Onko täällä jonkun muun nuoren pärjääminen lukiossa vaikeaa?

Nuoren kanssa voisi kokeilla erilaisia oppimismenetelmiä. Kaikilla ei pysy keskittyminen yllä, jos vaan lukee ja siten se oppiminen voi olla vaikeaa. Oman lapsen kanssa huomasin tämän yläkoulun aikana, numerot ja vastaavat jäävät pitkistä teksteistä päähän, mutta se muu kirjoitettu huonommin. Ehdotin miellekarttojen tekoa opiskeltavasta asiasta ja hän sitten noudatti tätä menetelmää lukion loppuun saakka. Kirjoitti viime vuonna ylioppilaaksi, reaaleista tuli E:tä, joten hänen kohdallaan tuo tapa tuotti hyvää tulosta.

Mun poika vaan sluibailee läpi kurssien. Ei lue kokeisiin, ei tee tehtäviä kotona. Jotain esseetä on joskus harvoin väsännyt.

Sanoo, että vain kirjoituksilla on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Mun poika vaan sluibailee läpi kurssien. Ei lue kokeisiin, ei tee tehtäviä kotona. Jotain esseetä on joskus harvoin väsännyt.

Sanoo, että vain kirjoituksilla on merkitystä.

Kunpa noin olisikin! Ja millä tiedoilla hän sitten aikoo suoriutua kirjoituksista?

Vierailija kirjoitti:

Nuoren kanssa voisi kokeilla erilaisia oppimismenetelmiä. Kaikilla ei pysy keskittyminen yllä, jos vaan lukee ja siten se oppiminen voi olla vaikeaa. Oman lapsen kanssa huomasin tämän yläkoulun aikana, numerot ja vastaavat jäävät pitkistä teksteistä päähän, mutta se muu kirjoitettu huonommin. Ehdotin miellekarttojen tekoa opiskeltavasta asiasta ja hän sitten noudatti tätä menetelmää lukion loppuun saakka. Kirjoitti viime vuonna ylioppilaaksi, reaaleista tuli E:tä, joten hänen kohdallaan tuo tapa tuotti hyvää tulosta.

Kiitos ja hyvä, että teillä toimi. Olen opettanut eri muistiinpanotekniikoita lukemisen ohelle, mutta ei poika ole ottanut niitä käyttöön. Muutenkin olen paljon puhunut pitkäjänteisestä opiskelusta ja tiedollisesti poika tajuaa asiat, mutta konkreettisesti mitään ei tapahdu. Hirveää seurata vierestä sellaista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun poika vaan sluibailee läpi kurssien. Ei lue kokeisiin, ei tee tehtäviä kotona. Jotain esseetä on joskus harvoin väsännyt.

Sanoo, että vain kirjoituksilla on merkitystä.

Kuulostaa tutulta. Puututko siihen mitenkään vai annatko olla? Tuntuu, että itse en pysty seurata passiivisena vierestä, koska tiedostan, että poika on oppimisen suhteen jo pahassa pulassa. En vain tiedä mitä voisin ja mitä pitäisi tehdä. Avuton ja keinoton olo.

Ap

Halusiko nuori itse juuri lukioon vai oliko se vanhempien päätös?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poika vaan sluibailee läpi kurssien. Ei lue kokeisiin, ei tee tehtäviä kotona. Jotain esseetä on joskus harvoin väsännyt.

Sanoo, että vain kirjoituksilla on merkitystä.

Kuulostaa tutulta. Puututko siihen mitenkään vai annatko olla? Tuntuu, että itse en pysty seurata passiivisena vierestä, koska tiedostan, että poika on oppimisen suhteen jo pahassa pulassa. En vain tiedä mitä voisin ja mitä pitäisi tehdä. Avuton ja keinoton olo.

Ap

Olen koettanut puuttua, mm. kertomalla omista lukio-kokemuksista. Eipä siitä ole ollut apua. En usko, että itse ainakaan oman nuoren voin tehdä asialle mitään. 

Mutta älkää nyt kuvitelko ja luulko, että siirtyminen ammattikouluun olisi tähän oikea ratkaisu. Itselläni lukion käyminen oli vaikeaa. Toki tuolloin oli ainakin jonkinverran kyse motivaation puutteesta kun ylioppilaaksi kirjoittamista ei arvostettu sitäkään vähää mitä tällä hetkellä.

Nythän ylppäreiden arvo tulee siinä, että "tarpeeksi hyvät" arvosanat saamalla yo-kirjoituksissa voi saada haluamansa opiskelupaikan. Kun taas omanan aikanani lähes kaikki korkeakoulu / yliopisto -opiskelupaikat jaettiin pääsykokeissa tehtyjen valintojen perusteella.

Poikkeuksena lähinnä jotkun perinteiset "poikien alat", joilta saattoi saada paikanm jos kirjoitti (pitkästä)matikasta hyvän tai kiitettävän. Vastaavaa ei tainnut olla millään perinteisemin "tyttöjen alalla". - Nykyään on vähän pöhköä jakaa aloja sukupuolen mukaan kun lienee vain muutama sellainen korkeakoulu tai yliopisto -opiskelupaikka/ ala, jossa on mies enemmistö.    

Tosin korkeakoulu ja yliopisto -opiskelu kiinnostaa yhä vähemmän koska se on haluttu paljossa inflatoida. - Jos minä (mies) olisin halunnut aatella vain rahaa ja parempaa palkkaa niin yliopistossa opiskelu olisi kannattanut jättää väliin.  Tai ainakin valita pääaineeni ja opiskelualani tarkemmin, eikä kuvitella, että korkeampi koulutus tosii automaattisesti vähän paremman liksan.

Pojilla murrosikä tulee myöhemmin kuin tytöillä, voi liittyä ihan tuohon vaiheeseen kun vähän kaikki on vaikeaa.

