Sanokaas nyt mitä pitäisi tehdä. (leluriita)
Yhdellä lapsella on elektroniikkapeli, jonka haluaisi olevan vain ihan oma. Eli siis kukaan muu perheen lapsista ei saisi koskea siihen. Meillä on sääntö, että kaikkien tavaroilla saa leikkiä.
Tämä yksi lapsi päätti nyt, että vie pelit kumminsa luokse, jotta on ainoa, joka niillä saa pelata. Käy siellä noin kerran kuussa yökylässä.
Mites nyt tehdään? Hankitaanko kaikille muille uudet pelit, joilla tämä yksi lapsi ei saa pelata?
Kommentit (72)
En siis antaisi viedä sitä peliä minnekkään ja jakaisin pelivuorot. Jos se ei tälle yhdelle sovi niin sitten on pelaamatta.
Ei kyllä tulisi mieleenkään antaa lapsen päättää tuollaista! Peli pysyisi meillä ja pelivuorot jaettaisiin ja kirjattaisiin ja omasta vuorostaan saa vapaasti luopua jos jakaminen ahdistaa niin kovasti.
että olen tarpeeksi lsnä lapselleni, ettei tunne itseään deprivoiduksi.
Eli jos teillä on sääntö, että kaikki saavat leikkiä kaikkien leluilla, niin tämä peli ei voi olla sen säännön ulkopuolella. JOko peli kaikkien käyttöön tai jemmaan ja kukaan ei pelaa sillä. Lapsi ei itse saa päättää että vie pelinsä kummilleen vain että muut eivät sillä saisi pelata.
Meillä toimittaisiin näin. Onneksi kukaan lapsista ei ole keksinyt omia lelujaan. Vauvalle ei tietenkään tarvitse antaa mitään minkä hän voi rikkoa tai mistä voi olla vaaraa vauvalle, mutta isommat jakaa kaiken ja hienosti sujuu=)
tehnyt selväksi että muutkin saa pelata niin en tietenkään antais tuolla tavalla toimia. Eri asia sitten jos esim lapsi ostanut sen omilla rahoillaan.
ja tämä oli itse ehdottanut, että lapsi voisi tuoda pelin hänen luokseen, kun lapsi oli valittanut tätä tilannetta.
ap
esim. yksinoikeus kaikkein rakkaimpiin tavaroihin. Jos se peli on maailman tärkein ja huoli vehkeestä on kova, niin kyllä minä antaisin yksinoikeuden omaan pelilaitteeseen. Etenkin, kun lapsi osoittaa tunteensa niinkin vahvasti, että olisi valmis rajaamaan omaa peliaikaansa yhteen kertaan kuukaudessa. :O
Voipi nimittäin olla niinkin, että kun lapsi saa varmistuksen siitä, että pelilaite on hänen, on hänen sitten helpompi lainata sitä sisarusten käyttöön. Aina ei voi mennä pelkällä aikuisten määräämällä säännöllä, pitää myös osata kuunnella lasten tarpeita ja miettiä, miten tilanteen voisi ratkaista kumpaakin osapuolta hyödyttävällä tavalla.
En tarkoita juuri tuota yhtä peliä, minäkin olen sitä mieltä että jos sääntö on, sitä noudatetaan.
Mutta miksi kaikki lelut on jaossa? miksei voi olla jotain omaakin? Aika surullista jos ei ole mitään mikä on vain ja ainoastaan mun. :,(
Siksi tuollaista ongelmaa ei tulisi.
On huomattu, että jos perheessä joku "omistaa" tavaran niin se säilyy pitempää ehjänä, siitä pidetään huolta jne.
Onko teillä kenenelläkään mitään omaa tai oletko ajatellut, että teinityttösi saa vapaasti käyttää dildojasi?
söötti kusipää teilläkin tuntuu olevan.
Mun miehen perheessä juuri tuo systeemi, joten he olettavat, että myös seuraava sukupolvi jakaa kaiken. Auto voidaan napata pihasta lupia kysymättä, meille voidaan majoittaa vierasta väkeä vedoten siihen, että mahtuu hyvin, läppäri voidaan noutaa keskellä päivää jne.
Minusta se on ahdistavaa, miehen mielestä ihan tavallista ja toivottavaa. Kaikki on kaikkien, mutta kun omistaja joutuu maksamaan hankintakulut ja vakuutukset, niin ei paljoa naurata, kun auto viety ja oli tarkoitus itse lähteä reissuun.
Ja kukaan kuuluu se, että avaimia meille on ties kenellä, sitä kun ei koskaan tiedä, milloin haluaa pelata meidän pleikkarilla.
Aina ne siivotaan omiin huoneisiin omille paikoilleen, mutta voihan niillä sisaruksetkin leikkiä. On meillä omia esim unilelut ja on paljon leluja joilla sisarukset ei edes halua leikkiä. Mutta jos yhdellä on elektroniikkapeli ja kellään muulla ei eikä pelioikeutta yhden peliin, niin se ei ole minusta reilua.
