyllä tämä syyttä suotta kiusatuksi päätynyt. Jos koulukiusaamisesta joutuisi korvaamaan henkiset kärsimykset rahalla, uskon että kiusaaminen loppuisi kertaheitolla ja vanhemmatkin puuttuisivat siihen ihan tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne ei aina ole niin musta-valkoinen, että on julma kiusaaja ja puolustuskyvtön kiusattu. Edellisestä työpaikassani oli ainakin hyvin epäselvä tilanne, jossa kaksi naista, jotka molemmat olivat luonteeltaan erittäin hankalia, väittivät tulleensa kiusatuksi toistensa taholta ja pitivät itse itseään viattomina uhreina, vaikka samanlaista selkäänpuukotusta ja toisen kampittamista harrasti kumpikin melko tasapuolisesti. Kummallakin naisella oli oma hovinsa, joka näki tilanteen vain oman suosikkinsa kannalta ja ihmetteli sitten meitä, jotka joutuivat tekemisiin molempien naisten kanssa, kun emme tuominneet kumpaakaan tapausta "työpaikkakiusaajaksi", emmekä säälineet kumpaakaan naista "kiusattuna". Molemmat kyllä sopivissa tilanteissa "kyynelsilmin" esiintyivät kiusattuina ja uhreina.
Meillä eräiden tappelevien rouvien 'kiusaamisjuttua' on setvitty vuositolkulla työterveyshuollon ja luottamusmiestenkin avulla. Ulkopuolisena sitä vain on ihan kypsä asian jatkuvaan vatvosimeen. He haluaisivat keskustella asiasta jokaisessa yksikkökokouksessa ja työyhteisötilaisuudessa ja niin he tekevätkin. Muut ovat jo ihan kypsiä tilanteeseen ja haluaisivat keskittyä työntekemiseen.
Meillä rouvien hovikin on kaikonnut vuosien saatossa ja jäljellä on kaksi taistelevaa ja erittäin pahoinvoivaa rouvaa, jotka molemmat puukottavat toisiaan, mutta molemmat myös kokevat olevansa toistensa ja työyhteisönsä uhreja.
Ei uskalleta olla eri mieltä vaan pelätään, että sitten joutuu itse hampaisiin jos ei sitä kiusaajaa miellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei anna hänen toteuttaa itseään toisten ihmisten lyttäämisessä ja itsetunnon poistamisessa?
mutta kokemusta ei ainakaan. Ei se mtn.
Itselläni on kyllä paljonkin kokemusta kiusatuksi tulemisesta, mutta kai se minä olen ollut se ilkeä ihminen joka on törkeästi laittanut naaman kiusaajan kengänpohjan tielle ja käynyt ärsyttävästi vessassa juuri silloin kun kiusaajan on ollut pakko tunkea jonkun pää vessanpönttöön ja olen hankaloittanut kiusaajien elämää pyristelemällä vastaan kun minulta on revitty alusvaatteitä myöten kaikki päältä ja heitetty roskikseen. Olen ollut niin kamala että kiusaajaparoilla on mennyt monta päivää pilalle. Voi niitä raukkoja :( Anteeksi.
vaan joskus on tilanteita, että kiusaajaa on kaltoinkohdeltu... mutta kuten sanottu, ei kaikki voikaan ymmärtää. Kiusaamisia on erilaisia, kiusaajat ovat eriliaisia, eri syistä tekevät, kiusattujakin on erilaisia... Mutta tuo on sun tapa ajatella.
entäs kun se selkäänpuukotus, halventaminen yms. on ihan yksipuolista? Sitten siitä suivaantuu ja pian ollaan porukalla ihmettelemässä sitä miten tuo nyt ihan ilman mitään syytä yhtäkkiä pimahti...
Se että kiusaamisesta hermostuu, todistaa sitten että huonosti kohteleminen oli täysin aiheellista ja kiusattu kiusaakin kiusaajaansa jne.
Tottakai voi olla "symmetrinen" kiusaamistilanne jossa molemmat toimivat samalla tavalla ja syyttävät toisiaan kiusaamisesta, en kiellä sitä...
ap
niin eiköhän kiusatuksi tulleen olisi kannattanut hakea apua asiaan ennen kuin "pimahti"? Jos ei kukaan tiedä kiusaamisesta, niin vaikea siihen on puuttuakaan. Vai tarkoitatko, että muut tiesivät, mutta kukaan ei halunnut muuttaa tilannetta ja sitten ihmettelivät "pimahduksen" tapahduttua?
Itse en hyväksy kiusaamista, mutta en myöskään mielelläni hyökkää tuomitsemaan ennen kuin tiedän asiasta enemmän. Esim näissä koulujutuissa on usein monta puolta. Joskus kiusaamiseksi tulkitaan sellaistakin, mikä ei mielestäni aina ole kiusaamista. Tulkitaan toisen sanoja väärin tai tilannetta yksipuolisesti. Kiusaaminen on mielestäni tarkoituksellista. Joku voi kokea ärsyttävästi pälättävän luokkatoverin kiusaajaksi, toisen mielestä taas ujo oppilas ei suostu puhumaan hänelle... Siis halausin tietää enemmän tilanteesta, ennen kuin kutsun sitä kiusaamiseksi ja leimaan jonkun kiusaajaksi. Toki tilanne pitää aina selvittää, jotta asia saadaan korjatuksi ja vastaava tilanne vältetyksi tulevaisuudessa. Ei ole oikein sekään, että joku tuntee jatkuvasti tulevansa kiusatuksi. Minusta on kuitenkin aika epäreilua, jos heti leimataan kiusaajaksi, jos jostain syystä pahoittaa toisen mielen. Työyhteisöissäkin on erilaisia toimintatapoja, käsityksiä asioista, katkoksia kommunikaatiossa. Samoin kouluissa. Minusta pitäisi pystyä erottamaan se "oikea" kiusaaminen näistä tahattomista tapauksista. Turha tehdä ihmisistä "vihamiehiä" jonkun turhan väärinkäsityksen takia, sellaiset ovat aina ratkaistavissa. Systemaattinen kiusaaminen voikin sitten olla hankalampi juttu.
