Lue keskustelun säännöt.
Iäkkään äitin ikävä käytös: mitä tehdä?
03.07.2023 |
Minulla on ollut haastava suhde äitiini niin kauan kuin muistan. Äitini on aina arvostanut isosiskoani vaatimatta tältä mitään. Sisko on elänyt pääosin kuin äitini, kiinnostunut samoista asioista. Molemmat ovat olleet kotona viihtyviä ja etenkin äitini "uhrautuja", joka katkeroitui alkoholisti-isäni kanssa vaikeassa liitossa. Hänellä olisi ollut kavereita, mutta äiti jumitti kotona ja joi toki itsekin isän kanssa välillä rankemminkin.
Minä olen ollut erilainen, en ole ollut kiinnostunut samoista intresseistä vaan olen ollut aina sosiaalinen ja ystävyys- ja ihmissuhteet ollut tärkeitä. Suhteet on säilyneet ja osa kestänyt jo vuosikymmeniä. Olen ollut eläväinen ja nuoruudesta saakka kulkenut esim. musiikkitapahtumissa ystävieni kanssa, vieläkin konserteissa käyn. Olen saanut äitini taholta myös nuoruudestani lähtien tuntea olevani jotenkin vääränlainen, koska en ole kiinnostunut samanlaisista asioista hänen kanssaan.
Kavereita edelleen tavatessani äitini vaikuttaa olevan ehkä jopa mustasukkainen asiasta. Ne asiat ohitetaan nopeasti ja äitini muuttuu silloinkin jotenkin piikikkääksi, jopa ivalliseksi. Ylipäänsä minun kuulumiset ohitetaan hyvin usein nopeasti ja juuri kommentoimatta. Minä taas kuuntelen loputtomasti hänen kertomiaan asioita tuntemattomista ihmisistä. Isäni kuoltua olen hoitanut kaikki hoidettavat ja juoksevat asiat, selvittänyt ja nähnyt vaivaa. Äitilläni ei ole ajokorttia, joten kuskaan häntä vähintään viikoittain, käytän kaupassa, olen apuna. Siskoni ei koskaan, mutta hän on hyvä ilmeisesti sellaisenaan, koska on enemmän äitini kaltainen.
Äitini soittaa usein pitkiä puheluita, joille minulla tulee olla aikaa. Jos yritän lopettaa, koska omia asioita on kesken alkaa vaativa huokailu ja kommentointi, että aina on kiire tai muuta tai, että "taas hän soitti väärään aikaan". Minulla siis pitäisi olla aina tilanteesta riippumatta aikaa äidin tunnin kestävälle puhelulle.
Toimin äitini terapeuttina, kun häntä ahdistaa ja hän kokee vääryyttä ja milloin mitäkin. Sylkykuppina hänen pahalle ololleen, jota hän purkaa minuun loukkaavina kommentteina, jatkuvana vaativuutena: vaikka auttaisin kuinka, tekisin mitä tahansa niin se ei riitä, aina kuitenkin olen jättänyt jotakin tekemättä tai ainakin ilmeisesti olen tehnyt asian väärin. Hyvänä esimerkkinä absurdista tyytymättömyydestä minua kohtaan vastikään oli tilanne, kun äiti oli tuonut ulkomailta suklaata, joka oli hänen mielestään äärettömän hyvää ja meidän oli maistettava sitä. Kun olin pari konvehtia maistanut hän kysyi, että eikö ole aivan älyttömän hyvää, johon vastasin ihan normaalisti, että olihan se hyvää. Kommenttini oli kuulemma laimea ja "eipä kuulostanut yhtään siltä, että se oli oikeasti mielestäsi hyvää", jonka jälkeen äiti oli naama vinksallaan ja että eipä kelvannut tuokaan sinulle. Äitini tuputtaa milloin mitäkin, olisi pakko toimia hänen toivomallaan tavalla, muuten hän pahoittaa mielensä minulle. Hän tuntuu vain olevan niin loputtoman tyytymätön kaikkeen tekemääni, että nyt on alkanut peräseinä tulemaan vastaan. Olen kuitenkin se, joka on se, joka on lopulta vastuussa kaikesta ja hän tukeutuu minuun ja toisaalta sylkykuppi ja itsestäänselvyys. Nyt hän on tuonut esille, että haluaa minun olevan hänen edunvalvontavaltuutettunsa, että on joku joka hoitaa asiat, kun hän ei itse voi. Tällaiseen siis kelpaan ja oletetaan, että ilman muuta alankin, olipa hän minua kohtaan millainen tahansa
Mikä tälle on ratkaisu? Miten voisin tuoda esille, että hänen käytöksensä on loukkaavaa ja etten jaksa tätä asemaani enää? Olen ajatellut, että tässä eletään nyt viimeisiä aikoja, jolloin meidän välejä olisi mahdollisuus vielä puhdistaa ennenkuin äitini lähtee ja tämä kuorma jää ikuisesti purkamatta.
