minkälainen elämä alkoholilla läträäjän vaimolla...

Mies ei luovu alkoholinkäytöstään.

Aikoo ulkoistaa sen, jottei "häiritse" humailaisella käytöksellään minua. Eli lähtee sitten baariin.

Seksin antamisen lopettaa (kiristystä, sillä seksi on mielestäni parisuhteen liima), koska en kestä hänen örvellysjuomistaan.



Taloudellisesti ero olisi katastrofi. Mutta kai tämä siihen johtaa. En haluaisi erota. Se on ihan viimeinen ratkaisu. Tässä iässä (en ole ihan nuori) ei huvittaisi rakentaa koko fasadia uudestaan. Eihän pankkilainoja ehdi edes maksaa takaisin ennen eläkeikää. Kaupungin vuokrakasarmeihin jonnekin Suvelaan (Espoo) en lähde suinsurminkaan.

Korkealta tullaan kovaa alas ) ´:



En ole ap, mutta about samassa tilanteessa.

elämän paras päätös oli häipyä siitä tilanteesta

Mies ei luovu alkoholinkäytöstään. Aikoo ulkoistaa sen, jottei "häiritse" humailaisella käytöksellään minua. Eli lähtee sitten baariin. Seksin antamisen lopettaa (kiristystä, sillä seksi on mielestäni parisuhteen liima), koska en kestä hänen örvellysjuomistaan. Taloudellisesti ero olisi katastrofi. Mutta kai tämä siihen johtaa. En haluaisi erota. Se on ihan viimeinen ratkaisu. Tässä iässä (en ole ihan nuori) ei huvittaisi rakentaa koko fasadia uudestaan. Eihän pankkilainoja ehdi edes maksaa takaisin ennen eläkeikää. Kaupungin vuokrakasarmeihin jonnekin Suvelaan (Espoo) en lähde suinsurminkaan. Korkealta tullaan kovaa alas ) ´: En ole ap, mutta about samassa tilanteessa.

Ja nyt sinä ajattelet rahan kautta. Kehottaisin aukaisemaan silmät ja katsomaan niitä ihmisiä joiden keskuudessa täällä elät mutta sinulla näyttää tuo fasadi olevan vielä tosi tärkeä. Miehesi on ihan yhtä hyvä tai huono ihminen kuin jokaikinen muukin, sinä myös vaikka et sitä vielä tiedostakaan.

tekosyitä tuollaiset lasten palvomiset ja raha-asiat. Tuo selittely paljastaa, että olette jo itsekin sairastuneet, kuten alkoholistin puolisoille usein käy. Jos haluatte parannusta, menkää ensimmäisenä Al-Anoniin. Jos haluatte jatkaa entiseen tapaan, sättikää puolisoanne ja uhkailkaa. ps. Ihan ensin kannattaa lukea Katarina Janouchin kirja Läheinen

<a href="http://www.skenet.fi/index.html?menuid=370&aid=993" alt="http://www.skenet.fi/index.html?menuid=370&aid=993">http://www.skenet.fi/index.html?menuid=370&aid=993</a&gt;

perheen tilannetta, joten ne eivät missään tapauksessa ole tekosyitä, jos täytyy miettiä miten pärjää mahdollisesti yksin useammankin lapsen perheessä asuntolainojen ym. kanssa verrattuna siihen että taloudessa on kaksi palkansaajaa.

Tietysti jos alkoholismi aiheuttaa perheen taloudellisen perikadon ja kaikkien perheenjäsenten terveyden vaarantumisen (muunkin kuin vaan puolison v-tutu

ksen) niin ero on itsestään selvä valinta. Mutta kun kaikki alkoholismi ja alkoholistit eivät ole niin yksiviivaisia. Se, että jonkun perheessä isä on ollut aggressiivinen ja lapset helpottuneita kun ero on vihdoin tullut, ei tarkoita sitä että saman voisi yksyhteen sovittaa jokaisen alkoholistiperheen tilanteeseen.

