Minkä ikäiselle olette lukeneet ensimmäisen lasten romaanin ja mikä se oli?

Osannut keskittyä niihin 2v lähtien.



Luettiin 3-4v iässä joku muumikirjoista (siis niistä Janssonin alkuperäisversioista) ja myös Lotta Ystäväni - kirja.

Monilapsisissa perheissä juniorit aloittavat tarinoiden kuuntelemisen aikaisin.

Jos, niin sen huumoti on mielestäni liian upeaa tuhlattavaksi 3-4 -vuotiaalle, joka kyllä ymmärtää sen/sitä, muttei kuitenkaan ihan kaikkea.

Itse en pysty lukemaan sitä kirjaa nauramatta kyyneleet silmissä useassa kohdassa.

Muuten fanitan kyllä Astrid Lindgreniä ihan täysin, mutta Kassista en tajua. Ärsyttävän ahne, omahyväinen, manipuloiva tyyppi... =)

Harmittaa, kun muksu ei ole kiinnostunut Lindgrenin jutuista. Olen koittanut tarjota Eemeliä, mutta pojalla tökki sanasto ilmeisesti. Piti aina selittää, mikä on huutokauppa, veräjä, riihi, aitta, piika jne.

En tiedä johtuuko osin tuosta lievästä puheenkehityksen viivästymästä. Sanavarasto kun on kasvanut muita hitaammin, niin kokee työlääksi uudet sanat, joita ei koe tarpeellisiksi tai jotain..

Uspenskin ja Fedjan huumorista. Joten odotan siis n. kouluikään. Itselleni se on luettu n. 7-vuotiaana ekan kerran ja nauroin kyllä kippurassa.



Paras kohta on mielestäni "Fusti.sedän" kirje kotiin vanhemmille...



t. se Fedja-fani

Uppo-Nalle kirjat, niitä pari vuotiaskin kuunteli ihan mielellään yhden luvun kerrallaan.



Jostain syystä lapset eivät ole koskaan tykänneet kuunnella Astrid Lindgrenin tarinoita; ehkä heidän pitää saada lukea ne itse.



Heinähattua ja Vilttitossua on myös luettu alle kouluikäisille samoin C.S.Lewisin koko Narnia sarja;)



Miellyttävä uusi tuttavuus itsellenikin oli Kate DiCamillon kirjoittama Desperon taru sekä Riikka Jäntin kirjoittamat kirjat Vaahteratuvan väestä.



Yllättäen 3-vuotiaan mielestä Kari Hotakaisen Satukirja oli hauska;)

aina ollut vilkas ja kova menemään. Vähän aikaa ollaan jo luettu "romaaneja". Samoja kirjoja, joita täällä on jo mainittu, juuri aloitettiin Fedja-setä, kissa ja koira, joka oli mun suosikkikirja pienenä. Poika ois jaksanut kuunnella pidempääkin mutta äiti jakso lukea vain kaksi lukua.



Yksi mistä olen ollut yllätnyt on se alkuperäinen Nalle Puh, jossa tosin aika pitkät luvut mutta oli äidin mielestä myös aika hauska välillä! Poika ei ymmärtänyt kaikkia juttuja ja ihmetteli, mille se äiti oikein nauraa.

Minusta tarinoissa on muitakin osia kuin juoni, joten luen samoja tarinoita usein uudestaan - eivätkä lapsetkaan ole siitä pahastuneet. :D

Niin, mutta kun haluan, että lapseni nauttii myös ainakin melkein täysillä Uspenskin ja Fedjan huumorista. Joten odotan siis n. kouluikään. Itselleni se on luettu n. 7-vuotiaana ekan kerran ja nauroin kyllä kippurassa.

Paras kohta on mielestäni "Fusti.sedän" kirje kotiin vanhemmille...

t. se Fedja-fani

en lukisi pienellekin lapselle. Kirjojahan voi lukea uudestaan ja uudestaan ja uusilla kerroilla aukeaa uusia ulottuvuuksia.

aloin lukea Meidän Marikkia, ja jaksaa kuunnella luvun-kaksi kerrallaan. Lopetan kun tulee levottomaksi.

Kirjojahan voi lukea uudestaan ja uudestaan ja uusilla kerroilla aukeaa uusia ulottuvuuksia.

Näinhän se on aikuistenkin kirjoissa ja siksi jaksan lukea toisinaan samoja kirjoja uudestaan :)

Kiltti suomalainen klassikkonalle!

