Yli kolmekymppisille sinkkunaisille kaksi kysymystä

Koen että en merkitse pätkääkään enempää ihmisenä kuin ennenkään. Elän yksin ja itselleni. Työelämässä lähinnä arvostus muuttunut ja varmaan naamasta näkyy etten jaksa turhanjauhajia

Vaadin enemmän, vaadin että harrastaa samoja asioita kuin minä.

Annan paljon enemmän myös, kun tiedän mistä pidän ja en hötkyile.

Löysin oman kiipeilevän maastopyöräilijän ja muutetaan yhteen.

Suoraan sanottuna, ei edes kiinnosta miettiä tuota.

On käynyt selkeästi ilmi että en kykene saamaan niitä miehiä joista olen kiinnostunut, ja minulle on aika yhdentekevää mitä tarjoan niille miehille joista en edes ole kiinnostunut.

Yli kolmekymppisille, eli siis neli- tai viisikympisille? Ei varmaan saa vastata jos on 39?

Tarjoan paljon enemmän ja myös vaadin enemmän. N61

Käärijän tyttöystäväkin oli 27v sinkku 🤔

Vierailija kirjoitti:

Yli kolmekymppisille, eli siis neli- tai viisikympisille? Ei varmaan saa vastata jos on 39?

Tilannetta seuranneena siellä on syntyvyyden romahdus tullut miestenkiin tietoisuuteen Tinderissä kun matchejä ei enää tule ja sitten tullaan itkemään tänne. Varmaan 39 on vielä ihan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanottuna, ei edes kiinnosta miettiä tuota.

On käynyt selkeästi ilmi että en kykene saamaan niitä miehiä joista olen kiinnostunut, ja minulle on aika yhdentekevää mitä tarjoan niille miehille joista en edes ole kiinnostunut.

Tarkoitatko yksilöitä, miestyyppiä, vai esim. jonkun tietyn lajin harrastajia, vai millaisia miehiä tavoittelet/olet tavoitellut?

Kyselen siis ihan täysin vilpittömästi myös, ei trollausta, ei provoilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli kolmekymppisille, eli siis neli- tai viisikympisille? Ei varmaan saa vastata jos on 39?

Tilannetta seuranneena siellä on syntyvyyden romahdus tullut miestenkiin tietoisuuteen Tinderissä kun matchejä ei enää tule ja sitten tullaan itkemään tänne. Varmaan 39 on vielä ihan hyvä.

Ei liity asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli kolmekymppisille, eli siis neli- tai viisikympisille? Ei varmaan saa vastata jos on 39?

Tilannetta seuranneena siellä on syntyvyyden romahdus tullut miestenkiin tietoisuuteen Tinderissä kun matchejä ei enää tule ja sitten tullaan itkemään tänne. Varmaan 39 on vielä ihan hyvä.

Hyvä mihin? Vastaamaan kysymykseen vai parisuhteeseen?

Luulen, että koska olen ollut nyt sinkkuna niin pitkään, vaatisin mieheltä aika paljon enkä vain tyytyisi johonkin. Mutta samalla olisin varmasti itse myös aika joustamaton, koska olen tottunut tekemään asiat omalla tavallani. Tiedostan nämä eikä minulla ole tarvetta etsiä parisuhdetta.

En tarjoa mitään sinkkumiehille. Vasta parisuhteessa sitten.

Minulla on nykyään matalammat kriteerit.

Kenelle tämä kysymys nyt siis oli osoitettu? N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli kolmekymppisille, eli siis neli- tai viisikympisille? Ei varmaan saa vastata jos on 39?

Tilannetta seuranneena siellä on syntyvyyden romahdus tullut miestenkiin tietoisuuteen Tinderissä kun matchejä ei enää tule ja sitten tullaan itkemään tänne. Varmaan 39 on vielä ihan hyvä.

Ei liity asiaan.

Jos siellä niitä parikymppisiä piisaa niin ei tällaista kukaan kyselis. Tottakai kypsemmillä naisilla on enemmän tarjottavaa, mutta myös omanarvontunto.

M_38 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanottuna, ei edes kiinnosta miettiä tuota.

On käynyt selkeästi ilmi että en kykene saamaan niitä miehiä joista olen kiinnostunut, ja minulle on aika yhdentekevää mitä tarjoan niille miehille joista en edes ole kiinnostunut.

Tarkoitatko yksilöitä, miestyyppiä, vai esim. jonkun tietyn lajin harrastajia, vai millaisia miehiä tavoittelet/olet tavoitellut?

Kyselen siis ihan täysin vilpittömästi myös, ei trollausta, ei provoilua.

Tarkoitan hyvännäköisiä miehiä, joilla on hyvä huumorintaju, mukava luonne, ja ovat pidempiä kuin minä.

Tarjoan eri asioita ja vaadin eri asioita.

Sillä tavalla olen ainakin kehittynyt ettei tulisi mieleenkään ajatella että olisin parisuhdemarkkinoilla "tarjoamassa" kenellekään mitään. Olen ihminen, en viihdekeskus.

En aio tarjota sitä vähääkään näin vanhempana. Parikymppisenä tein lapset silloisen mieheni kanssa. Nyt olen ihan samanlainen turhake kuin miehetkin. Minua ei kiinnosta kuin olla omapäinen ja vapaa, roiku mukana jos roikut tai et. En aio tehdä mitään suunnitelmia enää ikinä toisen ihmisen mukaan, koska olen koko elämäni uhrannut muiden ihmisten hyväksi, eikä yksikään ole tehnyt ainuttakaan uhrausta, ei edes joustoa vuokseni niin en tee enää minäkään. 

Vaadin yhteensopivuutta itseni kanssa nyt kun tunnen itseni. Ja en ole avosydämin tarjoamassa kaikkea mahdollista, vaan lähtökohta on se että molemmilla on oma elämä kasassa ja pikkuhiljaa tutustutaan ja seurustellaan erillään asuen. Yhteenmuutto ja muu vakavampi vasta ajan kanssa. En sotke enää omaa elämääni miehen takia.

En ole ollut sinkku enää noin yhdeksään vuoteen, mutta olin pitkään viisikymppisenä - siis yli kolmekymppisenä.

Tottakai "tarjosin" viisikymppisenä enemmän kuin parikymppisenä. Parikymppisenä minulla ei ollut kuin tuulen huuhtoma prse ja haaveita, viisikymppisenä ura, talous kunnossa, haaveiden sijaan tieto siitä, mitä haluan vielä elämässäni saavuttaa ja tehdä, missä asua ja miten jne.

Vastaavasti "vaadin" mieheltä myös paljon, paljon enemmän. Parikymppisenä riitti, että mies oli hyvännäköinen, hauska ja suht kunnollinen, ei ollut väliä onko hänelläkään varaa muuhun kuin seuraavan kuun vuokraan. Viisikymppisenä halusin miehen, jolla on samanlainen elämäntilanne, elintaso ja elämäntapa kuin itselläni.

Mutta omiin parisuhteisiini eivät kyllä ole koskaan kuuluneet sanat 'tarjota' ja 'vaatia'. Kyllä ne ovat syntyneet siitä, että kaksi ihmistä ovat kohdanneet, tutustuneet, kiinnostuneet, kiinnostus on syventynyt ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi. Siinä tutustumis/kiinnostumisvaiheessa on käynyt puolin ja toisin ilmi, halutaanko samoja asioita elämältä ja parisuhteelta, ollaanko riittävän samanlaisia, kohtaavatko arvomaailmat jne.