Pride-kuukausi päättyy
Kuukausi Pridea takana ja nyt se tulee päätökseensä.
Olen itse biseksuaali. Kymmenisen vuotta sitten ajattelin tulla ulos kaapista, mutta tuolloin se oli lgbt-yhteisö, josta sain niin ikävän vastaanoton ("esität vaan"), että vetäydyin takaisin kaappiin ja täällä olen pysynyt. Yhteisön aktiivisin ydin on sisäänpäinkääntynyt ja - yllättävää kyllä - ei kovin suvaitsevainen. Ikävistä kokemuksistani huolimatta olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisella on oikeus rakastaa toista aikuista sukupuolesta riippumatta ja tuen tasa-arvoa. Edistän tasa-arvon toteutumista elämässäni.
Aikaisemmin Pride oli minusta hyvä juttu, mutta nyt kaikenlaiset korporaatiot ovat kaupallistaneet sen. En tykkää siitä, että sateenkaaresta on tullut markkinointiväline. On myös outoa, että Pridelle pitää omistaa kokonainen kuukausi. Eikö yksi päivä riittäisi? Ystäville on omistettu yksi päivä, äidille ja isille on omistettu yksi päivä, veteraaneille on omistettu yksi päivä - eikö yksi Pride-päivä olisi riittävä? Tämä vähentäisi myös ärsytystä, jota nykyään tunnen, kun näen sateenkaarilipun.
Toivon, että tätä viestiä ei ymmärretä väärin. En ole mitenkään homo- tai lesbovastainen. Minua ärsyttää vain tämä kaupallistunut Pride-kuukausi ja kaikki siihen liittyvät ylilyönnit.
Kommentit (23)
Luojan kiitos loppuu. Päivä riittäisi hyvin.
Kauppaliikkeet ja mainostajat ovat haistaneet markkinaraon. Pridesta on tullut vähän kuin joulu, juhannus tai pääsiäinen.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä miksi sitä ylivaltaa pitää osoittaa laittamalla liput ja värit joka paikkaan. Siltä se ainakin tuntuu. Tulee jotenkin 1940-luvun Saksa mieleen jossa lippuja oli joka paikassa ja eri mieltä olevat demonisoitiin valtaapitävien taholta.
Tuntuu, että aiheesta ei myöskään saa keskustella. Että jos on eri mieltä edes hiukan, leimataan vihaajaksi.
Siis tämä on toistuva kuvio: kaupallisuus ottaa haltuun ja banalisoi ja pilaa kaiken. Niin kävi hipeille, niin kävi punkkareille jne.
Lontoossa ollessani siellä oli Pride-kulkue menossa. Naisia ilman paitoja, ilkoalastomia miehiä, piiskaa kantavia ja sitten maassa koiranaamari päällä konttaavia. Ihmettelen, miksi paljastelu on sallittua Pridessa, mutta olisi laitonta missä muussa yhteydessä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Siis tämä on toistuva kuvio: kaupallisuus ottaa haltuun ja banalisoi ja pilaa kaiken. Niin kävi hipeille, niin kävi punkkareille jne.
Toki, mutta USA:ssa hippiliike kaatui koviin huumeisiin ja hippiryhmien omaan sekoiluun. Mansonin Familyn suorittaman rituaalimurhat olivat viimeinen niitti joka katkaisi hippiliikkeen selän (hippiryhmä sekin).
Minä en ymmärrä miksi siihen sateenkaarilippuun on pitänyt lisätä kaikki mahdollinen. Eikö ne mene sateenkaaren alle? Ja miten esim. mustat liittyvät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kun heidän kunniakseen laitettiin parikin raitaa?
Aika mietoa kuvastoa tänä vuonna:
https://is.mediadelivery.fi/img/978/56ba94315f6e40e38e17124e1203fac0.jp…
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi siihen sateenkaarilippuun on pitänyt lisätä kaikki mahdollinen. Eikö ne mene sateenkaaren alle? Ja miten esim. mustat liittyvät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kun heidän kunniakseen laitettiin parikin raitaa?
No katsos kun intersektionaalinen vasemmistolaisliike on vallannut Priden ja paaluttanut omat agendansa siihen lippuunkin. Sateenkaarta on enää puolet lipusta jäljellä, ja seuraavassa versiossa ehkä 1/3. Tämä on progressiivista!
Pride kuukausi päättyy ja alkaa 11 kuukauden shame.
Pride kuukausi saattaa päättyä mutta Sydämissämme pride ei lopu koskaan.
Minä olin homo 70-luvulla pienessä kaupungissa ja meno oli silloin erilaista. Olen yksi niistä, jotka sai oikeata vihaa niskaansa ja joiden ansiosta nämä nykyiset voivat kulkea kaduilla lippujensa kanssa. Itse en koe tuota menoa omakseni. Riittävästi touhotin aikoinaan ja turpiinkin tuli kerran tai kaksi. Nykyään haluan elää tavallista arkea puolisoni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pride kuukausi saattaa päättyä mutta Sydämissämme pride ei lopu koskaan.