Viime talvena aloitettiin lukemaan romaaneja. Ehdottomia suosikkeja ylitse muiden: Fedja-sedät sekä Uppo-Nallet. Sen sijaan Tove Janssonin ihanat muumit oli vielä molemmille liian pelottavia, jätetään myöhemmäksi. Mut siis nuo kaksi mainitsemaani, Fedja.setä ja Uppo-Nalle saa molemmat lapset nauramaan ääneen ilta toisensa jälkeen, eikä taatusti pelota:)

Melukylässä on hauskaa on meillä ollut ihan ykkössuosikki. Se on tavallaan romaani (tai paremminkin siinä on kolme kirjaa yhdessä), mutta sen luvut voi lukea ihan omina iltasatuinaan eikä jää juoni "jännään paikkaan". Meillä 5-vuotias poika rakastaa Melukylää. Se nyt ainakin on juoneltaankin pienille sopiva, ei mitään hurjuuksia.

Luettiin myös Saariston lapset, mutta siitä taisi mennä aika paljon ohi ja osa oli lapsesta pelottavaakin (sumussa eksyminen, koiran taposta en edes lukenut vaan harppailin). Jostain syystä ei halua lukea Pepistä eikä Eemelistä, vaikka molempia on nähnyt mummin luona dvd:ltä. Marikkia luettiin mutta kun siinä tytöt kovasti tappelivat, niin poika vähän hämmentyi. :) Melukylän lapset on loistavaa lukemista meidän 4-vuotiaalle!

romaanit jotka luin 3.5-vuotiaalle tytölle oli Onneli ja Anneli -kirjat.

Risto Räppääjä -kirjoja, Heinähattua ja Vilttitossua sekä nyt uutena Kolme iloista rosvoa. Melukylää, Eemeliä ja Peppiä on myös luettu, niitä kuuntelee kyllä mutta ei ehkä ihan yhtä innolla. Äiti tykkäisi kyllä! Toivottavasti vähän myöhemmin kelpaa.



Ristot on ehdottomasti suosikkeja. Jaksaa kuunnella niitä myös äänikirjoina - on lainattu kirjastosta ja ostettu osa omaksi. Äänikirjoja kuuntelee esimerkiksi legoja rakennellessa, tai muuten vaan päivällä taukoaikoina.

Oon jo pidemmän aikaa puhunut miehelleni, että aloitetaan kohta lukemaan lasten romaaneja juuri neljä vuotta täyttäneelle pojallemme ja olen puhunut juuri tuosta Fedja-sedästä. Oli oma suosikkini lapsena ja haluan ehdottomasti omankin poikani siihen tutustuvan. Melukylän lapset tulee seuraavaksi hankintalistalle..



Tähän mennessä on automatkoilla kuunneltu jo mm. Eemeli- ja Pekka Töpöhäntä äänisatuja ja poika jaksaa hyvin keskittyä ja muistaa jo pitempiä kokonaisuuksia noista saduista.



Hienoa taas saada hyviä ideoita täältä. Kiitos AV! :)

Mä olen valitettavasti aika laiska lukemaan lapsille, silloin tällöin olen lukenut jonkin kirjan. En vain jaksa keskittyä lasten kirjoihin ja siihen, ettei kuunteleminen ole aina kovin keskittynyttä. Isovanhemmat, varsinkin isäni on aina lukenut paljon lapsille.



Itse luen paljon, tykkään todellakin lukemisesta, vaikka mulle ei aikanaan juurikaan luettu. Myös esikoiseni lukee kaiken, mitä saa luvan lukea. Harry Potterit on luettu moneen kertaan, samoin Twighlightit, vaikka ikää on tytöllä vasta 11v. Keskimmäinen lapsikin lukee mielellään, muttei kovin pitkiä kirjoja, tosin nyt aloitti Twighlightit hänkin.



Eli onneksi lapset voivat innostua lukemisesta, vaikkei heille olekaan luettu joka päivä iltasatua tms. :)

Kuunteli ainakin kiinnostuneena ja halusi aina illalla kuulla lisää. Oli tuolloin 4v.

En tiedä ymmärsikö tarinaa, en kysellyt.

Tai on sitä eemeliä ja piilomaan pikkuaasia luettu tms. mutta en mäniitä lue romaaneiksi.

ei ole kyllä lapsena luettu romaaneja, olen lukenut niitä ihan itse. Pitkähköjä iltasatuja kyllä, muttei romaaneja. Ja en ole kyllä edes ajatellut, että lapsilleni alkaisin lukemaan ihan kokonaista kirjaa. Tosin lapset ovat 2- ja 4-vuotiaita ja luen heille usein yhdessä, joten tuo 2-vuotias ei kyllä ainakaan jaksaisi keskittyä, kun lyhyt iltasatukin saa huomion herpaantumaan. Harvoin kyllä löytyisi tuollaista hetkeä, jolloin voisin pelkästään vanhemmalle edes lukea. No tulipa esiin tällainenkin asia. Täytyy laittaa korvan taakse.

isi ottaa pienet ja lukee niille ja minä isommat ja seuraavan iltana vaihdetaan vuoroja.