Miten teillä on toiminut 'kissan pöydälle nostaminen'?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulla kissat istuksii pöydäillä, huomattavan epähygieniien otus vaikka näyttää puhtaalta. Siinä se istuu toksoplasmoottinen perse pöydällä, jossa pikkupiltit kohta voiteveat leipänsä. toki kaipa ne on josaaneet kaiikki pöpöt hiekkalaatikossa jossa nuo puolivillit otukset myös käy . Yök.  

Tämä on tätä nykyajan, luonnosta vieraantuneiden city ihmisten meininkiä. Lemmikkieläimiin suhtaudutaan kuin ihmisiin, ne saa tehdä mitä vaan ja ollenkaan ei huomioida että eläinten hygieniataso nyt  ei ole sama kuin ihmisten (useimpien ainakaan) Itse muistan lapsuudesta kuinka isovanhemmilla oli lehmiä, kanoja, ja kissoja. Lehmät ja kanat ei tosiaan olleet sisätiloissa koskaan (saattoi olla uusi tieto luonnosta vieraantuneille cityihmisille) Ikinä ei kissat menneet ruokapöydälle, koska mummo oli ne niin opettanut. Tuli sanomalehdestä jos yritti mennä. Tämäkin olisi ny

Moni kisulikin tykkää lipittää suoraan hanasta. 😂

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kissa innostuu, koska tietää olevansa huomion kohteena. Puskee ja kiehnää, käy selälleen ja kiemurtelee. Kehrää kovasti innostuksesta 😻

Miksi täällä puolella on näin huono huumori, että aletaan vääntää jostain helvetin kissasta ja kissan persereijästä? Eikö täällä saa kysyä ja keskustella normaalisti? Mikään ihme, että asioiden puheeksi ottaminen ei toimi, jos puolet ihmisistä on tämmöisiä jankuttajia, että ei voida edes puhua asiaa.

eri

No en tiedä... jos joku yhtäkkiä puskista "nostaisi kissan pöydälle" jostain asiasta eli alkaisi minua arvostelemaan, niin kyllä itse ainakin olisin, että pidä tunkkisi. Ei mulla ole mitään tarvetta alkaa miellyttää toista ihmistä ja alkaa muuttaa käytöstäni hänen fiilistensä mukaiseksi. Jos ei seura kelpaa niin etsiköön sitä sitten muualta. En pidä arvostelua tai palautetta minään lahjana. Ärsyttää tämä nykyajan ilmapiiri, missä pitäisi muka jatkuvasti olla kehittämässä itseään toisten antaman palautteen perusteella eikä toisen esittämän arvostelun aiheuttamia negatiivisia tunteita saisi näyttää. 

Ei tajunnut yhtään mistä puhun. Kyse siskosta joka otti kaikki ihmiset meidän (huonon) sisarussuhteen edelle. Esim. sovittu kahvittelu minun työnä ennen kuin lähtee kesälomalle 400km päähän ja muuta mahdollisuutta kyläilylle ei ole järjestymässä kuukausiin. Sovittuna aikana ei näy ei kuulu, illalla laittaa viestin että toi mulle postilaatikkoon kesäherkkuja, mutta ei kerinnytkään jäädä kylään kun yksi työkaveri laittoi viestiä että voisi nähdä menikin sinne ja nyt jo matkalla lomalle  jne.

Nostin tämän esille että ei ole reilua, ei tiedä elämästäni oikeasti mitään ja tuntuu että että meidän ihmissuhde ei oikein perustu mihinkään muuta kuin hyväksikäyttöön, kun tämän lisäksi juorusi kaikki kuulumisen eteenpäin, yritti painostaa esim. ostamaan talon tietyltä paikkakunnalta että saa enemmän huomiota omalta työnantajaltaan kun rekryää ihmisiä muuttamaan muuttotappiokuntaan jne. 

Ei tajunnut yhtään mistä puhuin.