Pride kk päättyy. Muna marjatat kuitenkin tuntevat priden peräsuolessaan vielä pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin homo 70-luvulla pienessä kaupungissa ja meno oli silloin erilaista. Olen yksi niistä, jotka sai oikeata vihaa niskaansa ja joiden ansiosta nämä nykyiset voivat kulkea kaduilla lippujensa kanssa. Itse en koe tuota menoa omakseni. Riittävästi touhotin aikoinaan ja turpiinkin tuli kerran tai kaksi. Nykyään haluan elää tavallista arkea puolisoni kanssa.
Se teille suotakoon. Silloin homous oli vielä rikos ja sen jälkeen sairaus.
Mutta edelleen tulee turpiin , eikä asiaa hyväksytä. Siellä toiset tekee töitä teidänkin oikeuksien eteen. Ei se työ mihinkään lopu. Karvevaalinen mielenosoitus on suomalaisille vaikea pala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin homo 70-luvulla pienessä kaupungissa ja meno oli silloin erilaista. Olen yksi niistä, jotka sai oikeata vihaa niskaansa ja joiden ansiosta nämä nykyiset voivat kulkea kaduilla lippujensa kanssa. Itse en koe tuota menoa omakseni. Riittävästi touhotin aikoinaan ja turpiinkin tuli kerran tai kaksi. Nykyään haluan elää tavallista arkea puolisoni kanssa.
Se teille suotakoon. Silloin homous oli vielä rikos ja sen jälkeen sairaus.
Mutta edelleen tulee turpiin , eikä asiaa hyväksytä. Siellä toiset tekee töitä teidänkin oikeuksien eteen. Ei se työ mihinkään lopu. Karvevaalinen mielenosoitus on suomalaisille vaikea pala.
Priden tuputtaminen koko kuukauden ajan ei edistä lgbt-yhteisön asiaa. Me, jotka suvaitsemme, suvaitsemme jo valmiiksi emmekä tarvitse kuukauden kestäviä juhlallisuuksia. Sitten taas ne, joilla on ongelmia asian suhteen, eivät muutu suvaitsevaisemmiksi Pride-kuukauden myötä. Luulenpa, että heidän ärsytyksensä vain kasvaa, koska itseänikin sateenkaarikuukausi ärsyttää.
Mitä tarvittaisiin ennakkoluulojen poistamiseksi? Tavallisia kohtaamisia ja tervettä esimerkkiä. Esimerkiksi Modern Family -sarjassa moni pääsi näkemään homoparin tavallista elämää. Se vähensi homofobiaa enemmän kuin Pride. Minusta moni käyttää Pridea vain oman huonon itsetunnon pönkittämiseen.
Itse olen jo ohittanut sen elämänvaiheen, jossa asioiden kaupallistaminen haittaa. Myydähän saa mitä vain, mutta ostaa ei ole pakko.
Minua haittaa kuitenkin suuresti omien oikeuksien ajaminen toisia polkemalla. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että vähemmistöt ajavat oikeuksiaan ja tuovat itseään esiin, mutta tapa, jolla tämä ko. vähemmistö sitä nykyään tekee, ei ehkä ole kaikkein hedelmällisin.
Aloittajan tavoin olen itsekin muuta kuin hetero ja olen asian muutamalle läheiselle ilmaissutkin, ikään kuin sivulauseessa ihan normaalina asiana, mitä se minusta on. Prideen en ole koskaan osallistunut, koska en usko, että olisin sinne tervetullut. Mulla ei ole tarvetta korostaa itseäni seksuaalisuuden kautta, koska minusta sen, että on jotain muuta kuin enemmistö, ei pitäisi olla asia, joka vaatii erityistä kaapista tulemista yms. Haluaisin maailman olevan paikka, jossa ihminen voisi vain olla se joka on ilman, että siitä pitää tehdä mitään numeroa.
Nykyisin pitäisi marssia niiden psyykkisistä kasvuongelmsita kärsivien nuorten puolesta, joita uhkaa vastakkaisen sukupuolen hormoneilla kastroiminen ja sukuelinten leikkaukset. Sen sijaan Pride liike on omaksunut transkultin kaikki vaatimukset ja tieteenvastaisen gender-ideologian. Pride ei ole enää tavallisten homojen ja lesbojen asialla vaan heitä vastaan, koska juuri homonuoria uhkaa pahiten transjunaan päätyminen.
Itse en ymmärrä miksi sitä ylivaltaa pitää osoittaa laittamalla liput ja värit joka paikkaan. Siltä se ainakin tuntuu. Tulee jotenkin 1940-luvun Saksa mieleen jossa lippuja oli joka paikassa ja eri mieltä olevat demonisoitiin valtaapitävien taholta.