Ei vauvan äidin tarvitsekaan päästä joka viikko harrastamaan

ei muuta voi sanoa

Vauva varmaan kärsii hirveästi jos äiti on vaikka muutaman tunnin viikossa poissa tekemässä jotain millä pitää yllä sosiaalisia suhteita ja "entistä" minäänsä. Entisellä tarkoitan sitä, että minusta on huolestuttavaa jos naisen pitäisi luopua kaikesta muusta paitsi perheeseen liittyvästä tai kotona tehtävistä jutuista vauvan synnyttyä (olettaen että kaikki on mennyt hyvin eikä vauva ole esim. 2 päivää vanha, tietysti).

Vauvalla on oikeus olla äidin kainalossa. Ei se vuosi ilman harrastuksissa juoksemista ole mahdotonta. Kerkiäähän tuota harrastaa myöhemminkin.

Vauvalla on oikeus olla äidin kainalossa. Ei se vuosi ilman harrastuksissa juoksemista ole mahdotonta. Kerkiäähän tuota harrastaa myöhemminkin.

Oletko nyt ihan oikeasti tuota mieltä?? Ethän sitten itse käynyt yhdessäkään jumpassa tai edes kaupassa yksin? (Vauvahan ei voi tietää kummassa olet!)

Mies käy meillä kaupassa. Ja jos olisin yksinhuoltaja niin mukaanhan se vauva pitäisi ottaa kauppaankin. Ja jumpassa menee kauemmin kuin tuossa lähi Siwassa.

Minä sanoin tuon kommentin ja olen sitä mieltä, että vauvaikä on kotona olemisen aikaa, ja vauvan ehdoilla mennään. Vain epäkypsä äiti tarvitsee useita tunteja viikossa omaa aikaa kodin ulkopuolella. Siis JOKA VIIKKO baarissa kertoo minusta jotain äidin arvomaailmasta, varsinkin jos alkoholia pitää saada useampi annos. Vauvaikä on todella lyhyt, menee hujauksessa.

Minä sanoin tuon kommentin ja olen sitä mieltä, että vauvaikä on kotona olemisen aikaa, ja vauvan ehdoilla mennään. Vain epäkypsä äiti tarvitsee useita tunteja viikossa omaa aikaa kodin ulkopuolella. Siis JOKA VIIKKO baarissa kertoo minusta jotain äidin arvomaailmasta, varsinkin jos alkoholia pitää saada useampi annos. Vauvaikä on todella lyhyt, menee hujauksessa.

Minä sanoin tuon kommentin ja olen sitä mieltä, että vauvaikä on kotona olemisen aikaa, ja vauvan ehdoilla mennään. Vain epäkypsä äiti tarvitsee useita tunteja viikossa omaa aikaa kodin ulkopuolella. Siis JOKA VIIKKO baarissa kertoo minusta jotain äidin arvomaailmasta, varsinkin jos alkoholia pitää saada useampi annos. Vauvaikä on todella lyhyt, menee hujauksessa.

vauvasta joka viikko, niin minusta siinä on jotain outoa. Kahviloihin ym. pääsee vauvan kanssa. KAvereita voi nähdä vauva mukana.

kotona aikuista seuraa? Mies tai nainen, kumman kanssa nyt parisuhdetta pidätkään yllä.

lasten kanssa, ohis,viittasti kasiin, olen samaa mieltä.

Olen sitten vissiin todella epäkypsä äiti kun todellakin tarvitsen viikoittain harrastusaikaa, päivittäin jopa ihan sitä omaa aikaakin. Toisaalta minä, ja monet muut kaltaiseni äidit, tuntuvat jotenkin olevan paljon pirteämpiä kuin nämä 24/7 mammana toimivat marttyyrit. Näitäkin ystäväpiiristä löytyy.

joskus tuntui aika pitkältä. Aamusa iltaan vauvan kanssa ilman aikuista seuraa. Mutta jotenkin se, että oli saanut jo elää sen menovaiheen helpotti. Aikansa kutakin.

