Lue keskustelun säännöt.
kun lapsen kaverin isä on kusipää
04.10.2010 |
Meillä on erityislapsi. Lapsi on ihan oma-aloitteisesti tutustunut naapuritalossa asuvaan vähän nuorempaan poikaan, jolla sattumalta on sama dg. Pojat tulevat hyvin toimeen keskenään, mikä on hyvä, sillä molemmilla on ollut sosiaalisia haasteita. Tämä kaveri varsinkin pyytää koko ajan että meidän poika tulisi heille yökylään tai hän pääsisi meille yökylään.
Ongelma on siinä, että minusta tämän pojan isä on aivan kauhea sekopää. Tiedän liikaa diagnoosista syyttääkseni lapsen omituisuutta isän kasvatustyylistä, mutta rehellisesti sanottuna, ei tuo sitä ainakaan auta. Hän huutaa lapselleen joka välissä ja olen kerran nähnyt hänen lyövän poikaansa. En tuolloin sanonut mitään, koska rehellisesti sanottuna luulin nähneeni väärin ja muutenkin hämmennyin liikaa. Aikuisille mies on kyllä mielin kielin. Minä en siis haluaisi jättää lastani sinne yökylään jos tuo vaikka käyttäytyykin arvaamattomasti tätä kohtaan.
Oma poika on tavallaan tajunnut kuvion, ja kerran itsekin sanoi, ettei halua mennä sinne enää koska kaverin isä huutaa pojalleen. Mutta kun ovat keskenään pojat yhdessä unohtavat koko jutun ja oi niin kovasti haluaisivat yökylään. Joskus minä voin ottaa heidät meille, mutta rehellisesti sanottuna, on tarpeeksi töitä tämän omankin pojan hoitamisessa, en millään jaksaisi kahta samanlaista.
Ja kuitenkin, molemmat pojat tarvitsisivat toisiaan. Mitä tekisin?
Kommentit (8)
miten voit olettaa, että sen kaverin vanhemmat sitten jaksavat?
Saati jos isä on hermoheikko huutaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorille joutuu joskus huutamaankin. Ainakin jos heitä kasvattaa tavoille.
Hemmetti, miettikää minkalaisia narsisteja te oikein kasvatatte lapsistanne jos aina annatte niille periksi? Joskus joutuu olemaan tiukkana eikä siinä ole mitään sekopäisyyttä eikä arvaamattomuutta.
Huudan ja meuhkaan itsekin välillä etenkin luupää-lapselleni.
Minusta ei, vaikka joskus itsekin siihen sorrun.
Oma erityislapseni on tavattoman kovapäinen, mutta huutaminen ei todellakaan auta mitään, päinvastoin.
ku ehkä 1-2 krt vuodessa. Ja silloinki lapsi ja monesti minäkin alamme itkemään. Musta huutaminen on todella ala-arvoinen tapa kohdella ihmisiä.
Ap, ei lasten ole pakko yökyläillä. Voithan vaikka kysyä jos kyläily vähän myöhempään olisi kiva? Söisi vaikka iltapalankin teillä?
Minäkään en mielelläni ota meille yökyläilijöitä. Siitä itsekkäästä syystä, että illat ovt ihanaa perhe aikaa, kaikki yhdessä laiskottelemme kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei, vaikka joskus itsekin siihen sorrun. Oma erityislapseni on tavattoman kovapäinen, mutta huutaminen ei todellakaan auta mitään, päinvastoin.
mutta näin tulee tehtyä joskus, uskon, että moni muukin. Ei tulis mieleenkään estellä yökyläilyä tuon perusteella, että kusipää isä saattaa huutaa...
kuin että karjuu lapselle joka asiasta naama punaisena.
Sellaiseen kotiin en minäkään lastani päästäisi.
On aikuisen tehtävä olla se fiksummin käyttäytyvä ja kypsä ihminen, vaikka lapsi olisi kuinka hankala.
Niin jättäisin yökyläilyt toistaiseksi. Sano naapurin pojalle, että voi muuten tulla teille leikkimään.