Onko muilla miehillä tällaista ongelmaa, että haluaisi kyllä kumppanin, mutta ei kiinnostu kenestäkään?

Vähän on maku mennyt naisiin.

Komppaan.

Mul oli aikoinaa yks suhde missä välitin oikeesti siitä naisesta , sen jälkee kaikki muijat on ollu vähä sillee et kylhä niitten seuras on pari tuntii mut ei oikee mitää tunteita oo kehittyny. Tie sit mikä sii on, mä en vaan jaksa mitään sellasta teennäistä

Nyt 30veenä se tunne on pahin, ei taho kiinnostaa ollenkaan vaikka haluais jo jotain :D Mut on siin kyl seki et ei oikee taho tulla vastaa sellasia tyttöi ketkä ees vähäsen tuntuis kivoilt.. Muakaa ei kiinnosta yhtään mitkään instapellet

Kaikki viimeisten parin vuoden aikana tapailemani miehet ovat kertoneet olleensa tuollaisia, että moneen vuoteen ei ole kukaan kiinnostanut tai kolahtanut, ja jokainen heistä on kertonut olevansa hyvin nirso naisten suhteen. No, yllättäen nämä kaikki olisivat kuitenkin halunneet minun kanssani suhteeseen, mutta eivät sitten taas syystä tai toisesta kelvanneet minulle. Suomessa on kyllä selvästi kohtaanto-ongelma sinkkuihmisten kesken.

Olen nainen ja sama ongelma. En muutenkaan löydä samanhenkistä seuraa helpolla. Yritän kyllä tutustua ihmisiin, mutta suurinosa vaan vie energiaa.

Miesten kanssa on erityisen vaikea löytää henkinen yhteys.

Omalla kohdallani kyse on yleensä ollut aina siitä että kiinnostukset ei kohtaa. Ne jotka herättävät itsessäni tunteita eivät tunne samoin minua kohtaan. Ne jotka tuntevat jotain minua kohtaan eivät herätä itsessäni mitään. Olin pitkään yhden tuollaisen kanssa suhteessakin koska miehessä ei ollut yhtään mitään vikaa, kaikki oli yksinkertaisesti kohdallaan, en vaan voinut olla kokeilematta. Toki vuosien varrella tuli kiintymystäkin mutta ei koskaan sellaista mitä parisuhteessa odottaisi.

Toisaalta sitten taas elämässäni on parikin sellaista miestä jotka ovat itsessäni niitä tunteita herättäneet mutta jotka eivät ole itsestäni niin syttyneet. Silti he roikkuvat vuosia siinä sivussa, ottavat yhteyttä ja haluaisivat tavata. Ei ilmeisesti löydy parempaakaan.

Joo siis ei taida olla sukupuolesta kiinni. Kun mikään ei tunnu miltään. Onhan siitä leffojakin tehty.

Sama ongelma. Jotenkin mennyt luotto naisiin niin ei enää oikeasti kiinnosta.

Annas kun arvaan, olet yli kolmikymppinen? Tuo on ihan normaalia. Tässä iässä on jo niin sinut itsensä kanssa, että on mieluummin yksin kuin "ihan kiva" suhteessa. Suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen parisuhdemielessä, joten harvoin tulee törmättyä kehenkään kiinnostavaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki viimeisten parin vuoden aikana tapailemani miehet ovat kertoneet olleensa tuollaisia, että moneen vuoteen ei ole kukaan kiinnostanut tai kolahtanut, ja jokainen heistä on kertonut olevansa hyvin nirso naisten suhteen. No, yllättäen nämä kaikki olisivat kuitenkin halunneet minun kanssani suhteeseen, mutta eivät sitten taas syystä tai toisesta kelvanneet minulle. Suomessa on kyllä selvästi kohtaanto-ongelma sinkkuihmisten kesken.

Sama kokemus ja itse sentään deittailen vain miehiä, jotka eivät etsi mitään vakavaa. Jokainen on kuitenkin halunnut hyvin nopeasti en oikean parisuhteen kanssani ja sitten suuttuneet, kun minä tosissani en ole ole etsinyt mitään vakavaa.

