Neljättä kertaa naimisiin heinäkuussa
Kommentit (83)
Jos et odota mitään, voit yllättyä positiivisesti.
Häihin ja häälahjoihin ei kai kukaan jaksa enää satsata, sori vaan!
Toivottavasti olet harrastanut itsetutkiskelua ja reflektoinut omaa toimintaasi liitoissa, jospa sieltä voisi löytyä jotain, jota korjaamalla voisi myötävaikuttaa tämän uuden liiton kestävyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Häihin ja häälahjoihin ei kai kukaan jaksa enää satsata, sori vaan!
Minä en mene edes tällaisten tyyppien häihin. Ei näillä ole avioliitolle mitään arvostusta, kunhan sekoilevat. Hyi.
JLo on neljättä kertaa naimisissa. Mielenkiinnolla seuraan kuinka kauan tämä nykyinen liitto kestää.
Heh, olet se suvun ja lähipiirin helppo-Heikki/Henna jota kukaan ei ota tosissaan.
Menin naimisiin 25 huotta sitten ja olemme oikein onnellisia vieläkin. Käsi kädessä nukahdamme eilen illalla ja aamulla taas heräsimme ihan vierekkäin. Tämä on elämää.
Onnea! Ja jos ei kestä, niin mitä sitten? Kerran täällä ollaan, joten ilo irti vaan jokaisesta kumppanista niin pitkälle kuin sitä iloa riittää.
Toivottavasti kelit suosii teidän häitä.
Kerrot naimisiinmenosta niin kuin se olisi vitsi.
No, tällainen toinen keski-ikäinen ymmärtää.
Jos ensimmäinen liitto on ollut nuorena, 80-luvulla kuului mennä naimisiin. Usea näistä päätyy eroon, kun ihminen oppii tuntemaan itsensä.
Sitten tulee liitto, jossa tehdään lapset, kun ikä painaa päälle. Se päätyy eroon pikkulapsiaikana ja stressissä, kuten monella muullakin.
Kolmantena voi olla se liitto, jolla on mahdollista kestää, mutta päättyy kuolemaan.
Jos joku sanoo, että miksi pitää mennä aina naimisiin, niin se ei ole mikään pointti. Avoliittolaiset ovat halunneet itselleen kaikki avioliiton edut, niin erotilanteissa ne pitää myös rinnastaa. Ihan sama, ryhtyykö neljättä kertaa avioliittoon vai avoliittoon.
Onnittelut hääparille ja onnea liittoon!
Tehkää parhaanne.
Onneksi olkoon ja hyvää yhteistä matkaa! Myös meidän isämme ehti mennä neljä kertaa naimisiin ja viimeisin vaimo jäi leskeksi puolison kuoltua 90-vuotiaana. Lapsia isäni ehti siittää 6 kappaletta ennen kuolemaansa.
Vierailija kirjoitti:
No, tällainen toinen keski-ikäinen ymmärtää. "Jos ensimmäinen liitto on ollut nuorena, 80-luvulla kuului mennä naimisiin" No höpöhöpö, eikä kuulunut! Olen -70 luvun nuori ja jo silloin kapinoitiin avioliittoa vastaan, elettiin "susipareina". -80 luvulla tehtiin lapsia eikä menty naimisiin kuin sitten joskus...lain takia ja perinnön takia.
Ehkä "vanhoilliset" luulivat että PITI mennä naimisiin...
Minkä ihmeen takia siihen saman katon alla asumiseen ja toisen pissivehkeiden tutkimiseen tarvitsee papin aamenta hakea? Varsinkaan neljättä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
No, tällainen toinen keski-ikäinen ymmärtää.
Jos ensimmäinen liitto on ollut nuorena, 80-luvulla kuului mennä naimisiin. Usea näistä päätyy eroon, kun ihminen oppii tuntemaan itsensä.
Sitten tulee liitto, jossa tehdään lapset, kun ikä painaa päälle. Se päätyy eroon pikkulapsiaikana ja stressissä, kuten monella muullakin.
Kolmantena voi olla se liitto, jolla on mahdollista kestää, mutta päättyy kuolemaan.Jos joku sanoo, että miksi pitää mennä aina naimisiin, niin se ei ole mikään pointti. Avoliittolaiset ovat halunneet itselleen kaikki avioliiton edut, niin erotilanteissa ne pitää myös rinnastaa. Ihan sama, ryhtyykö neljättä kertaa avioliittoon vai avoliittoon.
Kiitos. Tämä oli realistinen järjen ääni ketjussa.
Joka elää, se näkee ja ymmärtää.
On tosiaan aina ihmetyttänyt tuo päivittely "montako kertaa mennyt naimisiin", kun sehän on ihan sama kuin montako kertaa asunut yhdessä, ollut ylipäätään parisuhteessa. Sanoisin, että naimisiinmenijät suhtautuvat rakkaussuhteisiinsa enemmän vakavasti ja tosissaan. Jos ero tulee, se on aina suuri tragedia, varsinkin kun on mennyt naimisiin suurin odotuksin.
Sillekään ei mahda mitään, jos toinen päättää häipyä suhteesta, joko ihan konkreettisesti tai olemalla uskoton.
Turha on jätetyn tuntea häpeää tai kelvottomuutta siksi, että toinen tekee sopimusrikoksen.
Ymmärrän ap, jos nyt tuntuu siltä että haluaa mennä naimisiin. Mutta tuo, että on jo 4 kerta, niin osaatko kertoa miksi on aina pakko mennä naimisiin saakka? Kositaanko sinua aina? Vai oletko sinä se joka kosit?
Vai mietitkö ihan taloudellisia asioita tuossa, esim. leskeneläkettä yms. Minusta itsestäni vain tuntuu tällä hetkellä siltä, että en missään nimessä menisi naimisiin (olen ollut kerran naimisissa). Ja syynä se, että kun on itsellään perillisiä ja omaisuuttakin kertynyt, niin tuntuu liian hankalalta se, että menisin naimisiin. Varsinkin jos toisellakin on jo perillisiä.
Onnea vaan perillisille sitten kun pitää perunkirjoitusta tehdä...
Naurattaako toi pelleily sua oikeasti? Minä tunnen myötähäpeää ja sääliä puolestasi. Olet parisuhteiden akuankka.