Jos esimerkiksi 12-vuotias lapsi anelee äidiltä, että "ethän vain eroa isistä vaikka se juokin liikaa, etkö äiti ymmärrä että sillä on semmoinen sairaus, ei isi ole paha", niin kyllä sekin painaa vaa'assa aika lailla, yhtä paljon kuin sekin, jos jossain perheessä samanikäinen lapsi analee, että äiti etkö jo voisi erota isästä, kun se tekee meille pahaa aina humalassa.

Ja olen kyllä Läheiseni lukenut, oli hyvä kirja.

Al-anon auttaa joitakin varmasti mainiosti, mutta ei voi väittää mitenkään että se olisi ainoa vaihtoehto.

Mies ei luovu alkoholinkäytöstään. Aikoo ulkoistaa sen, jottei "häiritse" humailaisella käytöksellään minua. Eli lähtee sitten baariin. Seksin antamisen lopettaa (kiristystä, sillä seksi on mielestäni parisuhteen liima), koska en kestä hänen örvellysjuomistaan. Taloudellisesti ero olisi katastrofi. Mutta kai tämä siihen johtaa. En haluaisi erota. Se on ihan viimeinen ratkaisu. Tässä iässä (en ole ihan nuori) ei huvittaisi rakentaa koko fasadia uudestaan. Eihän pankkilainoja ehdi edes maksaa takaisin ennen eläkeikää. Kaupungin vuokrakasarmeihin jonnekin Suvelaan (Espoo) en lähde suinsurminkaan. Korkealta tullaan kovaa alas ) ´: En ole ap, mutta about samassa tilanteessa.

Ja nyt sinä ajattelet rahan kautta. Kehottaisin aukaisemaan silmät ja katsomaan niitä ihmisiä joiden keskuudessa täällä elät mutta sinulla näyttää tuo fasadi olevan vielä tosi tärkeä. Miehesi on ihan yhtä hyvä tai huono ihminen kuin jokaikinen muukin, sinä myös vaikka et sitä vielä tiedostakaan.

Olin varma - tässä toisessa liitossani - että tässä on vihdoin mies, jonka rinnalla haluan viettää elämäni loppuun asti. Kunnes kuolema meidät erottaa, pyysin pappia lisäämään kaavaan vuosi sitten, kun meidä siunattii avioliittoon.

Miten olin niin sokea, etten nähnyt alkoholismia. En olllut koskaan moiseen ilmiöön törmännyt, joten en osannut katsoa ennusmerkkejä.

Juu ja meillä on taapero ja uusperhekuvio. Emme ole myöskään todellakaan mitään teinejä.

Mies ei luovu alkoholinkäytöstään. Aikoo ulkoistaa sen, jottei "häiritse" humailaisella käytöksellään minua. Eli lähtee sitten baariin. Seksin antamisen lopettaa (kiristystä, sillä seksi on mielestäni parisuhteen liima), koska en kestä hänen örvellysjuomistaan. Taloudellisesti ero olisi katastrofi. Mutta kai tämä siihen johtaa. En haluaisi erota. Se on ihan viimeinen ratkaisu. Tässä iässä (en ole ihan nuori) ei huvittaisi rakentaa koko fasadia uudestaan. Eihän pankkilainoja ehdi edes maksaa takaisin ennen eläkeikää. Kaupungin vuokrakasarmeihin jonnekin Suvelaan (Espoo) en lähde suinsurminkaan. Korkealta tullaan kovaa alas ) ´: En ole ap, mutta about samassa tilanteessa.

Ja nyt sinä ajattelet rahan kautta. Kehottaisin aukaisemaan silmät ja katsomaan niitä ihmisiä joiden keskuudessa täällä elät mutta sinulla näyttää tuo fasadi olevan vielä tosi tärkeä. Miehesi on ihan yhtä hyvä tai huono ihminen kuin jokaikinen muukin, sinä myös vaikka et sitä vielä tiedostakaan.