Motivaatio voi olla hukassa myös jos ei ole päämäärää.

Kiitos kaikille vastauksista. Poika itse halusi lukioon eikä halua vaihtaa amikseen; sitäkin olen jo kysellyt. On kaksijakoista, että poika stressaa lukiosta tosi paljon, mutta samaan aikaan on itse tekemättä sen eteen juuri mitään. Olen puhunut itse aiheutetusta stressistäkin, joka helpottaisi sillä, että poika alkaisi opiskella. Mutta ei vaan ala.

Murrosikä pojalla selvästi vielä on, kun on sellaista lapsellista uhmaamista välillä. Annan olla, koska näen sen tärkeänä itsenäistymisen auttajana. Vastuutan häntä silti opiskelujensa suhteen. Minä en osaa olla puuttumatta. Annan silti tietenkin pojalle tilaa ja rauhaakin.

Ap

Up

Lukion opettajatkin voisi kertoa miten eri nuorilla lukiossa menee?

Vierailija kirjoitti:

Lukion opettajatkin voisi kertoa miten eri nuorilla lukiossa menee?

Polarisaatio on ja on ollut voimakkaassa kasvussa; Osalla menee paremmin kuin koskaan aiemmin ja osalla vastaavasti surkeammin kuin vuosikymmeniin.

Vierailija kirjoitti:

Mun poika vaan sluibailee läpi kurssien. Ei lue kokeisiin, ei tee tehtäviä kotona. Jotain esseetä on joskus harvoin väsännyt.

Sanoo, että vain kirjoituksilla on merkitystä.

Mitenköhän aikoo pärjäillä niissä, jos ei opiskele asioita, joita niissä kysytään?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Poika itse halusi lukioon eikä halua vaihtaa amikseen; sitäkin olen jo kysellyt. On kaksijakoista, että poika stressaa lukiosta tosi paljon, mutta samaan aikaan on itse tekemättä sen eteen juuri mitään. Olen puhunut itse aiheutetusta stressistäkin, joka helpottaisi sillä, että poika alkaisi opiskella. Mutta ei vaan ala.

Murrosikä pojalla selvästi vielä on, kun on sellaista lapsellista uhmaamista välillä. Annan olla, koska näen sen tärkeänä itsenäistymisen auttajana. Vastuutan häntä silti opiskelujensa suhteen. Minä en osaa olla puuttumatta. Annan silti tietenkin pojalle tilaa ja rauhaakin.

Ap

Onko autismipiirteinen? Meillä on ja pelottaa vähän. On siis vasta menossa lukioon. Mietti amistakin, mutta ongelmana on, että on myös epäkäytännöllinen (käytännöntekemisen alat eivät sovi) eikä mikään merkonomin hommakaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Mun poika vaan sluibailee läpi kurssien. Ei lue kokeisiin, ei tee tehtäviä kotona. Jotain esseetä on joskus harvoin väsännyt.

Sanoo, että vain kirjoituksilla on merkitystä.

Näin siellä lukiossa opetetaan. Että vain kirjoituksilla on merkitystä. Eli kursseista ei pidä stressata liikoja eikä kurssiarvosanoista, sillä vain kirjoituksilla on merkitystä.

Tuloksena on sitten tuo, että nuorilla on käsitys, ettei läksyjen tekeminen ja opiskelu ole kovin tärkeää. Että kirjoituksissa sitten vain tsempataan.

Lukiossa pitäisi tietenkin lukea paljon. Nykyään opiskelijat lukevat hyvin vähän. Kaikki eivät edes kunnolla osaa. Älylaitteilla leikkiminen vie ajan ja huomion. Sitten eivät tiedäkään mistään oikein mitään.

Minun lapsilla on peruskoulussa arvosanat tulleet helposti. Silti meillä on kotona opeteltu, että läksyt tehdään heti koulun jälkeen, ja että kokeeseen luetaan. Näillä tuli erittäin paljon kymppejä, eli varmasti vähemmälläkin olisi peruskoulun voinut suorittaa.

Nyt lukiossa opiskelutavat ovat kunnossa. Tämä minulla oli tavoitteena, kun peruskouluaikana noista läksyistä ja kokeista ei annettu luistella vain jotenkuten.

Eli uskon täysin, että nyt on haasteellista alkaa opettamaan niitä opiskelutapoja, kun tässä vaiheessa ne pitäisi jo osata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poika vaan sluibailee läpi kurssien. Ei lue kokeisiin, ei tee tehtäviä kotona. Jotain esseetä on joskus harvoin väsännyt.

Sanoo, että vain kirjoituksilla on merkitystä.

Näin siellä lukiossa opetetaan. Että vain kirjoituksilla on merkitystä. Eli kursseista ei pidä stressata liikoja eikä kurssiarvosanoista, sillä vain kirjoituksilla on merkitystä.

Tuloksena on sitten tuo, että nuorilla on käsitys, ettei läksyjen tekeminen ja opiskelu ole kovin tärkeää. Että kirjoituksissa sitten vain tsempataan.

Kyllä lukion ykkösten vanhempainillassa rehtori ja opo kertoi aika suoraan, ettei useinkaan pelkkä kirjoituksiin tsemppaaminen enää auta. Joskus joku saattaa tehdä poikkeuksen.

Vaikeaa on, jos ei motivaatiota ole. Itse pärjäsin peruskoulussa mainiosti, mutta lukioaikana kiinnosti muut asiat, olin patalaiska ja reputin kirjoitukset. Sain kuitenkin syksyllä lakin kompensaatiolla, pääsin AMK:hon ja nykyisin teen asiantuntijatöitä 6000€:n palkalla.

Vaan olihan äitini kauhuissaan lukioaikanani.