Mistä johtuu joidenkin ihmisten tarve puolustella kiusaamista?
Enkä nyt tarkoita sitä ettei kiusaamiseen puututa, vaan sitä että ollaan ihan oikeasti "kiusaajan puolella" asiassa, vaikka kiusaaminen olisi ollut melko selvääkin. En millään voi käsittää sitä.
Kiusaaja pönkittää omaa asemaansa käyttämällä jotakuta toista hyväkseen, ja kiusatun pitäisi vain kiltisti koittaa sopeutua hyväksikäytettäväksi...
Kommentit (29)
eli vastapuoli ei ole yhtään sen parempi, jos pitää puolustella väärää tekoaan. Näille kivittäjille ei riitä että on pahoillaan teoistaan. He vaativat päätä pölkylle. Kiusaaminen aiheuttaa lisää kiusaamista. Olisi kohtuullista suoda kiusaalillekin hyvä elämä ja antaa hairahdus anteeksi.
Miksi pitää sitten kiusata?
Miksi pitää se kiusaaminen aloittaa jos siitä sitten loppujenlopuksi on"pahoilaan" ja on vielä pyytävinään anteeksi ja odotetaan että kiusattu unohtaa koko jutun ja ottaa vielä osasyyllisyyden niskoilleen. Jos joku voisi kiusaaja tähän voisi vastata: Mikä siinä kiusaamisessa on niin kivaa että sitä pitää harrastaa?
Kyllähän kiusaamisen hyväksymiseen liittyy se että ei silloin pitäisi hävetä kiusaamista ja nähdään se ihan luontevana tapana vähän kouluttaa hiljaisempia, arempia tai muuten vain erilaisia. Silloin voisi jokainen joka on opettanut tälläistä syrjittyä ihmistä tavoilla ylpeästi kertoa miksi kiusasi? Eihän siinä pitäisi olla mitään noloa myöntää olevansa kiusaaja, kiusatunhan pitäisi ymmärtää hävetä kun on niin kamala ihminen että on ollut toisten pakko kiusata.
Kyllähän kiusaamisen hyväksymiseen liittyy se että ei silloin pitäisi hävetä kiusaamista ja nähdään se ihan luontevana tapana vähän kouluttaa hiljaisempia, arempia tai muuten vain erilaisia. Silloin voisi jokainen joka on opettanut tälläistä syrjittyä ihmistä tavoilla ylpeästi kertoa miksi kiusasi? Eihän siinä pitäisi olla mitään noloa myöntää olevansa kiusaaja, kiusatunhan pitäisi ymmärtää hävetä kun on niin kamala ihminen että on ollut toisten pakko kiusata.
Sinun pitää vain yksinkertaisesti kysyä häneltä miksi kiusasi. Ei kaikki maailman kiusa ole johdettavissa yhden tekemään kiusaan.
Kyllähän kiusaamisen hyväksymiseen liittyy se että ei silloin pitäisi hävetä kiusaamista ja nähdään se ihan luontevana tapana vähän kouluttaa hiljaisempia, arempia tai muuten vain erilaisia. Silloin voisi jokainen joka on opettanut tälläistä syrjittyä ihmistä tavoilla ylpeästi kertoa miksi kiusasi? Eihän siinä pitäisi olla mitään noloa myöntää olevansa kiusaaja, kiusatunhan pitäisi ymmärtää hävetä kun on niin kamala ihminen että on ollut toisten pakko kiusata.
Sinun pitää vain yksinkertaisesti kysyä häneltä miksi kiusasi. Ei kaikki maailman kiusa ole johdettavissa yhden tekemään kiusaan.
Miten voin henkilökohtaisesti kysyä kun en tunne ketään kiusaaja. Tällä palstalla olen lukenut monesti kiusaamista ja kiusaajaa puolustelevia kommentteja ja nyt kysyn sitten kaikilta niiltä ihmisiltä heidän oikeutustaan kiusaamiseen ja kiusaamisen puolusteluun.
Tuntuu olevan sinulle arka paikka
Mukava leikkiä asianajajaa joka puolustelee syytettyä, joka on oikeasti syyllinen.
Tosin häntä ei ole vielä todettu syylliseksi. Ettekä te koskaan saa sitä todettuakaan!
kiusaajaansa. Kiusaaja oli hakannut ja haukkunut ja lähetellyt lappua ja harrasti puhelinterrosiayms.
Kerran sitten pinna paloi ja antoi takaisin.
Koulu reagoi.
Meidän poika istui jälkkärin ja kiusaaja sai keväällä stipendin.
entäs kun se selkäänpuukotus, halventaminen yms. on ihan yksipuolista? Sitten siitä suivaantuu ja pian ollaan porukalla ihmettelemässä sitä miten tuo nyt ihan ilman mitään syytä yhtäkkiä pimahti...
Se että kiusaamisesta hermostuu, todistaa sitten että huonosti kohteleminen oli täysin aiheellista ja kiusattu kiusaakin kiusaajaansa jne.Tottakai voi olla "symmetrinen" kiusaamistilanne jossa molemmat toimivat samalla tavalla ja syyttävät toisiaan kiusaamisesta, en kiellä sitä...
ap
Kai he pelkäävät että tulevat sitten itse leimatuiksi ja kiusatuiksi jos ovat kiusatun puolella. Jonkinlaista sosiaalista pelkoa se on.
että he sillä tavoin kuvittelevat itse välttyvänsä kiusatun "kohtalolta", ei muuta. He pelkäävät kiusaajaa liikaa sanoakseen hänelle mitään todellista päin naamaa. Mieluummin he teeskentelevät olevansa tämän ystäviä.
Miksi pitää se kiusaaminen aloittaa jos siitä sitten loppujenlopuksi on"pahoilaan" ja on vielä pyytävinään anteeksi ja odotetaan että kiusattu unohtaa koko jutun ja ottaa vielä osasyyllisyyden niskoilleen. Jos joku voisi kiusaaja tähän voisi vastata: Mikä siinä kiusaamisessa on niin kivaa että sitä pitää harrastaa?