Olin varma - tässä toisessa liitossani - että tässä on vihdoin mies, jonka rinnalla haluan viettää elämäni loppuun asti. Kunnes kuolema meidät erottaa, pyysin pappia lisäämään kaavaan vuosi sitten, kun meidä siunattii avioliittoon. Miten olin niin sokea, etten nähnyt alkoholismia. En olllut koskaan moiseen ilmiöön törmännyt, joten en osannut katsoa ennusmerkkejä. Juu ja meillä on taapero ja uusperhekuvio. Emme ole myöskään todellakaan mitään teinejä.

Sinä et vain hyväksy miestäsi sellaisena kuin hän on.

Mies ei luovu alkoholinkäytöstään.

Aikoo ulkoistaa sen, jottei "häiritse" humailaisella käytöksellään minua. Eli lähtee sitten baariin.

Seksin antamisen lopettaa (kiristystä, sillä seksi on mielestäni parisuhteen liima), koska en kestä hänen örvellysjuomistaan.

Taloudellisesti ero olisi katastrofi. Mutta kai tämä siihen johtaa. En haluaisi erota. Se on ihan viimeinen ratkaisu. Tässä iässä (en ole ihan nuori) ei huvittaisi rakentaa koko fasadia uudestaan. Eihän pankkilainoja ehdi edes maksaa takaisin ennen eläkeikää. Kaupungin vuokrakasarmeihin jonnekin Suvelaan (Espoo) en lähde suinsurminkaan.

Korkealta tullaan kovaa alas ) ´:

En ole ap, mutta about samassa tilanteessa.

Ei sitä enää tässä iässä haluaisi keskiluokkaista rivitaloelämää vaihtaa kaupungin vuokrataloelämään, varsinkaan lasten kanssa, haluan heidän pysyvän samassa koulussa samojen kaverien kanssa. Lapsille se olisi vielä suurempi elämän(tason) muutos kuin minulle, joten tässä sitä ollaan ja odotellaan, jospa se juoppo tulisi järkiinsä tai joisi itsensä hengiltä.

Mies ei luovu alkoholinkäytöstään. Aikoo ulkoistaa sen, jottei "häiritse" humailaisella käytöksellään minua. Eli lähtee sitten baariin. Seksin antamisen lopettaa (kiristystä, sillä seksi on mielestäni parisuhteen liima), koska en kestä hänen örvellysjuomistaan. Taloudellisesti ero olisi katastrofi. Mutta kai tämä siihen johtaa. En haluaisi erota. Se on ihan viimeinen ratkaisu. Tässä iässä (en ole ihan nuori) ei huvittaisi rakentaa koko fasadia uudestaan. Eihän pankkilainoja ehdi edes maksaa takaisin ennen eläkeikää. Kaupungin vuokrakasarmeihin jonnekin Suvelaan (Espoo) en lähde suinsurminkaan. Korkealta tullaan kovaa alas ) ´: En ole ap, mutta about samassa tilanteessa.

Ja nyt sinä ajattelet rahan kautta. Kehottaisin aukaisemaan silmät ja katsomaan niitä ihmisiä joiden keskuudessa täällä elät mutta sinulla näyttää tuo fasadi olevan vielä tosi tärkeä. Miehesi on ihan yhtä hyvä tai huono ihminen kuin jokaikinen muukin, sinä myös vaikka et sitä vielä tiedostakaan.

Olin varma - tässä toisessa liitossani - että tässä on vihdoin mies, jonka rinnalla haluan viettää elämäni loppuun asti. Kunnes kuolema meidät erottaa, pyysin pappia lisäämään kaavaan vuosi sitten, kun meidä siunattii avioliittoon. Miten olin niin sokea, etten nähnyt alkoholismia. En olllut koskaan moiseen ilmiöön törmännyt, joten en osannut katsoa ennusmerkkejä. Juu ja meillä on taapero ja uusperhekuvio. Emme ole myöskään todellakaan mitään teinejä.

Sinä et vain hyväksy miestäsi sellaisena kuin hän on.

