Miksi minua ei huolita hiekkalaatikon mammarinkiin?
Olen oikeasti yrittänyt päästä mukaan keskusteluihin. Huomaan kuitenkin, että minulle yleensä puhuu vain se kaikkein empaattisin äiti tai sitten ei kukaan. Kun itse aloitan keskustelun, joku vastaa kohteliaasti, mutta vaihtaa paikkaa tai keskustelukumppania heti kun se on mahdollista.
Mikähän minussa oikein on? Millaisia äitejä sinä välttelet? Jospa tunnistaisin jostain kuvauksesta omia piirteitäni...
Kommentit (63)
-- Alatko puhua muina miehinä itseksesi tyyliin että nyt tämä pääministeri tässä taitaa laittaa hanskat käteen, kun on niin kylmä tuuli?
Muut äidit prinsessoineen katsovat nenäänsä pitkin kun 3-vuotiaani rymyää, kiljuu riemusta ja tahtoo aina vaan kovemmat vauhdit keinussa. Olenpa yllättänyt nämä prinsessat jopa miettimästä, kuinka kiusaisivat poikaani! Samoin ovat käyttäytyneet uhmakkaasti lähelläni (repineet kukkia/lehtia/puiden oksia) ja äidit vaan paijaavat päätä. Aika sairasta.
(valitettavasti) huomannut, että minua ei aina puistossa noteerata ennen kuin ammattini tulee puheeksi :/. Ammattini kuulostaa hienommalta kuin oikeasti on, enkä tosiaan näytä ko. ammatin edustajalta puistoverkkareissani.
jos sinua ei noteerata? Alatko puhua muina miehinä itseksesi tyyliin että nyt tämä pääministeri tässä taitaa laittaa hanskat käteen, kun on niin kylmä tuuli?
tyrskin täällä itsekseni niin kovasti, että lapsetkin tuli ihmettelemään mikä on :DD
Menin uudessa kaupungissa SPR:n toimintaan, kun olin aikaisemmassakin kotipaikassani ollut siellä. Reippaana ilmoittauduin heti kaikille retkille ja joka paikkaan. Kyllä törmäsin sellaiseen muuriin, että pahamieli vaan tuli. Yritin avata keskustelua (olen seurallinen ja yleensä tulen kaikkien kanssa toimeen), niin vastaukseksi sain tasan pakolliset sanat, jonka jälkeen henkilö kääntyi heti jatkamaan inside-juttuaan vieressä olevan kanssa. Isompana lössinä olivat ruokapaikan edessä ja menin sinne seisoskelemaan mukaan. Yritin sanoa jotain, niin kaikki katsoivat minua hiljaa. Kukaan ei vastannut mitään ja sitten alkoivat puhua keskenään minut täysin sivuuttaen. Taukopaikalla kysyin muutaman naisen seurueelta vessaa, niin kaikki katsoivat hetken toisiaan, kului muutama sekunti ja sen jälkeen yksi heilautti kättä epämääräisesti sinne takavasemmalle.
1) tupakoivat
2) muuten pahalle haisevat
3) oranssinaamaiset, hajuvedelle löyhkäävät valkaistut lantiofarkkumammat
4) tuttipullomammat
5) lapsiaan liikaa pukevat mammat
6) muita naisia "tädittelevät" mammat
7) muuten överilässyttävät mammat
8) lapsilleen huutavat mammat
9) ylikireät, niuhomammat - sellaiset jotka seuraavat haukkana hiekkiksellä joka liikettä ja saavat ylimitoitetun raivarin, kun taapero tekee väärän liikkeen.
10) mammat, jotka eivät lue mitään eivätkä tiedä mitään. Joiden kannsa ei voi avata keskustelua, kun toinen on ihan pihalla kaikesta.
11) reilusti ylipainoiset mammat
12) pienimunaiset miehet
13) huonostipukeutuvat mammat
14) rytmimammat. Ilmestyvät joka päivä puistoon tasan klo 9.30 ja häipyvät tasan klo 11.30.Tunnistatko tästä itsesi?
Miksi et tahdo ystäväkseni?
Miksi kaikki kaikkoaa hiekkalaatikolta, kun saavun sinne lasteni kanssa?T: 11cm mies
Onneksi asutaan omakotitalossa niin ei ole pakko mennä puistoonkaan, kun on oma piha. Siellä voi tavata niitä todellisia ystäviä lapsineen jos tahtoo. Lapsi saa kontakteja ikäisiinsä päivähoidossa.
olin kaverini luona uudella asuinalueella, ja lapset leikkivät yhteisellä pihalla. siihen tuli sitten naapuri lapsensa kanssa, ja pisti ihan silmään ettei kukaan oikein noteerannut häntä. Kaveri sit kuiskasi mulle kovaäänisesti, että "toi on yh!". Kesti tosi kauan tajuta, että yksinhuoltajuus oli heille joku tarttuva tauti, joka ei ollenkaan sovi kannustaloparatiisiin pilaamaan oikein elävien ihmisten elämää. Olin oikeasti järkyttynyt siitä kuinka epärealistinen käsitys jollakin voi olla elämästä. En ikinä ole törmännyt tällaiseen asenteeseen ennen.
