Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä on toiminut 'kissan pöydälle nostaminen'?
Mulla on käynyt useamman kerran niin, että kun lopulta olen ottanut jonkun epäkohdan puheeksi, ihan rauhallisesti, rakentavasti ja perustellen, niin vastapuoli on lyönyt hanskat tiskiin. Kaksi parisuhdetta, yksi yhteistyökumppani ja yksi muu juttu loppui noin. Lopputulos ei tietenkään ollut se mitä halusin, olisin voinut tulla vastaan, tehdä kompromisseja jne, mutta ei. Enää en uskalla ottaa mitään epäkohtia puheeksi =(
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Söi lauantaimakkarat ja ryhtyi nuolemaan persreikäänsä.
Sanoin kaverille loukkaavasta käytöksestä. Kaveri oli hämmentynyt ja kovin pahoillaan. Oikein kummasteli että aijaa voi että jopas on. Eihän sitä nyt semmoista jne.
Tämän jälkeen sama käytös jatkui entistä räikeämpänä. Lakkasin pitämästä yhteyttä.
Olen joskus jälkeen päin sellaisista "viestin tuoja ammutaan"-tilanteista miettinyt, että olisiko minun pitänyt jotenkin enemmän korostaa, että olen tässä avoimesti ja ratkaisuhaluisella mielellä ja yhteisessä veneessä. Olisiko se auttanut siihen, että vastapuoli ei lyö niin yli?
Ehkä, ehkä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen ensin tekemään töitä jotta oma tarve miellyttää muita menee tasolle jossa se hyödyttää myös sinua.
Jokaisen pitäisi ensin kävellä oman henkisen hele*ttinsä läpi ehjänä jotta oma arvopohja pysyy rauhallisen nöyränä ja määrätietoisena.
Tämä kun on hallussa niin kissan nostaminen ei paina niin paljoa kun aikaisemmin.
Usein vastapuoli on myös valmis kuuntelemaan tasapainoista ihmistä enemmän kun muuten kykenisi.
Omakohtainen kokemus ainakin. Jos toinen ei kykene käsittelemään hankalia asioita vaan päättää paeta tätä "henkistä helv*ettiä" voi olla parempi että etsii kumppanin joka kykenee saman tasoiseen ongelman ratkomiseen.
Huomioiden että itse pitää olla henkisesti vakaa tai toinen kokee samaa sinun tuottamana.
Onnea rakentamiseen sillä se ei tule olemaan kivaa ja pakeneminen tuntuu aina houkuttavalta.
Kannattaa muistaa myös että toisen pakottaminen puhumaan hänelle ahdistavista asioista on väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin ihmisten kanssa kaikki sujuu ja sitten on näitä, joiden kanssa ei mikään. Turha syyttää itseään, jos on kuitenkin ratkaisuhakuisesti ollut liikkeellä. Tietty jos mennään toisen tontille, niin se on sitten eri asia.
Meillä yleensä nostetaan kissa pois pöydältä kun käymme syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kissan nostaminen pöydälle sitten pitäisi tarkoittaa sitä että lopputulos on se mitä minä haluan?
Yleensä kissa innostuu, koska tietää olevansa huomion kohteena. Puskee ja kiehnää, käy selälleen ja kiemurtelee. Kehrää kovasti innostuksesta 😻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kissan nostaminen pöydälle sitten pitäisi tarkoittaa sitä että lopputulos on se mitä minä haluan?
Ei vaan yhdessä mietittäisiin kumpaakin tyydyttävä ratkaisu
Itse yritin puhua 2 vuotta, kunnes kysyin suoraa "haluatko ryypätä vai seurustella minun kanssani?" Vastaus päätti 8 vuoden suhteen.... Sellainen ihminen joka "hyökkäys on paras puolustus" meiningillä reagoi on raukkamainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut parempi tuuri. Sekä parisuhteessa, että töissä asiat ovat korjaantuneet. Yhden kaverin kanssa pitäisi keskustella noin, mutta en taida jaksaa.
Eräs työkaverini sanoi kerran viisaasti: Palaute on lahja. Se tarkoittaa, että kohde ja asia on ihmiselle niin tärkeä, että hän viitsii antaa palautetta. On helpompaa olla vain hiljaa ja välittämättä tai luovuttaa. Tämä kannattaa muistaa, kun joku tulee luoksesi kritiikin kanssa.
Mulla tämä näkyy tuossa kaveriasiassa. Hän ei (enää) ole minulle niin tärkeä, että viitsisin edes alkaa nostamaan kissaa pöydälle.
Minun kissani oli sen verran omatoiminen että sitä ei tarvinnut erikseen pöydälle nostaa. Se osasi kiivetä eteisen hattuhyllylle tai makuuhuoneen 1,5 metrin korkeudella olevaan tuuletusluukkun tai tiskipöydälle jääkaapin viereen odottamaan ruoka-annostaan. Kissa pystyy juoksemaan ja kiipeämään pystysuoraa seinää pitkin kunhan alkuvauhti ja ponnistus ovat kohdallaan.
Itse olen päätynyt työttömäksi erakoksi. Sain vain tarpeekseni hyväksikäytöstä ja huonosta kohtelusta. En kadu. Vuosikymmenet olin suvun ilmainen omahoitaja ja kynnysmatto. Pyrin pitämään uuden, tiukan linjan. Painostus vanhaan on ympäristön taholta ollut aika rasittavaa.
Kaksi tossa pöydällä nytkin , hyvin näyttää menevän.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päätynyt työttömäksi erakoksi. Sain vain tarpeekseni hyväksikäytöstä ja huonosta kohtelusta. En kadu. Vuosikymmenet olin suvun ilmainen omahoitaja ja kynnysmatto. Pyrin pitämään uuden, tiukan linjan. Painostus vanhaan on ympäristön taholta ollut aika rasittavaa.
Tsemppiä sulle ja onnittelut! Mulla samanlainen menneisyys, ihan hulvaton. Olin kyllä töissä eläkeikään saakka ja läheisimpien kanssa hamaan kuolemaansa, mutta se riitti. Suku ja "ystävät" tulkoot omillaan toimeen. Olen miettinyt, miten oikein päädyin sellaiseksi ihmiseksi. Nyt olen pystyttänyt raja-aidat, kun muuten vaikeaa valvoa reviiriäni. Olenkin alkanut "tervehtyä" ja "voimaantua".
Kyllähän siinä pitää käydä hyöty / haittakalkyyli läpi. Eli kestätkö nykyisen tilanteen mahdollisesti muuttumattomana tai jopa huononevana, vai nostatko kissan pöydälle sillä riskillä että juttu mahdollisesti päättyy. Tai sitten voi parhaassa tapauksessa toinen jopa ottaa opikseen ja tilanne parantua.
Meillä nostetaan mirri pöydälle ja kassit heiluu.