Mutta en hyväksy törkeää alkoholin käyttöä, lupauksien jatkuvaa rikkomista ja uhkailua kännipäissä!

muutama fakta, jos näistä on mitään apua... Ensinnäkään asiat eivät ole niin mustavalkoisia, kuin lähtökohtaisesti alkoholismista ajatellaan - jotkut juovat joskus liikaa olematta silti ns. alkoholisteja. Luulen, että mieheni tissuttelu on joskus viikottain samaa luokkaa ja alkoholisteja lukuisia tuntevana silti sanon, että hän ei ole alkoholisti - voi olla myös juomatta, eikä juominen lähde käsistä tai muuta käytöstä. Itse vetäisin rajan siihen, että jos se häiritsee elämäänne liikaa, niin kuin nyt näyttää, niin miehesi on luovuttava viinasta. Jos ei pysty vähentämään, kokonaan.

Jos ei sitä tee, sinun velvollisuutesi on päättää, mitä sinä teet ja pysyä siinä päätöksessä.

Mitään syyllistyksiä (lempi, stressi, yms) älä kuuntele, se on samantekevää, mikä sitä käyttöä lisää, toiset eivät juo, vaikka maailma räjähtäisi, joten se on lopulta hänen ongelmansa. Jokainen kerta, kun menet mukaan ja uskot näihin syyllistyksiin, lisäät kierrettä ja pahennat perheenne tilannetta.

Kehtasit hakea apua tai et, niin hae kuitenkin, kyse on lapsistanne. Ja miehelle selvät sävelet, mitä edellytät, että liitto voi jatkua - ja pysy niissä. Tämä on vähän kuin lapsen kanssa, että jos luistat sitten niistä vaatimuksista, käyttää sitä hyväksi ja asiat vajoavat alaspäin.

niin, meillä mies ei suostu autettavaksi, hänen mielestään ongelma on minussa, en anna tarpeeksi lempeä ja hän siksi lohduttautuuu juomisella, tai sitten vetoaa työstressiin (onhan sitä - minullakin).

Nyt pelottaa että siltä menee terveys, lapset kasvaa kieroon ja itse uuvun. Mahdoton paketti. Mistä saisi voimaa löytää jonkun ratkaisun, mikä se ratkaisu voisi olla.

Tähän saakka ei moitteen sanaa isänä, nyt alkaa olla sillä hilkulla (en voi luottaa esim. että tulee / lähtee / hakee / vie silloin kun on sovittua / koulu alkaa tai päättyy jne).

Tähänkö kaatuu liitto, mitä se tekee lapsille? Voiko mies vielä palata entiselleen?

En oikein kehtaa hakea apua msitään.

tarvitse olla pysyvä. Muutaman tapauksen tiedän, jossa alkoholisti on aloittanut hoidon ja raitistunut, kun eteen on laitettu eropaperit ja kenties muutettu lasten kanssa pois. Siinä vaiheessa joutuu todella miettimään millaista elämää tahtoo elää: yksin illat kotona tai baarissa häppää naukkaillen, vai perhe-elämää.



Toki esimerkiksi taloudelliset kuviot painaa vaakakupissa ihan varmasti. Jos olet tottunut johonkin elintasoon, niin sen tiputtaminen ei varmasti nappaa. Elämään voi kuitenkin tulla tilalle muuta, sillä eihän alkoholistin kanssa elämä mielestäni voi normaalia olla! Ei parisuhteen kannalta eikä myöskään lasten silmissä. Lähtien jo siitä, että viinanjuonti vie aikaa ja rahaa perheeltä, luo epävarmuuden tunnetta ja vinksauttaa usein rooleja perheessä. Vaimosta tuleekin äiti, lapsikaan ei välttämättä saa olla lapsi vaan alkaa kantaa vastuuta vanhemmastaan.

[iJos esimerkiksi 12-vuotias lapsi anelee äidiltä, että "ethän vain eroa isistä vaikka se juokin liikaa, etkö äiti ymmärrä että sillä on semmoinen sairaus, ei isi ole paha", niin kyllä sekin painaa vaa'assa aika lailla, yhtä paljon kuin sekin, jos jossain perheessä samanikäinen lapsi analee, että äiti etkö jo voisi erota isästä, kun se tekee meille pahaa aina humalassa.