Eikä varmasti johdu siitä, että olisin jotenkin niin uskomaton, vaan tuosta mainitsemastasi kohtaanto-ongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Jotenkin mennyt luotto naisiin niin ei enää oikeasti kiinnosta.

Luottamusongelmat ovat ihan eri asia kuin se, että ei löydä kiinnostavaa ihmistä. Etkö erota asioita toisistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki viimeisten parin vuoden aikana tapailemani miehet ovat kertoneet olleensa tuollaisia, että moneen vuoteen ei ole kukaan kiinnostanut tai kolahtanut, ja jokainen heistä on kertonut olevansa hyvin nirso naisten suhteen. No, yllättäen nämä kaikki olisivat kuitenkin halunneet minun kanssani suhteeseen, mutta eivät sitten taas syystä tai toisesta kelvanneet minulle. Suomessa on kyllä selvästi kohtaanto-ongelma sinkkuihmisten kesken.

Sama kokemus ja itse sentään deittailen vain miehiä, jotka eivät etsi mitään vakavaa. Jokainen on kuitenkin halunnut hyvin nopeasti en oikean parisuhteen kanssani ja sitten suuttuneet, kun minä tosissani en ole ole etsinyt mitään vakavaa.

Eikä varmasti johdu siitä, että olisin jotenkin niin uskomaton, vaan tuosta mainitsemastasi kohtaanto-ongelmasta.

Ovatko miehet ihan suuttuneet, kun olet sanonut, että et ole niin vakavissasi? Kuinka pian olet kertonut siitä vai oletko antanut olettaa enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki viimeisten parin vuoden aikana tapailemani miehet ovat kertoneet olleensa tuollaisia, että moneen vuoteen ei ole kukaan kiinnostanut tai kolahtanut, ja jokainen heistä on kertonut olevansa hyvin nirso naisten suhteen. No, yllättäen nämä kaikki olisivat kuitenkin halunneet minun kanssani suhteeseen, mutta eivät sitten taas syystä tai toisesta kelvanneet minulle. Suomessa on kyllä selvästi kohtaanto-ongelma sinkkuihmisten kesken.

Sama kokemus ja itse sentään deittailen vain miehiä, jotka eivät etsi mitään vakavaa. Jokainen on kuitenkin halunnut hyvin nopeasti en oikean parisuhteen kanssani ja sitten suuttuneet, kun minä tosissani en ole ole etsinyt mitään vakavaa.

Eikä varmasti johdu siitä, että olisin jotenkin niin uskomaton, vaan tuosta mainitsemastasi kohtaanto-ongelmasta.

Ovatko miehet ihan suuttuneet, kun olet sanonut, että et ole niin vakavissasi? Kuinka pian olet kertonut siitä vai oletko antanut olettaa enemmän?

"Itse sentään deittailen vain miehiä, jotka eivät etsi mitään vakavaa." -ohis-

Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja muutama ystäväni on tämän ajan kuluessa eronnut ja löytänyt uuden rakkauden. Joskus mietin, että näiden vuosien aikana vastaani ei ole tullut yhden yhtä miestä, jota kohtaan tuntisin edes jonkinlaista kiinnostusta. En siis todellakaan edes etsi ketään, mutta jos etsisin, niin tiukassa olisi.

Teen asiakaspalvelutyötä ja juttelen päivän aikana hyvin monen ihmisen kanssa. Vastaan on tullut mukavia miehiä, tosi mukaviakin, mutta siinä kaikki, kukaan ei ole herättänyt minkäänlaista mielenkiintoa. En kykene edes ajattelemaan pusua kenenkään kanssa, saati enempää, mutta kun ajattelen omaa aviomiestäni, niin tunne on todella voimakas heti.

Olisin siis varmasti loppuikäni yksin, jos miehen kanssa ero tulisi. Tai sitten olisin vain ihan kaveri jonkun kanssa ja se riittäisi. En kuitenkaan tyytyisi mihinkään sellaiseen tyyppiin, joka olisi aika hyvä.