Kommentit (81)
Kuulostaa läheisriippuvuudelta. Olisiko sinun hyvä rajata äitiä ja pohtia äitisuhdetta terapiassa. Tuo satuttaa sinua ja ei siitä helpommaksi muutu. Kaupasta voi tilata ruokaa kotiinkuljetuksella, en ehkä suosittele kynnysmattona olemista. Täältä löytyy haulla keskusteluita aiheesta, et ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa läheisriippuvuudelta. Olisiko sinun hyvä rajata äitiä ja pohtia äitisuhdetta terapiassa. Tuo satuttaa sinua ja ei siitä helpommaksi muutu. Kaupasta voi tilata ruokaa kotiinkuljetuksella, en ehkä suosittele kynnysmattona olemista. Täältä löytyy haulla keskusteluita aiheesta, et ole yksin.
Äitini ei sellaista osaisi, eikä siitä selviäisi. Siinä olisi syy seuraavaan syyttelyn aiheeseen.
Olen samaa mieltä, että tätä osaani perheessäni olisi hyvää purkaa terapiassa, tästä on alkanut tulla aika raskas taakka. Kuinka suoraan äidille voi ylipäänsä sanoa asioista ilman sen kummempaa tarvetta loukata, mutta tuoda rehellisesti esille tuntemukset asiaan liittyen?
Älä ole liian kiltti ja hienotunteinen, sano suoraan asioista jotka riipoo. Voihan se olla ettei mene perille heti mutta uusinta ja kovemmalla komennolla auttaa. Itse olin samassa asemassa kunnes äiti sanoi niin pahasti että suutuin totaalisesti ja lähdin ovet paukkuen. Pidin parin kuukauden paussin kunnes muiden sisarusten kautta rupes kyseleen ja oli heille myöntänyt että sanoi jotain niin pahasti että suuttui. Eihän se passauttaminen ja vaatimukset kokonaan loppuneet mutta väheni kuitenkin ja muidenkin apu rupes kelpaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä ole liian kiltti ja hienotunteinen, sano suoraan asioista jotka riipoo. Voihan se olla ettei mene perille heti mutta uusinta ja kovemmalla komennolla auttaa. Itse olin samassa asemassa kunnes äiti sanoi niin pahasti että suutuin totaalisesti ja lähdin ovet paukkuen. Pidin parin kuukauden paussin kunnes muiden sisarusten kautta rupes kyseleen ja oli heille myöntänyt että sanoi jotain niin pahasti että suuttui. Eihän se passauttaminen ja vaatimukset kokonaan loppuneet mutta väheni kuitenkin ja muidenkin apu rupes kelpaamaan.