[/quote]

Minä olin lapsuudessani aina tuollainen. Pelkäsin että vanhempani eroaisivat ja pyrin pitämään heidän suhdettaan kasassa. Nuorena jouduin selvittelemään heidän välejään ja yritin estää isää juomasta.



Jälkikäteen ajateltuna tilanne sairastutti minutkin, enkä osaa vieläkään päästää asiasta irti. Edelleen pelkään joka päivä että isä ratkeaa ryyppäämään (mitä tapahtuu noin kerran vuodessa). Vaikka asun omillani ja minulla on oma perhe, kannan koko ajan huolta vanhemmistani.



Joten ehkä meidänkin tilanteessa vanhempieni ero olisi saattanut olla ihan hyvä asia, vaikka silloin lapsena ajattelin että se olisi maailmanloppu.

äitini on aivan loppu, katkera kaikille ja kaikelle,hänen elämästään on mennyt kymmeniä vuosia haaskuun juopon kanssa. Uskon vakaasti että jos hän olisi lähtenyt, missä vaiheessa vain olisi hän huomattavasti onnellisempi, samoin uskon meidän lasten olevan. Silloin nuorena en jaksanut välittää koko asiasta, nyt säälin äitiäni kovasti. Nyt yli 60vnä ei ole enää voimia lähteä, uskoo vielä isäni paranevan :(



Itsesi ja lastesi tähden ota ero! Kyllä raha-asiat jotenkin hoituu...

Itse puolustelin isäni alkoholinkäyttöä ulkopuolisille, vähättelin sen vaikutuksia itseeni ja muuhun perheeseen. Vanhempani erosivat, jolloin muutin isäni kanssa asumaan - ettei hänen tarvitsisi olla yksin (veljeni muuttivat äidille).

Ajattelin, että se on ihan normaalia isän olla pöhnässä perjantai- ja lauantai-illat. Jos jollekin asiasta puhuin, niin vedottiin siihen, ettei isäni käyttäydy väkivaltaisesti ja pitää kuitenkin huolta lapsistaan. Emotionaalinen puoli vain välillä vähän kärsi, mutta sillähän ei ollut merkitystä...

Minä olin lapsuudessani aina tuollainen. Pelkäsin että vanhempani eroaisivat ja pyrin pitämään heidän suhdettaan kasassa. Nuorena jouduin selvittelemään heidän välejään ja yritin estää isää juomasta.

Jälkikäteen ajateltuna tilanne sairastutti minutkin, enkä osaa vieläkään päästää asiasta irti. Edelleen pelkään joka päivä että isä ratkeaa ryyppäämään (mitä tapahtuu noin kerran vuodessa). Vaikka asun omillani ja minulla on oma perhe, kannan koko ajan huolta vanhemmistani.

Joten ehkä meidänkin tilanteessa vanhempieni ero olisi saattanut olla ihan hyvä asia, vaikka silloin lapsena ajattelin että se olisi maailmanloppu.

[iJos esimerkiksi 12-vuotias lapsi anelee äidiltä, että "ethän vain eroa isistä vaikka se juokin liikaa, etkö äiti ymmärrä että sillä on semmoinen sairaus, ei isi ole paha", niin kyllä sekin painaa vaa'assa aika lailla, yhtä paljon kuin sekin, jos jossain perheessä samanikäinen lapsi analee, että äiti etkö jo voisi erota isästä, kun se tekee meille pahaa aina humalassa.

Minä olin lapsuudessani aina tuollainen. Pelkäsin että vanhempani eroaisivat ja pyrin pitämään heidän suhdettaan kasassa. Nuorena jouduin selvittelemään heidän välejään ja yritin estää isää juomasta.

Jälkikäteen ajateltuna tilanne sairastutti minutkin, enkä osaa vieläkään päästää asiasta irti. Edelleen pelkään joka päivä että isä ratkeaa ryyppäämään (mitä tapahtuu noin kerran vuodessa). Vaikka asun omillani ja minulla on oma perhe, kannan koko ajan huolta vanhemmistani.

