Paljonko Suomessa oikeasti on niitä, jotka on ihan huvikseen työttömänä?
Eli niitä, jotka voisi hyvin olla töissä ja voisi saada työn, mutta jotka ovat nyt vain valinneet mieluummin olla työttöminä.
Eli EI niitä, jotka on sen verran kremppasia tai vaikka masentuneita, että eivät pysty työhön, mutta eivät eläkkeellekään pääse. EI alkoholisteja tai vastaavia moniongelmaisia, joita kukaan ei edes halua palkata. EI myöskään niitä, jotka eivät paikkakunnallaan tai tunnin matkan päässä sieltä yksinkertaisesti vain voi saada työpaikkaa, koska töitä ei alueella ole.
Median ja poliitikkojen mielestä huvikseen työttömiä on massoittain. Suorastaan tulvii kelan luukusta sisään niin valtavissa määrin, että kelaan on jouduttu palkkaamaan lapiomiehiä sitä virtaa estämään.
Mutta mikä on totuus? Onko heitä enemmän kuin kourallinen?
Kommentit (425)
Harvoin puhutaan opitusta avuttomuudesta ja uhriasemaan asettamisesta. Kun ei minusta ole mihinkään -tyyppisiä on paljon. Tosiasiassa ihmisissä piilee uskomaton määrä tunnistamattomia voimavaroja.
En mieluusti lähde tappelemaan tällä palstalla siitä mikä on moraalisesti oikein, mutta onko tuo yksi kommentoija miettinyt kuinka uuvuttavaa ja kallista Esim. Rovaniemellä asuminen ja sieltä esim. Lohjalle tai Helsinkiin tai jumalauta Tampereelle töihin ajaminen tulee olemaan.
Kommentoija voisi itse hakea työpaikkaa mahdollisimman kaukaa suomesta ja koettaa ajaa työmatkat (jotka voivat kestää useita tunteja) edes takaisin itkemättä.
En usko että monikaan vaikka esittävät muuta, eiköhän kaikki haluaisi olla mukana työelämässä, se ei vaan aina onnistu. Jatkuva hakemusten laatiminen ja itsensä kauppaaminen on kovaa hommaa ja lannistaa ajan myötä vahvemmankin. Työnantajilla on kohtuuttomat vaatimukset, tulisi olla valmis paketti ja osata kaikki, työhön perehdyttäminen kuuluisi kaikille uusille tulijoille. Nyt on annettu ymmärtää että kaikki työttömät ovat omavalintaisesti jääneet kotiin nauttimaan "suurista korvauksista".
Vierailija kirjoitti:
Yks DI-tutkinnon suorittanut tuttu on ollut työttömänä noin 10 v, koska vasemmistolaisena häntä ahdistaa dippainssitöiden kaupallisuus. Oli yhdessä välissä pari kuukautta töissä, mutta sai potkut, koska alkoi vetämään koeajalla firmassa jotakin "työn orjat sorron yöstä nouskaa" -settiä ja oli paska työssään (kuten oli opiskeluaikana myös opinnoissaan). Mukava aina aamulla mennä töihin ja ajatella, että mitähän kyseinen oloneuvos puuhaa.
Kovasti sataa alapeukkua. Ilmeisesti joidenkin mielestä tällaiset täysin työkykyiset terveet miehet on hyvä pitää kotona pössyttelemässä sen sijaan, että tekisivät töitä.
Ei varmaan kovin paljon huvikseen työttömiä. Ehkä joitain insinöörejä, jotka elelevät ansiosidonnaisella.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voiko minua laskea tähän "huvikseen työttömänä" olevaan porukkaan. Siis realistisesti näitä ääripäätapauksia on varmasti ehkä parista kymmenestä pariin sataa kappaletta verrattuna siihen, että enemmistö suomalaisista on kuitenkin töissä. Olen sinnikkäästi lakin saamisen jälkeen hakenut töitä, pitänyt itsestäni huolta niin hyvin kuin pystyn. Perkele työnsaanti on haastavaa. Ei noi tuet mitenkään massiivisia ole.
Tällä hetkellä odotan vain tietoa siitä minne pääsisin opiskelemaan ensi syksyksi. Opiskelemaan pääseminen on päätavoitteeni.
Juuri näin. Ja se opiskelupaikka on ihan tuurista ja onnesta kiinni, kun hakijoita 5000 ja opiskelemaan otetaan 80.
Eikä siihen auta, oli kuinka ahkera, fiksu ja filmaattinen.
Itse olen täysin työkykyinen, mutta en käy töissä, koska siihen ei ole tarvetta. Taloudellinen tilanne mahdollistaa elämisen näin.
En tunne yhtäkään. Itse sain kenkää 59v 150 muun kanssa kun pari työpaikkaa fuusioitui ja teki säästöjä. Minulla oli ajanmukainen koulutus, it- ja kielitaito ym niin kuin muillakin irtisanotuilla. Tämänikäinen ei saa työtä kuin ehkä suhteilla. Päivitin CV:n ja aloin hakemaan töitä. Hain kaikkea mahdollista, pääsin muutaman kerran jopa haastatteluun mutta en saanut töitä. Onneksi eläkeikä oli lähellä mutta vaikuttihan se eläkkeeseen että oli työtön muutaman vuoden ja normaalioloissa olisin hakenut eläkettä vasta tänä vuonna.
