Empatiakyvystä: Onko jotain haittaa jos lapsi/ihminen on hyvin empaattinen?
Miettii aina myös toisten tunteita ja myötäelää toisen elämänvaiheita?
Entäs sitten epäempaattisuus? Eikös mm. kiusaaminen johdu juuri siitä ettei osaa asettua kiusatun asemaan vaan ajattelee tilannetta tavallaan kilpailun kannalta "toi on huonompi kuin mä ja se pitää näyttää sille"?
Kommentit (9)
esikoiseni on erittäin empaattinen, jopa yliempaattinen. hän aina ajattelee kaikissa asioissa ensin muiden tunteita ja pyrkii aina toimimaan niin ettei pahoittaisi toisten mieltä. lapsi itkee ahdistustaan iltaisin kotona, mutta ei osaa tehdä asioiden eteen mitään, koska kantaa huolta muiden hyvinvoinnista oman hyvinvointinsa kustannuksella. Tähän mennessä kyse on ollut vielä pienistä asioista ja pienistä murheista (lapsi 7v) mutta pelkään että aikaa myöten lapsi voi ajautua muiden kynnysmatoksi.
Miten tällaisen lapsen saisi opetettua "vähemmän empaattiseksi" ts. että osaisi pitää paremmin puolensa?
yliempaattinen on ongelma itselleen, epäempaattinen on ongelma muille ihmisille.
Yliempaattinen ottaa harteilleen kaikki maailman huolet. Se on raskasta, kun on vielä omatkin kannettavana.
Epäempaattinen ihminen vaikuttaa kylmältä.
yliempaattinen on ongelma itselleen, epäempaattinen on ongelma muille ihmisille.
Yliempaattinen ottaa harteilleen kaikki maailman huolet. Se on raskasta, kun on vielä omatkin kannettavana.
Epäempaattinen ihminen vaikuttaa kylmältä.
on ollut se haitta, että olen ymmärtänyt kiusaajiani (huonot taustat, huono itsetunto, kavereiden hyvksyntä), enkä ole siksi osannut suutua kiusaamisesta ja puolustaa itseäni.
yliempaattinen on ongelma itselleen, epäempaattinen on ongelma muille ihmisille.
mutta empaatia on mitä parhaimpia ja arvostetuimpia luonteenpiirteitä ihmisessä. Empaattinen ihminen pärjää elämässä.
Tietysti ääripäät on kaikissa asioissa sitten asia erikseen (yliempaattisuus, mutta siitä ei vissiin ollut kyse tässä..)
jos nyt niin voi sanoa. En esimerkiksi pystynyt eilen katsomaan elämä lapselle konserttia, koska se vaan yksinkertaisesti oli mulle liikaa. Tunnen huonoa omatuntoa jos nyrpistän nenääni jollekin ihan kelvolliselle ruualle nyt kun nälkäpäivä on ajankohtainen.
Ei kai tuo niin vaarallista ole, muttei kivaakaan.
on tutkittu juttu, että kiusatuilla lapsilla on usein voimakkaampi empatiakyky kuin muilla. Tämä johtaa siihen, että lapsen kynnys puolustaa itseään on liian korkea. Meillä kun vielä vallitsee kulttuuri, jossa kiusaajaa pitää ymmärtää, koska hänellä on vaikeaa (vaikka tämä ei pitäisikään paikkaansa) niin yliempaattinen lapsi on sekä kiusaamisen että aikuisten vähättelyn uhri.
Mä olen itse ollut vähän liian kiltti ja herkkä lapsi ja oma lapseni näyttää valitettavasti olevan samanlainen. Mä suoraan sanottuna näkisin hänet mieluummin sinä kiusaavana öykkärinä kuin pelkäisin että hänkin joutuu kiusatuksi.
ja hän haluaa siirtää pahan olon eteenpäin.
Sitten on välinpitämättömyyttä toisen tunteista, se voi olla melko pahanlaatuista epäempaattisuutta.