Joten ehkä meidänkin tilanteessa vanhempieni ero olisi saattanut olla ihan hyvä asia, vaikka silloin lapsena ajattelin että se olisi maailmanloppu.

Kuin olla se 12-vuotias lapsi tässä ja nyt. Jälkiviisaus on tunnetusti aina parasta viisautta.

Täällä oli montakin kirjoitusta, joista tunnistin perheeni tilanteen. Miehelläni on työ, joka mahdollistaa hänen juomisensa. Hänen juomisensa ei ole hänen mielestään mikään ongelma, vaan seuraus: juurikin lemmen puute,tympeä vaimo, liian vähäinen vapaa-aika (baarittelu) perheestä, työstressi jne. Meillä on myös tukiverkot enimmäkseen miehen puolelta, eivätkä he näe mitään ongelmaa miehen juomisessa.

En voi luottaa mieheen raha-asioissa enkä lasten hoidossa. Osallistuu siis kyllä perheen elatukseen, mutta tärkein eli juomat hankitaan ensin, se mitä jää saa perhe. Emme ole niin hyvätuloinen perhe, että meillä olisi varaa tähän.

Lapsert rakastavat isäänsä varauksetta: isä on hyväntuulinen ja leikkisä sekä lupailee lapsille vaikka kuun taivaalta. Lupauksia ei tosin toteuteta.

Olen jotenkin jo turtunut tilanteeseen.

ja saamaan toiselle sellaisen tunteen, että he olisivat tehneet jotain väärää. .

Samoin ovat ketjun kirjoitusten perusteella jotkut alkoholistien läheisetkin, jotka syyllistävät kohtalotovereitaan heidän tekemiensä tai tekemättä jättämiensä ratkaisujen vuoksi...

taitaa olla todella helppoa, sillehän on Suomessa pitkät perinteet. Johan täällä sotatraumoja hoidettiin viinalla, nykyisin sitten työstressiä ja seksin puutetta ja nalkuttavaa vaimoa.



Miksei näitä ongelmia yritetä ratkoa, vaan mukahoidetaan juomalla? Mikä oikeuttaa toisten elämän pilaamisen tai ainakin huonontamisen?



Syyllistäminen ei tietenkään kannata, koska alkoholistin läheiset ovat muutenkin jo riittävän hankalassa tilanteessa. Kuitenkin kannattaisin miettimistä: mitä hyvää nykyisessä elämäntilanteessa on verrattuna elämään ilman juovaa puolisoa?



Lapset kyllä tajuavat ennemmin tai myöhemmin syyn isän hyväntuulisuuteen ja sitten ihmetellään, miksi isän pitää juoda ollakseen leikkisä lapsilleen.

pelätä en halua kotonani, ja oloni on nykyisin aina epämukava / varovainen kun mies humalassa. Oikeasti on "leppoisa" luonne, humalassa ei.

Vaikka tarinasi on karmiva on se myös kannustava, hienoa että asiat on teillä tänään paremmin kuin pari vuotta taaksepäin.

