Paljonko Suomessa oikeasti on niitä, jotka on ihan huvikseen työttömänä?
Eli niitä, jotka voisi hyvin olla töissä ja voisi saada työn, mutta jotka ovat nyt vain valinneet mieluummin olla työttöminä.
Eli EI niitä, jotka on sen verran kremppasia tai vaikka masentuneita, että eivät pysty työhön, mutta eivät eläkkeellekään pääse. EI alkoholisteja tai vastaavia moniongelmaisia, joita kukaan ei edes halua palkata. EI myöskään niitä, jotka eivät paikkakunnallaan tai tunnin matkan päässä sieltä yksinkertaisesti vain voi saada työpaikkaa, koska töitä ei alueella ole.
Median ja poliitikkojen mielestä huvikseen työttömiä on massoittain. Suorastaan tulvii kelan luukusta sisään niin valtavissa määrin, että kelaan on jouduttu palkkaamaan lapiomiehiä sitä virtaa estämään.
Mutta mikä on totuus? Onko heitä enemmän kuin kourallinen?
Kommentit (425)
Ei taatusti kukaan! Jokaisella työttömällä on omat painavat syynsä olla työtön: Joko vaikeuksia työnsaannissa, huonoa työhönohjausta ja neuvontaa TE-toimistolta tai muita ongelmia elämässä kuten päihdeongelmia tai terveyshuolia.
Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan noin 100000. Tämä työkykyisten mutta työhaluttomien määrä nauttii mieluummin yhteiskunnan tukia kuin menisi töihin suurin piirtein samalla palkalla matalapalkka-, osa-aika- ja nollasopimustöihin.
Ja miksi menisikään, kun systeemi sallii lorvimisen.
Nyt onneksi hallitusohjelmassa tehdään muiden rahoilla oleskelu hiukan vaikeammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni ihminen on huvikseen työtön, jos ei hae työpaikkoja koko Suomesta.
Ei pysty.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista meistä tulisi kremppaisia, laiskoja tai alkoholisteja mikäli putoaisimme työelämästä tarpeeksi pitkäksi aikaa pois. Itselleni riittää jo 4 viikon kesäloma siihen ettei voisi vähempää kiinnostaa töihin paluu enkä pidä itseäni työkykyisenä. Mutta pakko mikä pakko, periaatteen takia itsensä elättää.
En tarkoita tuollaista. Vaan että selkäsairaus tai polvisairaus estää nostamisen tai kumartelun eli henkilö ei voi olla fyysisessä työssä tai jos yrittää on koko ajan sairauslomalla. Silti ei pääse eläkkeelle eikä yrityksestään huolimatta saa ei-fyysistä työtä eikä pääse mihinkään yliopistoon opiskelemaan ajatustyöhön. Tai että ihmisellä on masennusdiagnoosi, ei pysty työhön. Tai paniikkihäiriö, ei pysty työhön. Mutta ei tietenkään pääse eläkkeelle. Eikä toisaalta saa kunnon hoitoa, koska on työtön.
Ap
Yli 50-vuotiaissa sanoisin ei ole ollenkaan. Nuoriso se tykkää maleksia.
Tuohon kysymykseen on mahdotonta vastata. On muitakin tapauksia kuin ääripäät, ne, jotka eivät huolisi mitään duunia millään ehdoilla, vaikka kotoa tultaisiin hakemaan, ja ne, jotka tulisivat vaikka peruspäivärahaa pienemmällä palkalla mihin tahansa kidutushommaan hankalan työmatkan päähän.
On vaikka kuinka paljon rajatapauksia, jotka ehkä voisivat saada töitä kovemmalla yrittämisellä, tai jotka työllistyvät nykyiselläkin työnhaulla joskus lähitulevaisuudessa, vaikka usko alkaa mennä.
Tiedän erään. Hän sanoi suoraan, ettei kiinnosta mennä töihin. Pelaa päivät.
Suomessa ei ole vapaita työpaikkoja kuin muutamia tuhansia. Niistä taistelee laskutavasta riippuen 200-400 tuhatta työtöntä.
Odotan hetki me kerätään hieman dataa ja tilataan joku räätälöity tilastofakta tähän. Julkaistaan sitten strategisesti ajoitetusti sitten kohta.
Vierailija kirjoitti:
Siis niitä on valtavasti . Paljon enemmän ,kuin 100000.
Suomessa on 3,5 miljoonaa 15-64-vuotiasta ihmistä. Heistä merkittävä osa alle 25-vuotiasta on vielä opiskelijoita.