Mä alan olla sitä mieltä, että jokaiselle asuinalueella pitäis asuttaa tietty määrä tupakoitsijoita, ylipainoisia, suurperheitä ja yksinhuoltajia, eli kaikkia niitä jotka ei ole täydellisiä kahden lapsen ydinperheitä, ettei mihinkään pääsis syntymään tuollaisia ylihygieenisiä siirtokuntia.
Ihan ok, jos tädittelee niit, joiden nimiä ei tiedä. Itse pyrin sitäkin välttämään. Voi sanoa "Nainen" tai "tuon lapsen äiti" tms.
Mutta, mutta... Mua ärsyttää, kun yhdessä kerhossa yksi TÄTI puhuu minusta lapsilleen "Sari-tätinä". En minä ole kenenkään täti! Miksi en voi olla vain Sari? En ole saanut sanottua tälle tädittelijälle, ei se sillä kyllä pahaa tarkoita!
Veit jalat suustani :D
Ajattelin nimittäin juuri tehdä aloituksen samasta aiheesta.
Meillä on sama homma hiekkalaatikolla. Olen iloinen ja sosiaalinen ihminen, ja yleensä hyvin pidetty. Hiekkiksellä kuitenkin olen jatkuvasti se, jonka seuraa ei haluta. Muut äidit puhuvat pääni ylitse ja jos yritän osallistua keskusteluun, he rupeavat puhumaan päälle.
En keksi muuta syytä kuin sen, että en ole ehkä ihan tarpeeksi cool heidän seuraansa. Nämä muut mammat puhuvat shoppailusta, kampaajalla käynneistä, vaatteista, salkkareista, m&i-kutsuista jne.; näistä en itse harrasta mitään. Omat harrastukseni liittyvät luonnossa liikkumiseen ja maailmanparantamiseen (ei, en tyrkytä näkemyksiäni muille siitä huolimatta).
Vaikka yritän itse olla mukana sellaisissakin aiheissa, jotka eivät minua kiinnosta ylettömästi, niin huomaan, että en kelpaa.
Toinen syy saattaa olla se, että olen ainoa työssäkäyvä. Olen tosin osa-aikatyössä ja vietän lasten kanssa paljon aikaa ulkona, mutta luulen, että minua pidetään jotenkin huonona äitinä kun en ole ainoastaan kotona.
Voisiko joku tällainen olla syynä siihen, ettet saa seuraa? Eihän ne kovin hyviä syitä ole, mutta itse olen järkeillyt näin.
Varsinkin kaupoissa tms, kun äidit sanoo lapsilleen jotain esim. varoppas kun täti tulee kärryjen kanssa. Siis mikä helevatun täti mä niille olen!!! Tekis mieli karjua päin naamaa joskus..
Toinen juttu on tämä mammat. Sekin on mielestäni ihan kamala sana ja toivon että kukaan ei kutsu mua mammaksi ennen kuin olen 80v.
mutten toisaalta jaksa lätistä kaikkien uusien tyyppien kans taas samoja asioita iästä, säästä, hoitopaikasta ymsyms. Yhtä äitiä mä vähän karstan, koska aikani yritin häntä tervehtiä , ja hän kulki vaan nokka pystyssä.
Sit toisaalta mulla on joitain ennestään tuttuja tyyppejä töistä ja opiskeluista samoilla hiekkiksillä. Totta kai meidän jutut lähtee ihan eri tasolta.
Oletpas pinnallinen ja toivottavasti myös yksinäinen ihminen. Muutamaan kohtaan saattaisin yhtyäkin, mutta minulle ei ole mitään merkitystä sillä, onko äiti ylipainoinen, oranssinaamainen tai yleissivistymätön. Tiesitkö, että lapselle selkeä päivärytmi on hyvästä, joten nämä sinun säälittävän lapsellista termiäsi lainaten "rytmimammat", saattavat olla juuri niitä hyviä äitejä.
Itse en välttele ketään kun olen yksin liikenteessä, mutta harvemmin kukaan tulee juttelemaan.
Kun olen kaverin ja hänen lastensa kanssa liikkeelä niin harvemmin tulee sitten juteltua kenenkään muun kanssa. Juurikin näin että saatetaan vastata ihan ystävällisyyttä ja sitten jatketaan omia juttujamme ehkä sivummalla.
Eli ei olla missään yleisessä puistossa?
Kestää aina aikansa että pääsee mukaan piireihin. Tutumpia seuralaisia suositaan, myös hiekkalaatikoilla. Sitkeyttä siis.
esimerkki suomalaisten junttiudesta.
Mieluummin mennään nimittäin juttelemaan myös sellaisen kanssa, joka on pihalla suunnilleen ekaa kertaa kuin minun kanssani. Yksi äiti juuri jäi äitiyslomalle ja ilmestyi pihalle esikoisensa kanssa (joka oli siis aiemmin aamupäivät hoidossa), niin huomasin tämän.