Kiinnostaa kyllä 18-20-vuotiaat naiset, mutta sellaista on vaikeaa saada parisuhteeseen.

M40

Tunnetko yleensäkään mitään voimakasta? Tai minkälaista tunnetta odotat? En kysy tätä kettuillakseni, vaan ihan mielenkiinnosta.

Odottaako joku vielä nykypäivänä sellaista satujen humahdusta, kun kohtaa toisen ihmisen vai ovatko odotukset realistisempia? Mikä on riittävä taso sille tunteelle mitä pitäisi/haluaisi tuntea ja onko valmis jopa muuttamaan itseään hieman, että ne täyttyisivät? Vai putoavatko hanskat heti alkuun, kun toinen sanoo jotain mistä ei pidä, pukeutuu "väärin" tai vaikka hänen koulutuksensa, ammattinsa, perhetaustansa, harrastuksensa tai joku muu ei olekaan mieleinen?

Vierailija kirjoitti:

Vapaa kasvatus ja instituutioiden rapistuminen johtavat siihen, että ihmiset eivät pariudu. Eivät pariudu, koska ei ole yhdistäviä juttuja. Juuri tämän vuoksi pitää olla tiukat normit ja käyttäytymissäännöt ja kouluissa kuria ja opettaa, että tietyissä tilanteissa käyttäydytään ja toimitaan tietyllä tavalla. Tytöille pitää opettaa ruuanlaittotaidot, pojille se, miten polkupyörä korjataan tai seinät tapetoidaan. Silloin kaikki tietävät, mitä lisäarvoa toinen tuo elämään. Vapaa kasvatus ja yksilöllisyyden korostus tekee kaikista uniikkeja lumihiutaleita, jolloin kukaan ei löydä kaltaistaan. Tarvitaan yhtenäistävää kasvatusta ja kulttuuria ja individualismin ihannoinnin lopettamista. Suoria rivejä, kollektiivisuutta ja yhteisöllisyyttä yksilöllisyyden korostamisen sijaan.

Voi hauukoootus..

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa kyllä 18-20-vuotiaat naiset, mutta sellaista on vaikeaa saada parisuhteeseen.

M40

Sinulla on ihan eri ongelmat kuin ap:lla.

Itselläni on ollut niin, että kiinnostusta on, mutta ne naiset kiinnostuvat minusta vasta sitten, kun ovat ensin tehneet mukulan tai pari jollekin ääliölle. Eron jälkeen alkavat sitten vihjailla jotain. Ällöttää olla joku kakkosvaihtoehto. Näin on käynyt jo puolikymmentä kertaa, ja joka kerta olen torjunut naisen määrätietoisesti. Harmittaa, kun olen alunperin ollut heistä kiinnostunut mutta en ole kelvannut. En kuitenkaan ala mihinkään sellaisen naisen kanssa, jolle olen kakkos- tai kolmosvaihtoehto.

Olen nainen ja minulla on samanlaiset fiilikset. Ei ole mitään miehiä vastaan, mutta ei vaan kiinnosta edes etsiä ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Jotenkin mennyt luotto naisiin niin ei enää oikeasti kiinnosta.

Luottamusongelmat ovat ihan eri asia kuin se, että ei löydä kiinnostavaa ihmistä. Etkö erota asioita toisistaan?

Vastaanpa sivusta tähän: erottaa se nuo kaksi asiaa.

Isompi ongelma on mielestäni, että kun tapaa tarpeeksi monta epäluotettavaksi osoittautuvaa naista, niin saattaa alkaa yleistää epäluotettavuuden "kaikkien" naisten ominaisuudeksi.

Sama tietysti toisinpäin naisilla jotka tapaavat tarpeeksi monta epäluotettavaa miestä.

Kannattaa muistaa, että jokainen ihminen on kuitenkin yksilö ja olettaminen on vähän hölmöä. Parempi kun ottaa selvää itse.