4 kk vauva, joka ei huoli pulloa ja se ahdistaa. Haluaisin edes välillä jumppaan. Mut ei onnistu. On iltaisin kova tankkaamaan tissiä ja puolessatoista tunnissa hermostuu kovin. Kokeiltu kahdesti..

tarvitsekaan, mutta moni haluaa ja käykin (kuten minä).

miten vauva kärsii jos äiti käy esim. lenkillävauvan nukkuessa? Tai jopa silloin kun vauva on hereillä ja isän kanssa? Etenkin isompi vauva, joka ei tarvitse enää niin usein imettää.

Mies käy meillä kaupassa. Ja jos olisin yksinhuoltaja niin mukaanhan se vauva pitäisi ottaa kauppaankin. Ja jumpassa menee kauemmin kuin tuossa lähi Siwassa.

Meillä kaksi hieman vanhempaa lasta ja vauva. Oma aika on henkireikä, joka auttaa jaksamaan lasten kanssa paremmin.

Itse kuitenkaan en pidä baari-iltoja kovin kehittävänä harrastuksena, ainakin siihen liittyy ongelmallisia asioita, kuten alkoholiriippuvuuden lisääntyminen ja todennäköisesti baari-ilta vie voimia myös seuraavalta päivältä toisin kuin vaikka liikuntaharrastus.

Minäkin olen toosi epäkypsä äiti (vaikkakin iäkäs sellainen), koska nautin aivan suunnattomista niistä tunneista, jotka olin ilman vauvaa jossakin. Minulle oli tärkeää saada olla vain minä ilman että minuun liitetään sana äiti. Yön ylikin lapsi jäi hoitoon jo hyvin varhaisessa vaiheessa.



Mutta olenpa ollut tyytyväinen kotiäiti eikä töihin menolla ollut kiirettä, kun mulla oli muutenkin sitä omaa aikaa ja elämää eli eivät seinät kaatuneet ns. päälle. Kaikilla asioilla on monta puolta enkä ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että lapseni perusturvallisuus olisi noista eroistamme mitenkään järkkynyt tai että lapsi olisi mitään muitakaan traumoja saanut. Harvinaisen tasapainoiselta lapselta vaikuttaa ja vauva-ajoista on jo useampi vuosi.

Mutta ehkä äiti kärsii siitä ajatuksesta, että hänen pitäisi saada sitä kuuluisaa omaa aikaa, kun siitä niin paljon puhutaan.

Se ajatus, että äidin täytyy saada omaa aikaa, taotaan päähän jo heti synnärillä.

Ja ne äidit, joilla ei ole hoitoapua, ahdistuvat ajatuksesta enemmän.

Oikeasti tunti jumpassa, ei auta mitään.

ja ne ketkä ei pääse edes jumppaan ahdistuvat vielä lisää.

Vauvan äiti ei tarvitse irtiottoa vauvasta.

Paras ajatus ja toiminta pärjätä onnellisesti vauvan kanssa on sopeutua ajatukseen, että ollaan vauvan kanssa 24/7 ainakin ekan 6 kk kuluessa.

mä oisin tukehtunut hengiltä tuolla 24/7 6 kk -systeemillä. Onneksi ei tarvinnut. Onnellisesti vauvan kanssa voi olla muutenkin. Eri asia on, jos ei sitä eroa kaipaa. Eikä kukaan ole koskaan takonut mun päähän ajatusta omasta ajasta, se on kyllä ollut mulla ihan itsestään.

En kyllä ole ap:n kanssa samaa mieltä jos kysytään. Mutta oman kohdalla asia on juuri siten, että vauva on ykkönen mun elämässä. En ole ollut erossa vauvastani kuin kerran hammaslääkärissä ja kesälomalla pieniä hetkiä siten, että mieheni kärrytteli vauvan kanssa. Siis puoli vuotta olen ollut ihan vain vauvan käytettävissä. Kaipaankin jo hieman ihmisten ilmoille ja olen suunnitellut, että rupeaisin käymään salilla ja mies hoitaa lasta sen aikaa.