t ap

Kun menin mieheni kanssa vihille, hän ammattiurheilija, eikä juonut juuri lainkaan. Viitisen vuotta sitten, urheilun loputtua, väkevien ja kaljapullon korkki alkoi enemmän aukeilla, varsinkin kesäisin, ongelmana oli vetää pää ihan täyteen lasten aikana ja joskus käytös muuttui vittumaiseksi ja uhkaavaksi. Kesäviikonloput mökillä oli yhtä 24 kaljapullon vetämistä lauantai-iltaisin, aloitus n. klo 15. Toissakesänä minulta loppui sietäminen, kun mies lasten kuullen uhkasi tappaa minut eräänä viikonloppuna. Oli eka kerta. Otin sen jälkeistä kännikäytöstä, sammumista ja matolle oksentamista digikameran nauhalle (muka kuvasin lapsia). Odotin että mies sammui ja lasten kanssa lähdin keskellä yötä mökiltä. Mies joutui tulemaan perästä taksilla ja bussilla, muisti kuulemma pätki eikä muistanut mitään, mutta minä, lapset ja kamera kertoi karua totuutta (kerroin että tätä totuutta kerrotaan myös lastenvalvojan luona valvotuista tapaamisoikeuksista keskusteltaessa, että nyt riitti) ja mies säikähti. Ilmoitin että en tarvitse juoppoa miestä mihinkään, enkä varsinkaan ottaakseni turpiini. Pärjään ihan hyvin ilman häntäkin. Nykyisin meillä juodaan lauantaisin pelkkää limpsaa, ja kyllä sen juomattomuuden vaikutukset näkyy meidän elämässä pelkkänä positiivisuutena. Hän käy taas salilla, treenaa lapsia ja mökillekin on perustettu kuntosali. Miehelläsi ei ilmeisti ole harrastusta, ja viinasta on tullut ajanviete. Aika monella alkoholistilla (sehän miehesi on) viina on korvannut terveen tekemisen. Juttu on kuitenkin niin, että vaihtoehdot on korkki kokonaan kiinni tai jos miehesi muka siihen ei pysty, se on järkevintä lasten kannalta ottaa ero. Et kai halua pelätä kotonasi?

Itselläni on lapsuudenperheessä ollut alkoholismia ja voin hyvin yhtyä edellisiin puhujiin: alkoholi tulee miehellesi ainakin tämänhetkisessä tilanteessa ehdottomana ykkösenä, vaikka sisimmässään arvostaisikin sinua ja lapsianne.



Tällä hetkellä seuraan äitini ja nykyisen aviomiehensä kriisitilannetta, jossa mies on ryypännyt viimeiset 2 vuotta enemmän tai vähemmän päivittäin. Vaihtoehdot alkavat olla vähissä, sillä vaikka mies tiedostaa ongelmansa, ei käytännössä mikään ole muuttunut. Edelleen uskottelee, että pystyy kohtuukäyttöön ja keksii kaikenlaisia verukkeita viinan ostoon. Juo salaa, vie rahaa lompakosta. Pankkikortti häneltä on otettu pois jo aikaa sitten, koska baari-illassa rahaa saattoi palaa 300 euroakin.



Luulen, ettei sitä voi alkoholia normaalisti käyttävä edes ymmärtää, millaisesta fyysisestä ja psyykkisestä riippuvuudesta on kyse. Kun on juonut riittävän kauan, ei omin voimin yksinkertaisesti pääse irti, ainakaan pysyvästi. Muutaman viikon voi olla ottamatta, mutta sekin aika menee usein "kärvistellessä".



Luin juuri Lilli Loiri-Sepän teoksen "Selviämistarinoita", jossa parikymmentä parantunutta alkoholistia kertoi tarinansa. Monet olivat päässeet kuiville vertaisryhmän tai ns. myllyhoidon avulla ja valintana on kaikilla ollut täysraittius. Kohtuukäyttökään ei heiltä enää onnistunut ja sen tajuaminen vei monelta aikaa. Kannattaa lukea, mainio kirja!



En osaa muuta suositella kuin sinun ja lasten lähtöä. Alkoholisti juo niin kauan, kunnes on todella pohjalla. Mikä se kenellekin on, vaihtelee. Jos laittaisit avioeron vireille, niin todennäköisesti saisit jäädä lastesi kanssa asumaan nykyiseen kotiisi, jos sitä tahtoisit. Ehkäpä harkinta-ajan puitteissa miehenkin mieli muuttuisi ja hoitovaihtoehdot alkaisivat tuntua mielekkäiltä?

samoinkun joku toinenkin. Lapsille on parempi lähteä, itse kärsin vieläkin vaikka olen jo yli 20v asunut omillani!! En voi ymmärtää miten äitini jaksaa vieläkin(vaikka on aivan loppu)

Äläkä missään nimessä jätä lapsia isälle!!



Meillä ei ollut väkivaltaa, eikä tarvinnut pelätä. Känniset ovat vain niin ällöttäviä, ettei mielestäni lasten tarvitse sellaisia nähdä, ainakaan omassa kodissaan!