Jos nyt eroaisit, pystyisitkö olemaan eksäsi kanssa ystävä?
Me oltais jatkossa varmaan kavereita tai ei ainakaan vihamielisiä. Voisin soittaa ja kysyä miten tää ja tää tekninen juttu menee ja ex-puoliso kysyisi verotusjuttuja multa. Tunnetko ketään ystävinä eronneita?
Kommentit (17)
Olin exäni kanssa yhdessä 20 vuotta ja meillä on yhteiset lapset. En halua olla hänen ystävä enkä halua olla missään tekemisissä.
Jos nykyisestä eroaisin niin olisin hänen ystävä. On. Koin kiltti ja hyvä ihminen. En voi kuvitellakaan, että eroaisin.
Mahdoton kysymys. Meitä ei erota kuin kuolema.
Ihan niinku tämäkin olisi vain yhdestä henkilöstä kiinni.
Hohhoijaa taas.
Pystyisin sen puolesta että hän on hyvä tyyppi ja tulemme loistavasti toimeen. Sen puolesta en, että sydämeni repiytyisi rikki jos hän jättäisi minut.
Vierailija kirjoitti:
Ihan niinku tämäkin olisi vain yhdestä henkilöstä kiinni.
Hohhoijaa taas.
Hohoijaa, tätähän juuri kysyin. ap
En, koska rakastan häntä liikaa.
Ystäviä pystyy olemasn vain he, joilla on kaverisuhde.
Olen jo kertaalleen eronnut, eikä voitu pysyä ystävinä.
En. Olisin mustasukkainen ja katkera.
En pystyisi, koska haluaisin vain hänet takaisin.
Erottiin 3v sitten. Eka erovuosi meni hyvin, oltiin ystävällisissä väleissä ja tavattiin välillä, autettiin toisiamme joissain käytännön asioissa jne. Se tapaili uusia naisia, eikä mua haitannut se yhtään. Sitten se tapasi yhden, joka oli niin mustasukkainen, että se ei antanut exän enää olla muhun yhteydessä. Meillä meni välit ja vaikka se nainen puoli vuotta myöhemmin jätti mun exän, niin luottamus meidän ystävyyteen oli mennyt. Enää ei olla missään tekemisissä.
Olen hyvä ystävä molempien exieni kanssa, ja pystyisin varmasti siihen myös nykyiseni kanssa, jos ero tulisi. Haluan pitää kivat ihmiset elämässäni.
En kokisi tarvetta olla ystävä. Lasten vuoksi yrittäisin olla asiallisissa väleissä, mutta en kaipailisi seuraansa.
Vain yhden eksän kanssa olen sen verran väleissä, että seurataan toisiamme somessa ja joskus harvakseltaan onnitellaan syntymäpäivinä jne. Muihin olen pistänyt heti välit poikki, poistanut someista tai blokannut. Suhde ohi, niin mitä sitä enää toisen kanssa tekemisissä olemaan, mennyttä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Pystyisin sen puolesta että hän on hyvä tyyppi ja tulemme loistavasti toimeen. Sen puolesta en, että sydämeni repiytyisi rikki jos hän jättäisi minut.
Juuri näin. Mieheni jätti minut yhteisen 28 vuoden jälkeen. Tilanteesta kohta vuosi, mutta ero oli minulle niin suuri yllätys/järkytys (tuli todellakin skokkina), että sydämeni murtui = jätti minut + lapsemme. En halua olla ystävä, jokainen yhteydenotto kirpaisee edelleen. Lapsen takia en kuitenkaan ole puheyhteyttä katkaissut.
Tyyppinä kuitenkin hyvä ja eihän ihminen sille mitään voi jos rakkaus vaan loppuu. Toivon, että vielä se päivä tulisi että ystäviä voitaisiin olla, mutta toisaalta kun Sinua on satutettu näin pahasti (tahtomattaan toki) niin en tiedä onko ystävyydelle tarvetta.
Olen ystävä. Oltiin kuitenkin toistemme parhaat kaverit 26 vuotta. Hän joutui hetkeksi katkaisemaan välit, kun seurusteli mustasukkaisen naisen kanssa. Mutta otti heti taas yhteyttä kun erosivat
Vierailija kirjoitti:
Ihan niinku tämäkin olisi vain yhdestä henkilöstä kiinni.
Hohhoijaa taas.
Jep, mä olisin voinut jatkaa ystävinä, mutta se ei ole sopinut yhdellekään miehelle.
Exän kanssa kavereita ollaan edelleen. Ystäviä ei oltu edes avioliiton aikana.
Nykyisen kanssa haluaisin jatkaa ystävyyttä, mutta en tiedä miten sitten käytännössä.
Kyllä uskon että pystyttäis, enemmän kavereita me ollaan jo nytkin.