En millään usko, että 3 miljoonasta suomalaisesta 100 000 olisi huvikseen työtön. Mieti nyt itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista meistä tulisi kremppaisia, laiskoja tai alkoholisteja mikäli putoaisimme työelämästä tarpeeksi pitkäksi aikaa pois. Itselleni riittää jo 4 viikon kesäloma siihen ettei voisi vähempää kiinnostaa töihin paluu enkä pidä itseäni työkykyisenä. Mutta pakko mikä pakko, periaatteen takia itsensä elättää.
Luulen että tosi harva haluaa pudota työelämän ulkopuolelle. Saman ikäiset kaverit valmistuu ammattiin , saa työn, ostaa auton, asunnon, tavaroita, matkoja. Tosi harva haluaa mieluummin möllöttää iän kaiken kotona ilman rahaa. Syyt on syvällä ja kärsimys on kovaa.
Jokainen varmaan tuntee ainakin yhden huvikseen työttömän. Sellaisen, joka ei vain jaksa hakea oikeita töitä, kun tuillakin pärjäilee. Tai joka on ollut töissä jonkin aikaa, mutta jättäytynyt sitten ihan muuten vain ansiosidonnaisen varaan, kun töissäkäynti on alkanut puuduttaa liikaa.
En tunne sellaisia, jotka oikeasti haluaisivat olla kokonaan työttömiä. Sellaisia tiedän, joilla on tai on ollut työttömyysjakson aikana hirveän tiukat kriteerit sille, millainen työpaikka kelpaa. Eivätkä kriteerit välttämättä alene työttömyyden pitkittyessä. Teoriassa haluttaisiin töihin, jos löytyisi koulutusta vastaavaa työtä päivävuorossa riittävän helpon matkan päässä riittävän isolla palkalla tms jne.
Minä! Sain perinnön ja taloudellnen motiivi työn tekoon poistui. Mitään muuta motiivia minulla ei vuosiin ollutkaan. En ymmärrä väitteitä että työttömyys masentaa ja muuttaa ihmisen alkoholistiksi. Työttömänä oleminen on upeaa jos rahaa on riittävästi.
TEM:in mukaan yli 2 vuotta työttömänä olleita on 49300. Niistä suurin osa luultavasti haluaisi töihin tai koulutukseen, mutta asuvat väärällä paikkakunnalla, ovat väärän ikäisiä jne. Eli jos ottaa tavallisen häiriö-kertoimen 10%, niin 5000. Narkkarit ja alkoholistit taitaa olla työkyvyttömyyseläkeellä/sairauseläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän erään. Hän sanoi suoraan, ettei kiinnosta mennä töihin. Pelaa päivät.
No siellä on peliriippuvuus eli ongelma, joka estää työllistymistä ja muuta aktiivisuutta. Se peliriippuvuus pitää hoitaa ensin pois.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista meistä tulisi kremppaisia, laiskoja tai alkoholisteja mikäli putoaisimme työelämästä tarpeeksi pitkäksi aikaa pois. Itselleni riittää jo 4 viikon kesäloma siihen ettei voisi vähempää kiinnostaa töihin paluu enkä pidä itseäni työkykyisenä. Mutta pakko mikä pakko, periaatteen takia itsensä elättää.
Jos sinusta tulee laiska alkoholisti kesäloman aikana se ei tarkoita että kaikki olisivat kaltaisiasi. Minäpä olin työelämästä pois kymmenen vuotta. Elämäni kunnossa. Työllistyin palkkatöihin sen jälkeen. Eiköhän aloholisteja ole työelämäss' enemmän kuin työttömissä.
Myös sellaiset muualta muuttaneet voidaan laskea huvikseen työttömiksi, jotka ovat saaneet työpaikan, mutta lopettaneet jonkin ajan päästä ihan itse. Tai eivät ole hakeneet uutta työtä, jos määräaikainen on loppunut. Tietenkin näitä on kanta-suomalaisissakin, mutta joskus tuntuu, että m-muuttajat unohdetaan näistä kokonaan.
No ei todellakaan tule. Itse olin kaksi vuotta työttömänä etsien koko ajan töitä. En juonut pisaraakaan alkoholia, pidin terveydestäni niin hyvää huolta kuin työttömänä on mahdollista ja kappas, kun lopulta sain töitä, olinkin ihan normaali työkykyinen ahkera yksilö.