Ja jos jotain erityisvapauksia on, niin niistä pitäisi sopia heti alkuun ja niin että asia on kaikille selvä.
Aika tyhmä ehdotus kummilta minusta! Minä olisin kummina yrittänyt selittää miten peli ei siitä muiden pelaamisesta mene miksikään ja miten kiva mieli muille tulisi kun saavat myös pelata.
Eihän tuo yksi lapsi voi mitenkään pelata jotain peliä koko ajan, meillä on ainakin rajoitettu ruutuaika.
Aina ne siivotaan omiin huoneisiin omille paikoilleen, mutta voihan niillä sisaruksetkin leikkiä. On meillä omia esim unilelut ja on paljon leluja joilla sisarukset ei edes halua leikkiä. Mutta jos yhdellä on elektroniikkapeli ja kellään muulla ei eikä pelioikeutta yhden peliin, niin se ei ole minusta reilua. Ja jos jotain erityisvapauksia on, niin niistä pitäisi sopia heti alkuun ja niin että asia on kaikille selvä. Aika tyhmä ehdotus kummilta minusta! Minä olisin kummina yrittänyt selittää miten peli ei siitä muiden pelaamisesta mene miksikään ja miten kiva mieli muille tulisi kun saavat myös pelata. Eihän tuo yksi lapsi voi mitenkään pelata jotain peliä koko ajan, meillä on ainakin rajoitettu ruutuaika.
Mihin perustat sen ajatuksen, että perheen sisällä olisi olemassa joku reiluus, josta pidetään kiinni? Tai miksi et ehdota, että jos kummi osti pelin yhdelle niin vanhemmat ostavat muille, silloin kaikki lapset olisivat tyytyväisiä eikä olisi riitoja.
Meillä on monta lasta, heillä on yhteiset huoneet ja on ihan mahdotonta vahtia sitä, että olisi vain omat lelut tai että jopa vain omilla leluilla leikittäisiin. Sitä paitsi "pieneksi jääneet" lelut siirtyvät tietysti pienemmille (esim. vauvalelut), jolloin olisi tosi tyhmää, että ne edelleen olisivat isomman omia ja pienelle ostettaisiin uudet.
Hyvin tärkeät omat tavarat, kuten unilelut, ovat tietysti tämän säännön ulkopuolella.
ap
Meillä on monta lasta, heillä on yhteiset huoneet ja on ihan mahdotonta vahtia sitä, että olisi vain omat lelut tai että jopa vain omilla leluilla leikittäisiin. Sitä paitsi "pieneksi jääneet" lelut siirtyvät tietysti pienemmille (esim. vauvalelut), jolloin olisi tosi tyhmää, että ne edelleen olisivat isomman omia ja pienelle ostettaisiin uudet. Hyvin tärkeät omat tavarat, kuten unilelut, ovat tietysti tämän säännön ulkopuolella. ap
juurikin tällainen tärkeä tavara...
Meillä on monta lasta, heillä on yhteiset huoneet ja on ihan mahdotonta vahtia sitä, että olisi vain omat lelut tai että jopa vain omilla leluilla leikittäisiin. Sitä paitsi "pieneksi jääneet" lelut siirtyvät tietysti pienemmille (esim. vauvalelut), jolloin olisi tosi tyhmää, että ne edelleen olisivat isomman omia ja pienelle ostettaisiin uudet. Hyvin tärkeät omat tavarat, kuten unilelut, ovat tietysti tämän säännön ulkopuolella. ap
Vaikuttaa siltä, että haluat vain simputtaa esikoista siksi, että joku häntä rakastava on halunnut nimenomaan tämän lapsen saavan kauan kaipaamansa tavaran, joka ei pysy ehjänä pienempien leikeissä.
Säälin esikoistasi todella isosti! On väärin kostaa hänelle sitä, että oma elämäsi on hankalaa.
etenkin kun KUMMI on pelin ostanut ja ratkaisua ehdottanut!
Olisi todella törkeää kieltää se lapselta ja pakottaa jakamaan pelinsä nuorempien sisarustensa kanssa. Uskon ihan hyvin minkälainen epäreiluuden tunne lapsella on kun saa jotain mutta sitten hän ei olekaan sitä itse saanut vaan se on automaattisesti kaikkien.
Esim syntymäpäivillä lapsen saadut lahjat ovatkin kaikille sisaruksille? Ei ole oikein. Kyllä pienempien pitää tottua siihen ettei kaikkea voi saada mitä toisella on.
Alkuinnostus kun laantuu, varmasti suostuu lainaamaan sitä pienemmälle sisarelleen, ellei ihan molo jätkä ole.
Antakaa lapsen pitää pelins. On jo sen ikäinen että voi itse "omistaa" saamansa lahjat!
Luultavasti pelailee itse rauhassa jonkin aikaa ja sitten joskus tahtookin alkaa näyttää sisaruksilleen jotain - jos niitä enää kiinnostaa. Ja jos ei niin ei. Uskomatonta tyranniaa omilta vanhemmilta.
eikä muille tarvii kostoksi ostaa pelejä.