entäs kun se selkäänpuukotus, halventaminen yms. on ihan yksipuolista? Sitten siitä suivaantuu ja pian ollaan porukalla ihmettelemässä sitä miten tuo nyt ihan ilman mitään syytä yhtäkkiä pimahti... Se että kiusaamisesta hermostuu, todistaa sitten että huonosti kohteleminen oli täysin aiheellista ja kiusattu kiusaakin kiusaajaansa jne. Tottakai voi olla "symmetrinen" kiusaamistilanne jossa molemmat toimivat samalla tavalla ja syyttävät toisiaan kiusaamisesta, en kiellä sitä... ap
Tottakai kiusaamisen määritelmä sisältää sen että toiminnan loukkaavuus on tehty selväksi, mutta on myös "piilokiusaamista" - sekin on tarpeeksi stressatulle ihmiselle ihan riittävää. Piilokiusaaminen on kiusattua loukkaavaa käytöstä josta kiusaaja on todellisuudessa täysin tietoinen mutta josta valittaminen saa ihmisen automaattisesti vaikuttamaan vainoharhaiselta: "eihän sillä oikeasti tarkoitettu loukata, miten joku VOI kuvitella niin".
Ei luonnevikaisiin ihmisiin oikein tehoa mitkään puhuttelut, joita avuksi tarjotaan, kiusaaminen vain muuttaa muotoaan, mistä sitten lopulta hermostuu...
Omassa työyhteissössäni on ainakin muutamia hyvin herkkänahkaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat muiden olevan heitä vastaan ja tulkitsevat melkein minkä muun tahansa, paitsi ylitsevuotavan kehun, loukkaamiseksi. Kiireessä kukaan meistä ei aina ehdi vastata kaikkiin puheluihin ja sähköposteihin, mutta senkin nämä herkkänahkaiset "kiusatut" tulkitsevat tahalliseksi huomiotta jättämiseksi. Jos kerron kahdelle työkaverilleni olevani ensi viikon lomalla, mutta en muista kertoa kolmannelle (tai oletan näiden kahden vievän tietoa eteenpäin), pitää tämä kolmas tätä tahallisena tietojen pimittämisenä. Jos juttelen kahvihuoneessa puoliääneen jonkun kanssa henkilökohtaisista asioistani, tulkitsee paikalle tullut herkkänahka tilanteen niin, että hänestä puhutaan pahaa. Kukaan muu ei näe tilanteita normaalia työarkea kummallisempina, mutta yksi menettää yöunensa, koska häntä kiusataan työpaikalla...
eli vastapuoli ei ole yhtään sen parempi, jos pitää puolustella väärää tekoaan. Näille kivittäjille ei riitä että on pahoillaan teoistaan. He vaativat päätä pölkylle.
Kiusaaminen aiheuttaa lisää kiusaamista. Olisi kohtuullista suoda kiusaalillekin hyvä elämä ja antaa hairahdus anteeksi.
ajatellaan, että kiusaaminen johtuu esim. huonosta itsetunnosta, joka taas johtuu esim. siitä, että vanhemmat eivät arvosta.
Selitän sulle esimerkin kautta: Isäni haukkui ja lyttäsi veljeäni, antoi hänelle remmiä jatkuvasti, repi paitoja jne. Isäni oli siis koko ajan humalassa. Veljeni sai tietää isänsä taholta olevansa huono :(. Itseäni taas kehuttiin (mikä ei todellakaan pienenä tuntunut kivalta, kun veljeäni sitä vastoin haukuttiin ja minusta veljen haukkumiseen ei ollut mitään syytä! Mikä minusta olisi tehnyt paremman?) Veljeni purki kaiken minuun; haukkumalla, muksimalla (muutaman kerran sain todella kipeästi turpaan, kun olin yksin veljeni kanssa kotona...mielestäni oikeaa väkivaltaa...)
Veljeni kiusasi minua oikeasti pahasti, vaikka kipeältä tuntuu, kun muistelen katkera en ole. Kerettiin jutellakin veljeni kanssa noista...aikuisena...Veljestäni siis tuli sekakäyttäjä...ja hän kuoli nuorena...(ei tehnyt itsemurhaa, mutta veti kyllä alkoholia ja lääkkeitä siihen malliin, että luulen, että tiesi ettei kestäisi...). Luulen että perimmäinen syy tuohon aikuisena ilmenneeseen käytökseen oli vanhempieni (erit. isäni) "lahjoittama" itsetunto..
Tähän kiusaamiskeskusteluun kommentoisin siihen, että mielestäni lukiolainen alkaa vasta olla oikeasti vastuussa kiusaamisestaan...(En tarkoita, etteikö nuorempikin voi jo tajuta, että ei saa kiusata, mutta jos ei tajua/halua tajuta, taustalla voi olla jotain muutakin) Tarkoitan tällä sitä, että mielestäni kiusaajankin taustat tulisi selvittää,