Minulla on periaatteena olla rehellinen ja ystävällinen. Myöhemmin kuitenkin hävettää, että olen ollut liian "avoin" ja tulee syyllinen olo.
On aika vahvat mielipiteet ja yritän katsoa asioita monesta näkökulmasta, puhun niistä ääneen ja kerron oman katsomukseni. Teen omat päätökseni joista kerron rehellisesti. Etenkin jos joku kysyy.
Sitten tulee myöhemmin jotenkin huono tunne, että pitikö sekin nyt kertoa. Ihmiset saattavat olla sitten kateellisia tai muuten pitää ylimielisenä. En tarkoita sitä vaan tulee sitten olo, että olisi varmaan kannattanut olla vain hiljaa.
Sama jos kerron elämästäni jotain niin tulee olo myöhemmin, ettei olisi kannattanut kertoa liikaa.
Toisaalta ihmiset pitävät siitä, että ihminen on avoin ja on helpompi sopeutua porukkaan. Sitten kuitenkin myöhemmin hävettää.
Kommentit (9)
On se hieman rajatonta kertoa ihan kaikki mahdollinen ihmisille joita ei oikein tunne. Sinänsähän siinä ei ole mitään väärää, mutta kaikki ihmiset ei aina jaksa kanssakäymistä joka on kovin raskasta. Raskaaksi sen voi tehdä rankkojen kokemusten jakaminen tai kategoristen mielipiteiden suoltaminen. Suuri osa ihmisistä joita rajaton kohtaa on kuitenkin rajoiltaan terveitä, jolloin rajaton saa kohdatakseen taskunlämmintä myötäilyä ja hymistelyä. Tästä rajaton voi valitettavasti sitten kuvitella, että muiden elämässä ei ole rankkoja kokemuksia tai että hänen mielipiteisiin suhtaudutaan varovaisen positiivisesti. Vaikka kyse on siitä että itse ei todellakaan ala avautua tuntemattomalle tai jaksa alkaa vääntää mistään sellaisen kanssa, joka on jyrkkä - ihan yhdentekevää kun ihminen ei ole ystäväsi.
Toinen mahdollinen on että rajaton on kertonut ja julistanut, eikä tähän ole tartuttu vastavuoroisesti ja tulee olo että olikohan se vähän liikaa. Ja joo, saattoi se olla.
Jos voit seistä sanojesi takana etkä esim. tahallaan loukkaa ketään on vaan tehtävä selko arvoistasi. Kumpi on sinulle tärkeämpää, se pitävätkö _kaikki_ sinusta vai se, uskallatko kertoa rehellisesti mielipiteesi ja seisoa niiden takana.
Omasta elämästään taas ei välttämättä kannatakaan kertoa liian löperösti ympäriinsä, sillä tavalla on ihan tervettä suojautua.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ottaa tuohon kantaa, kun ei tiedä yksityiskohtia. Luomani mielikuva saattaisi olla aivan väärä.
En tietenkään kerro omasta elämästäni mitään kovin yksityiskohtaista. Tai rajatonta, en esimerkiksi hurjastele todellakaan millään rivoilla jutulla tai sellaista. Olen ihan asiallinen.
Kuitenkin esimerkiksi, että kerron siitä miten mielestäni on väärin kohdella jotain toista ja perustelen kantani. Tai sitten miksi asioita ei hoideta heti vaan odotellaan, kun kaikki kärsivät siitä ja valittavat.
Tai jos kerron tekeväni päätöksen irtisanoutua saadakseni rahaa enemmän toisesta työstä.
Tällaisia asioita. Hävettää sitten jälkikäteen vaikka tottakai seison sanojeni takana.
Silti en halua, että olisin ylimielisen kuuloinen tai muuta sellaista. Yritän todella huomioida ja olla ystävällinen sekä tietenkin kuuntelen myös muiden kannat ja ne hyväksyn.
Joskus sitä vaan pohtii myös omaa ulostuloaan ja haluaa kehittyä ihmisenä.
Ap
Oon samanlainen höpöttäjä. Älä välitä, meitä ihmisiä on moneen junaan ja niinkauan kun yrittää olla mukava ja ystävällinen niin ei pidä hävetä itseään. Ribta rottingille ja leuka pystyyn 😀
Mä pidän sun kaltaisista avoimista ja puheliaista ihmisistä. Kaikki ei tietenkään tykkää, mutta ei kaikki tykkää hiljaisistakaan. Ylipäänsä vaikeaa se on kaikkia miellyttää? Ole vain oma itsesi!
Voi olla että on oikeasti sanonutkin jotain tilanteeseen sopimatonta?
Ei ole hyvä viedä keskustelua liian nopeasti liian syvälle vaan syventää keskustelua vähitellen. Jos menet vaikka ensi kohtaamisella elämän syviin vastoinkäymisiin ja isoihin asioihin niin se voi tehdä tilanteesta kiusallisemman.
Ehkä jälkikäteen tuleva häpeä kertoo siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ottaa tuohon kantaa, kun ei tiedä yksityiskohtia. Luomani mielikuva saattaisi olla aivan väärä.
En tietenkään kerro omasta elämästäni mitään kovin yksityiskohtaista. Tai rajatonta, en esimerkiksi hurjastele todellakaan millään rivoilla jutulla tai sellaista. Olen ihan asiallinen.
Kuitenkin esimerkiksi, että kerron siitä miten mielestäni on väärin kohdella jotain toista ja perustelen kantani. Tai sitten miksi asioita ei hoideta heti vaan odotellaan, kun kaikki kärsivät siitä ja valittavat.
Tai jos kerron tekeväni päätöksen irtisanoutua saadakseni rahaa enemmän toisesta työstä.
Tällaisia asioita. Hävettää sitten jälkikäteen vaikka tottakai seison sanojeni takana.
Silti en halua, että olisin ylimielisen kuuloinen tai muuta sellaista. Yritän todella huomioida ja olla ystävällinen sekä tietenkin kuuntelen myös muiden kannat ja ne hyväksyn.Joskus sitä vaan pohtii myös omaa ulostuloaan ja haluaa kehittyä ihmisenä.
Ap
No ei kuullosta ongelmalliselta vaan juurikin rehelliseltä, terveen itsetunnon omaavalta ihmiseltä. Kannattaa muistaa että moni ei kykene vähimmässäkään määrin ottamaan asioita asioina tai pieninkin kritiikki otetaan henkilökohtaisena loukkauksena. Kaikki EIVÄT siis tule pitämään sinusta ja tyylistäsi. Mutta sellaistahan elämä on itseasiassa aina, aina joku harmistuu joidenkin omien käsittelemättömien traumojensa tms. takia. Anna mennä vaan. Henkilökohtaisesti pidän rehellisistä ja avoimista ihmisistä, se herättää luottamusta. Vaikka olisikin aivan eri mieltä asioista ja näin.
Varmaan vahinko. Joillakin totuusseerumina toimii alkoholi, stressi, kriisiuutisointi tai jokin nopea tilanne. Ehkä on vain vedettävä luukut kiinni ja puhuttava säästä tai muusta. Muualla syvällisemmät maailmanparannukset. Paitsi jos innostuu, aihe karkaa.
Vaikea ottaa tuohon kantaa, kun ei tiedä yksityiskohtia. Luomani mielikuva saattaisi olla aivan väärä.