Olen mielestäni ihan tavallisen näköinen, ystävällinen kaikille ja autan muiden lapsia esim. keinuun jne. Kiellän omia käyttäytymästä rumasti. Mutta jotain kuitenkin on. Voiko olla se, että meidän vanhin on vähän villi (ja sen ikäinen, että on jo pihalla itsekseen)? Jos muut ajattelee, etten ole osannut kasvattaa sitä?
ap
1) tupakoivat
2) muuten pahalle haisevat
3) oranssinaamaiset, hajuvedelle löyhkäävät valkaistut lantiofarkkumammat
4) tuttipullomammat
5) lapsiaan liikaa pukevat mammat
6) muita naisia "tädittelevät" mammat
7) muuten överilässyttävät mammat
8) lapsilleen huutavat mammat
9) ylikireät, niuhomammat - sellaiset jotka seuraavat haukkana hiekkiksellä joka liikettä ja saavat ylimitoitetun raivarin, kun taapero tekee väärän liikkeen.
10) mammat, jotka eivät lue mitään eivätkä tiedä mitään. Joiden kannsa ei voi avata keskustelua, kun toinen on ihan pihalla kaikesta.
11) reilusti ylipainoiset mammat
12) huonostipukeutuvat mammat
13) rytmimammat. Ilmestyvät joka päivä puistoon tasan klo 9.30 ja häipyvät tasan klo 11.30.
Tunnistatko tästä itsesi?
Joo, olen 4, 5, 6, 8 ja 13. Selvishän se!
ap
1) tupakoivat
2) muuten pahalle haisevat
3) oranssinaamaiset, hajuvedelle löyhkäävät valkaistut lantiofarkkumammat
4) tuttipullomammat
5) lapsiaan liikaa pukevat mammat
6) muita naisia "tädittelevät" mammat
7) muuten överilässyttävät mammat
8) lapsilleen huutavat mammat
9) ylikireät, niuhomammat - sellaiset jotka seuraavat haukkana hiekkiksellä joka liikettä ja saavat ylimitoitetun raivarin, kun taapero tekee väärän liikkeen.
10) mammat, jotka eivät lue mitään eivätkä tiedä mitään. Joiden kannsa ei voi avata keskustelua, kun toinen on ihan pihalla kaikesta.
11) reilusti ylipainoiset mammat
12) huonostipukeutuvat mammat
13) rytmimammat. Ilmestyvät joka päivä puistoon tasan klo 9.30 ja häipyvät tasan klo 11.30.Tunnistatko tästä itsesi?
Minusta kyllä kuulostaa tosi oudolta sanoa lapsille, että tuolla on kaksi naista lapsineen... Kyllä meidän puistoissa ollaan ihan reilustu tätejä. Yleensä kyllä käytetään "Jaakon äiti" -tyyppistä ilmausta. Tai sitten etunimeä, mut jos ei tunneta nimeltä, niin kyllä täti on minusta paras sana.
Mutta sitten asiaan. Puistoissa joissa käyn, käy yleensä sama porukka. Tunnetaan toisemme ja tiedetään toisen perheistä jotain. Joten niistä on sitten vaan luontevaa puhua. Ja ne jutut oikeesti kiinnostaa. Tottakai puhutaan myös päivän uutisista tms ja niihin keskusteluihin pääsee harvemminkin puistossa käyvät. Mutta nyt oon huomannut, että perhekerhossa ja meidän puistossa käyvät pari uutta äitiä jäävät joskus jutturingistä pois. He ovat ihan mukavia, mutta jäävät jotenkin itse taustalle. Sitten taas yksi äiti, joka on vastikään muuttanut näille kulmille, ei jäänyt odottelemaan mitään "mammarinkiin pääsyä" vaan tuli siihen ihan itse. Hän ei käy kerhoissa, eikä edes niin usein puistoissa, mutta on tyyppinä semmoinen, että tuntuu heti jotenkin tutulta. Minulla ja hänellä on ihan erilainen tausta ja koulutus, mutta meillä riittää puhuttavaa. Hän on avoin, mutta ei levittele mitään yksityiskohtia esim. parisuhteestaan. Vaikeinta on tutustua ihmisiin, jotka pysyy puheissaan jotenkin hirveän yleisellä tasolla. Eli jos yrität vaan puhua niistä uutisjutuista, niin ei sinua ihmisena tunne yhtään. Muut äidit voivat alkaa olla varuillaan sanomisistaan, jos eivät tunne sinua yhtään, eivätkä uskalla ottaa kantaa johonkin, ettei kukaan vaan loukkaannu tms.
Minusta taas miehet leikkipuistossa on ihan mukavia. Oma mieskin käy paljon puistoissa ja ihan aamupäivisinkin ja hänelläkin riittää juttuseuraa, vaikka muut ovat naisia. Iltaisin puistoissa on enempi miehiä, mutta he eivät kuulemma niinkään keskenään juttele, kuin naiset aamupäivisin.