Näin olen ajatellut. Eihän äidilläkään ole tarvetta säästellä minun tunteitani tai kohdella minua yhtään paremmin. Jos tätä ei nyt selvitä, niin luultavasti tulee aiheuttamaan katkeruutta vielä myöhemminkin. Olen niin kyllästynyt tähän asetelmaan ja ilmapiiriin. Nykyään tai olen ollut varmastikin jo kauan tietämättäni varautunut tavatessani äitiäni, aina saa olla vähän varpaillaan, että mistä nyt tuulee ja mikä nyt on huonosti tai teen väärin. Eihän tällaista katsoisi missään muussakaan ihmissuhteessa.
En todellakaan lue tuollaista litaniaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ottanut oman linjan ja äiti tarvii apua. Nytkin auttamassa muttei tarvi siivota , siivooja käy ja ruoho leikataan. Vietän samalla lomaa rantasaunoen ja uiden.
Vierailija kirjoitti:
Olen ottanut oman linjan ja äiti tarvii apua. Nytkin auttamassa muttei tarvi siivota , siivooja käy ja ruoho leikataan. Vietän samalla lomaa rantasaunoen ja uiden.
Miten feidaat äitisi huonon käytöksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita rajat. Sinun ei tarvitse olla äitisi jätesankona. Tuossa sairastuu lopulta itse.
Äiti soitti välillä joka päivä tunnin katkeria ja sekavia yksinpuheluita. Niiitä kun kuuntelii, niin olo oli kuin joku olisi kuin pahoinpidellyt. Lopulta en joko vastannut tai jätin kännykän toiseen huoneeseen äiti puhui yksinään ihan sujuvasti.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan lue tuollaista litaniaa.
Ei oo pakko. Itseani on onneksi kannustettu nuoresta asti lukemaan kirjoja ja muita pitkia teksteja, joten muutaman selkean suomenkielisen kappaleen lukeminen ei tunnu minkaanlaiselta ponnistukselta. Helpottanut kummasti opinnoissa ja muussa elamassa parjaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset puhu sisaresi kanssa? Ei sinun tarvitse tehdä kaikkea ja olla lisäksi äitisi kynnysmatto. Sano sisarellesi, että olet nyt hoitanut niin kauan äitinne asioita, että nyt on vuoronvaihdon aika eli nyt sisaresi puikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Laita rajat. Sinun ei tarvitse olla äitisi jätesankona. Tuossa sairastuu lopulta itse.
Äiti soitti välillä joka päivä tunnin katkeria ja sekavia yksinpuheluita. Niiitä kun kuuntelii, niin olo oli kuin joku olisi kuin pahoinpidellyt. Lopulta en joko vastannut tai jätin kännykän toiseen huoneeseen äiti puhui yksinään ihan sujuvasti.
Minä katkaisin välit. Muutaman postikortin olen lähettänyt.
Ratkaisu oli loppujen lopuksi helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi kuitenkin luottaa sinuun, kun haluaa sinut edusvalvojakseen. Tee valinta sen mukaan, mikä on järkevää. Olisiko siskosi siihen hommaan luotettavampi ja soveliaampi?
Mä tein oman ratkaisuni jo monta vuotta sitten. Katkaisin välit äitiini. En vaan enää kestänyt. Meni yli että vihelsi.
En kadu. Saan olla rauhassa enkä koe tehneeni väärin ketään kohtaan. En äitiäni enkä itseäni kohtaan.
Näin on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue kirja narsistin lapsena, löydät itsesi varmasti sieltä. Mikään muu ei auta, laitat vain kylmästi rajat sille mitä teet ja et tee. Jätät vastaamatta puhelimeen jos ei huvita. Kerro siskollesi että on hänen vuoro auttaa. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Välisi äitiisi menevät, mutta onko niitä enää muutenkaan kuin äitisi ehdoilla? Ei sinun tarvitse olla äitisi halun mukainen, tosiasiassa vaikka tekisit mitä niin et ikinä riitä etkä kelpaa. Muista että vika ei ole sinussa vaan äidissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi kuitenkin luottaa sinuun, kun haluaa sinut edusvalvojakseen. Tee valinta sen mukaan, mikä on järkevää. Olisiko siskosi siihen hommaan luotettavampi ja soveliaampi?
