Onko kaikki chihut arkoja räksyjä vai onko niissä myös oikeasti rohkeita ja reippaita tasapainoisia koiria?

Toy villakoira on sopeutuvaisempi pieni rotu

Tunnen vain yhden kahjon chihuahan. Saattaa antaa silittää, sitten yhtäkkiä puraisee käteen. En lähesty koiraa nykyään. Jos joku rottweiler olisi samanlainen niin vietäisiin piikille.

Villakoirien turkki sitten todella työläs.

Moni ainakin jättää pikkukoirat täysin kouluttamatta.

Suurin osa on koska ihmiset eivät sosiaalista niitä tarpeeksi hyvin.

En tiedä .Koiraa  ja kissaa ei ole, koska niiden  yläpito maksaa .Kissat ja koirat pitää käyttää eläinlääkäri terveystarkistus,roktus ymm.Ihan sännöllisesti ja se on kallista hintaa.

Kävimme juuri pentumme kanssa Mustin ja Mirrin pentutreffeillä minne sattui samaan aikaan kanssamme myös chihuahua. Siinä missä meidän villakoira käveli myymälään omin jaloin, otti vastaan rapsutuksia varmaan tusinoittain kannettiin kyseinen chihu aitaukseen suljetussa kantokassissa. Koira ei kuulemma myöskään ollut poistunut kotinsa takapihaa kauemmas, kun taas villakoiramme on tutustuttu joka paikkaan mihin vaan koiran suinkin saa viedä. Ei ihme, että kyseinen chihuahua räksyttikin melkoisesti, kun oli varmasti peloissaan. Mikäli kulkisi edes avoimessa kopassa, suhtautuisi ihmisiinkin varmaan vähemmän räksyttäen saadessaan paljon positiivista huomiota muilta kanssakulkijoilta.

Rodussa löytyy kyllä tasapainoisia yksilöitä. Se on sitten arpomista, että sellaisen saa ostettua.

Alustavasti kannattaa kysellä chihuihmisiltä, mistä suvusta löytyy tasapainoisia yksilöitä.

Joku chihufoorumi oli aikonaan. Onkohan vielä?

Minulla kävi tuuri, että osui huippuyksilö luonteen puolesta kohdalle. Ulkomuodoltaan se ei olisi sopinut näyttelykoiraksi. Koht. kookas, hyvähampainen, tottelevainen, hyväksyi kaikki ihmiset ja koirat, ei haukkunut juuri koskaan, ei reagoinut ovikelloon eikä ukkoseen jne.

Googleta Syringomyelia. Aiheuttaa mm. hirveitä hermokipuja ja pelokasta käytöstä. Pallopäisillä koirilla yleinen. Cavalier King Charlesin spanieleilla sairaus on yli 90% koirista. Viime vuonna tuli tutkimus, jossa mainittiin, että Chihuilla, joilla on aukile päässä, on monilla tuo sairaus. Ek parannuskeinoa, etenevä. Täysin hullua että noilla tavotteilla saa pallopäisiä rotuja kasvattaa. Teetetään kipeitä ja pelokkaita eläimiä.

Mun chihulla ei ollut aukiletta. Se oli kaikkien kaveri niin isojen kuin pienten koirien ja ihmisten.

Toista samanlaista tuskin löytyy.

Sillä ei ollut sairauksiakaan. Kuoli vanhuuteen 16- vuotiaana syliini luonnollisesti.

Naapuruston chihut on just noita läskejä sylissä kannettavia murisijoita, ainoastaan yksi kävelee omilla jaloillaan ja on sutjakka, reipas ja hyvin käyttäytyvä.

Useimmat näkemäni chihut ovat arkoja ja pelkoaggressiivisia. Kivojakin persoonallisuuksia olen nähnyt. Jättäisin silti väliin, kun rodun terveystilannekin on huono. Oletko harkinnut esimerkiksi englanninkääpiöterrieriä tai muuta vastaavaa pienikokoista rotua, jolla olisi kuitenkin vielä koiran rakenne (esim. kuono, jolla hengittää ja kallo, jossa silmät pysyvät päässä)?

Äidilläni on neljä chihua ja hyvin näkyy erilaiset luonteet samanlaisesta kouluttamisesta ja ympäristöstä huolimatta. Kaksi on räksyjä, kaksi hiljaisempia, ilmoittavat lähinnä tontille tulevista vieraista. Yksi on perusluonteeltaan varautunut ja arka, yhtä ei juuri tunnu kiinnostavat, kaksi on avoimempia vieraita kohtaan. Myös vilkkaudessa on eroja, kaksi on selkeästi aktiivisempia luonteeltaan. Hoikkia kuitenkin kaikki, eli mitään läskipalleroita nuo ei ole. Eli näyttäisi olevan hyvin koirakohtaista. Hammasongelmat kuitenkin tuntuu olevan enemmänkin sääntö kun poikkeus, sillä kolmella on jouduttu säännöllisesti hoitamaan hampaita.

Riippuu paljon sosiaalistamisesta ja koulutuksesta. Aiemmin kun asuin keskustan tuntumassa, noin 80% chihuista oli kivoja ja reippaita, loput niitä hermoheikkoja räkyttäjiä ja ylisyötettyjä palleroita. Lähiöön muutettua suhteet toisin päin, jokunen kiva yksilö varjoaan pelkäävien kiljukaulojen seassa.