Annoin periksi ja pistin välit poikki. Nyt itkee sosiaalisessa mediassa kuinka ei tajua mitä teki ja kuinka olen vain yhtäkkiä päättänyt että ei olla väleissä. Ei, ei, tästä puhuttiin kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä... jos joku yhtäkkiä puskista "nostaisi kissan pöydälle" jostain asiasta eli alkaisi minua arvostelemaan, niin kyllä itse ainakin olisin, että pidä tunkkisi. Ei mulla ole mitään tarvetta alkaa miellyttää toista ihmistä ja alkaa muuttaa käytöstäni hänen fiilistensä mukaiseksi. Jos ei seura kelpaa niin etsiköön sitä sitten muualta. En pidä arvostelua tai palautetta minään lahjana. Ärsyttää tämä nykyajan ilmapiiri, missä pitäisi muka jatkuvasti olla kehittämässä itseään toisten antaman palautteen perusteella eikä toisen esittämän arvostelun aiheuttamia negatiivisia tunteita saisi näyttää. 

 

Minä kokisin että nykyajan trendi on pikemminkin "minä ja minun uniikkiuteni".

Ihmiset käyttäytyy huonosti, ja vetää herneen venttiilin kun asiasta mainitsee.

Nyt vaikka esimerkkinä on ihan vihtorillisen raskasta katsoa kun isot ihmiset mässyttää suu auki ruokaansa kuin kolmivuotiaat. Tai ryystää, rykii ja vekslaa räkää ruoka pöydässä.

Mutta ei saisi sanoa ettei nämä lumihiutaleet vain sula pois.

Lapsen kaveri kysyi että onko tuo teidän kissa aina pöydällä. Vastasin että on. Sillä on siellä oma vesilasi. Nytkin tuijottaa mua pöydältä.

Vierailija kirjoitti:

Otan aina epäkohdat puheeksi heti. En odota. Ja jos vastapuoli ei ole valmis käsittelemään asioita, totean että tämä oli tässä ja lähden. 

Se, että kissa on pöydällä, on merkittävä epäkohta.

Meillä kissa ei saa olla pöydällä

Yritin nostaa kissan pöydälle hännästä. Katti sähisi ja ponkaisi pakoon. Totesin kaverille, että otetaan asia esille myöhemmin kun ei saatu kissaa pöydälle tällä kertaa

Vaikeiden asioiden kohtaaminen on vaikeaa. Maton alle lakaiseminen tai muiden syyttely on helpompaa. Vaatii paljon kypsyytä ja kasvamista kohdata asiat. Kaikki ei tätä halua tai siihen kykene.

Ongelma on lyhyesti sanoen siinä että moni meistä tottuu nk vakiintuneeseen olotilaan hyvin nopeasti ja olettaa tiedostamattaan että olisi automaattisesti oikeutettu kaikkeen siihen mitä se tuo mukanaan, miettimättä onko asia noin. Jos esimerkiksi parisuhteessa toinen tekee 80 % kotitöistä, se 20 % kotityöosuudella oleva ei edes tiedosta tätä vaikka pienellä aivojenkäytöllä ei pitäisi olla ylivoimainen juttu. Pikkuhiljaa asia alkaa yleensä jurppia sitä joka kokee olevansa epäoikeutetussa tilanteessa. Jos hän nostaa asian esiin, se 20 % ei yleensä ymmärrä sitä vaan ihmettelee mistä kenkä puristaa ja pahimmassa tapauksessa kokee sen vain ilkeilyksi. Tästä syystä homma menee hyvin usein siten että jossain vaiheessa (ehkä vuosien kuluessa) 80 % tekijä kypsyy ja lopulta ilmoittaa jonkin sinänsä vähäpätöisen riidan päätteeksi että tämä oli sitten tässä. Joissan harvoissa tapauksissa 20 % tekijä tajuaa tilanteen edes tässä vaiheessa, useimmiten ei tällöinkään mutta sillä ei ole enää merkitystä koska tuo kypsähtänyt on jo mennyt henkisesti sen erokynnyksen yli, ehkäpä jopa jo vuosia ennen kuin asia tulee puheeksi. Monelle tuolla tavalla jätetylle asia jää mieleen siten että tuli jätetyksi tuon pikkuasian vuoksi.

Käytin nyt esimerkkinä kotitöitä mutta sama epäoikeudenmukaisuus voi koskea perheen kulujen jakamista tai muuta, vaikkapa sitä kuka päättää mitä tehdään lomilla. Tai sitten perinnönjakoa.