Niin, osani on olla luotettava tukija ja olkapää, jonka niskaan voi kuitenkin kaataa kaiken *** ja lisäksi muuten kohdella miten haluaa.
Ei sisko olisi luotettavampi ja tuskin osaisi edes hoitaa moisia asioita, eikä häneltä edes odoteta mitään tuommoista. Silti äitini hyväksyy häneltä kaiken, eikä vaadi koskaan mitään.
Voitko sanoa tai viestillä kertoa suoraan näkökulmasi äiti-tytär-suhteeseenne? Vaikka äitisi ei reagoisi heti rakentavasti, ulostulo pistäisi hänet miettimään asioita.
Hanki virkaholhooja äidillesi, kun on aika. Se maksaa, mutta se ei kai haittaa. Loppuu sinunkin valitus, kun virkamies hoitaa paperiasiat.
Vierailija kirjoitti:
Hanki virkaholhooja äidillesi, kun on aika. Se maksaa, mutta se ei kai haittaa. Loppuu sinunkin valitus, kun virkamies hoitaa paperiasiat.
Olipa tökerö kommentti, luitko ollenkaan aloitusta? Ei kai tässä turhasta valitettu, vaan epätasapainossa olevasta suhteesta äidin ja tyttären välillä? Rajat on silloin hyvä vetää toksiselle käytökselle äidin puolelta. On olemassa ihmisiä, jotka vaativat ja ovat vailla loputtomasti ja palkkana on pelkkää kiittämättömyyttä. Silti tällainen ihminen olettaa, että hänellä on oikeus vaatia käytöksestään huolimatta mitä tahansa muilta- etenkin läheisimmiltä kuten lapsilta. Siitä huolimatta, että palkkana on jatkuvaa tyytymättömyyttä ja mielenosoitusta milloin mistäkin, kun mikään ei vaan tällaiselle ihmiselle riitä.
Vierailija kirjoitti:
Voitko sanoa tai viestillä kertoa suoraan näkökulmasi äiti-tytär-suhteeseenne? Vaikka äitisi ei reagoisi heti rakentavasti, ulostulo pistäisi hänet miettimään asioita.
Tätä olen miettinyt ja kun tiedän, että äitissäni nousee ensimmäisenä marttyyrius ja "parhaansa on aina tehnyt meidän eteen"-ajatukset. Saisi lukea rauhassa ja sulatella tunteensa rauhassa, mietiskellä osaansa tässä kuviossa. Olen joutunut alkamaan välttelemään liian usein näkemistä, koska jo valmiiksi olen aina varuillani, että mistähän päin tällä kertaa tuulee ja mikä nyt aiheuttaa tyytymättömyyttä.
Samoin lapsenlapsiaan kohtaan on ns. auttavainen mummu, mutta kuitenkin olen jossakin loputtomassa kiitollisuuden velassa, jos äitini on ollut lasten kanssa. Saattaa soitella vielä samana päivänä ja kysellä, että kertoihan lapsi, että tehtiin sitä ja sitä ja onko lapsi sanonut mitään, minkälaista oli ollut mummun luona. Hänelle pitää vahvistella monet kerrat, miten lapsilla on ollut hänen luonaan mukavaa ja kiitellä avusta. Aina kiitän ja olen ollut kiitollinen avusta, mutta tavallinen kiittäminen ei riitä, vaan sitä pitää varmistella vielä useita kertoja jälkeenkinpäin. Lapsenlapset eivät taatusti ole olleet mitenkään taakaksi asti hoidossa tai apua tarvimassa, mutta olen aina kokenut, että sekään apua ei ole pyyteetöntä, vaan sitä tehdään osin siksi, että siitä saisi jotenkin kirkkaamman kruunun ja kiitosta sekä kehuja.
up