Voin heti luetella 15 tuntemaani ihmistä jotka ovat vapaaehtoisesti työttömiä ja ovat olleet jo 20 vuotta. Elintapatyöttömiä nimenomaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos poliitikkoja on uskominen niiin puolet työikäisestä väestöstä.
Siis oikeistopolitiikkoihin. Oikeisto. Tykkäävät perustella kiusaamistaan vääristelemällä ja valehtelemalla, että kiusattu onkin se pahis- aivan kuin aikoinaan koulunpihalla kiusaajat tekivät!
Vierailija kirjoitti:
Ei taatusti kukaan! Jokaisella työttömällä on omat painavat syynsä olla työtön: Joko vaikeuksia työnsaannissa, huonoa työhönohjausta ja neuvontaa TE-toimistolta tai muita ongelmia elämässä kuten päihdeongelmia tai terveyshuolia.
Tämä ei ole alkuunkaan totta. Olet oikeassa, että mainitsemiesi syistä johtuen, on moni työttömänä vasten tahtoaan. Kuitenkin on olemassa iso joukko ihmisiä, jotka tietoisesti valitsevat työttömyyden ja erilaisilla tuilla elämisen. Paljon on myös kausityöntekijöitä, jotka ovat puolet vuodesta työttömänä ihan omasta halustaan.
Kyllä näitä on kymmeniätuhansia.
Jos työnteko olisi huvitus niin tuskin pidettäisiin kesälomia.
En osaa sanoa, mutta itse tiedän näin kolmekymppisenä aika montakin sellaista, jotka eivät halua töihin. Osa näistä on onnistunut jotenkin aina kiertämään kaikki pakolliset työhaut ja työhaastattelut. Ilmeisesti hakevat jotain töitä, mihin eivät varmasti tule valituiksi ja jos pääsevät työhaastatteluun asti, niin tekevät siellä kaikkensa, etteivät varmasti tule valituksi eikä karenssi uhkaa.
Tiedän myös pari, jotka ovat saaneet aikoinaan mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeen. Silloin se ehkä oli ihan järkevä ratkaisu, mutta nykyisin voivat paremmin ja ovat myöntäneet suoraan, että vointinsa puolesta olisivat kykeneviä tekemään jonkinlaista työviikkoa... eivät vaan kuulema halua hakea töitä, koska on helpompaa olla työttömänä. Raha tulee vaan suoraan. Kaitpa heitä myös pelottaa jotenkin se työelämään palaaminen.
Aika pitkään kritisoin näitä ihmisiä ja jollain tasolla kritisoin edelleen. Nyt tällä hetkellä mulla enemmän sellainen ajatus, että no mikäs siinä, jos haluaa viettää luuserin elämää. Kyllä mä kuitenkin sen verran arvostan sellaista tietynlaista selkärankaa, ja näissä ihmisissä on muutenkin jotakin velttoa ja prinsessamaisuutta (ei pelkästään tuo työssäkäymättömyys).
99% m-múúttajista ovat tässä kategoriassa
Onko tuohon luettava myös ne jotka opiskelevat 35-40 vuotiaiksi.Niitä on tosi paljon.Ollaan vuosi töissä ja sitten taas opiskelemaan ja työttömäksi.
En tiedä onko huvikseen työttömiä, mutta niitä on paljon jotka haluaisi tehdä vain sitä omaa juttuansa. Eli eivät suostu lähtemään työhön mitä on tarjolla.
Olen kokenut työttömyyden ja mietin toki myös muuta Suomea. Valitettavasti se olisi tarkoittanut joko perheestä eroamista tai puolison työttömyyttä sekä lasten koulunvaihtoa ja omistusasunnon myyntiä ja uuden ostamista/vuokraamista. Erityisesti puolison ammatti on sellainen ettei uuden työn löytyminen olisi ollut helppoa eikä missään nimessä samalla palkalla. Kustannukset minun työllistymisestäni olisivat helposti ylittäneet palkkani.
Toki yksin ja vuokralla asuvalle muutto voi olla helppo.
Lähetin kaikkiaan 89 hakemusta kunnes työllistyin. Hanttihommahan tämä on mutta tyhjää parempi.
Jaa-a. Hatusta heittäisin, että 20% pitkäaikaistyöttömistä (yli 1v putkeen työttömänä), joita on noin 100 000. Normaalityöttömistä ei kukaan ole huvikseen työtön.
Tällä menolla jokainen työssäkäyvä on työtön ja hänen tilalleen otetaan työtön. Hyvin menee Suomella.
En tiedä voiko minua laskea tähän "huvikseen työttömänä" olevaan porukkaan. Siis realistisesti näitä ääripäätapauksia on varmasti ehkä parista kymmenestä pariin sataa kappaletta verrattuna siihen, että enemmistö suomalaisista on kuitenkin töissä. Olen sinnikkäästi lakin saamisen jälkeen hakenut töitä, pitänyt itsestäni huolta niin hyvin kuin pystyn. Perkele työnsaanti on haastavaa. Ei noi tuet mitenkään massiivisia ole.
Tällä hetkellä odotan vain tietoa siitä minne pääsisin opiskelemaan ensi syksyksi. Opiskelemaan pääseminen on päätavoitteeni.