Lastenohjelman moraali vs. lapsen moraali
Pikku 6-vuotiaamme on ryhtynyt filosofikseksi ;) Tässä vanhemmat ovat välillä ihan helisemässä ja sormi suussa, mutta parhaamme yritetään.
Lapsi on useampaan kertaan katsonut nyt yhtä ja samaa Muumi-dvd:tä. Kyseessä on se, jossa Tiuhti ja Viuhti tulevat Muumilaaksoon Kuningasrubiinin kanssa, jonka ovat ilmeisesti varastaneet Möröltä.
Lasta on nyt kovasti ihmetyttänyt, että miksi muumiperhe ajaa Mörön pois, kun tämä tulee hakemaan rubiinia, miksi Tiuhti ja Viuhti ovat varastaneet rubiinin ja miksi he eivät voi antaa sitä Taikurille, joka on etsinyt rubiinia pitkään. Taikurihan tekee sitten uuden Kuningasrubiinin, mutta lapsesta tämä on näemmä huijausta :D
Mitä teillä on pohdittu vastaavissa tilanteissa? Mitkä ohjelmat ovat saaneet moraalikysymykset heräämään?
Kommentit (2)
Ai että varastaminen on väärin, paitsi jos varastaa rikkailta?
Jotkut eläinaiheiset jutut tuottavat myös ongelmia: miksi Madagascarissa on on hyvä että leijona rupeaa syömään kaloja, kun taas Nemoa etsimässä -elokuvassa on hirveän traagista että kalat tulevat syödyksi?
syvällisessä iässä. Etenkin oikeudenmukaisuuden kysymykset ja syy-seuraus-suhteet kuin myös vaikkapa maailmankaikkeuden synty pohdituttavat.
Tämän tyyppisisiiä tilanteissa minusta hienointa on dialogi lapsen kanssa, ei se lopputulos vaan prosessi sinänsä. Se, että saa kysellä, saa pohtia, ja oppii (toivottavasti) pikku hiljaa, että totuuksia ja käsityksiä on monia ja totuus usein vaikeaselkoista, veteen piirrettyä.
Nämä ovat lapsenkasvatuksessa niitä helmihetkiä. Itse ajattelen silloin kiitollisena, että tätä varten vanhemmuus (mm.) on.
Meidän 6-vuotias haluaa usein keskustella. Paljon kyselee kuolleista isovanhemmistaan. Anteeksiannosta, rakastamisesta, kaikesta sen tapaisesta.
Me katsomme usein Avaraa Luontoa, jonka kirvoittamana keskustellaan paljon siitä, miten toisen kuolema on toisen ateria. On hienoa, miten lapsi voi tavallaan vuorotellen kannustaa bambia pääsemään pakoon ja vuorotellen saamaan nälkäistä leijonaa saaliinsa kiinni. kykenee opettelemaan erilaisia roolinäkökulmia.
Tuossa Tiuhti-ja viuhtikysymyksessä voisit kysyä lapsoseltasi esimerkiksi, onko hän kokenut itse huijatuksi tulemista tai onko huijannut jotakuta. Tämän synnyttämistä tunteista, miten pettyneeksi se tuntee itsensä jota on huijattu tms. Opettaa tunnetaitoja, kuten satujen tarkoitus onkin.
Nauti filosofisista hetkistä pienokaisesi kera :o)
(mä oon muuten varmaan joskus palstaillut sun kaa odottajissa 2003/4, olen ollut vuosikausia pois ja nyt palannut silloin tällöin silmäilemään, en oo kirjautunut. Odotin iltatähteäni silloin,syntyi helmikuussa jos jotenkin tyylini tunnistat :o)