Lue keskustelun säännöt.
Iskeekö muille kamala ahdistus aina sunnuntai-iltaisin?
07.05.2023 |
N. klo 15-17 alkaa ja kestää yöhön asti. Maanantaiaamuna on ihan ok olo. Tätä sunnuntai-illan ahdistusta on kestänyt jo 8 vuotta! Siitä saakka, kun lapsi aloitti päiväkodin ja itse palasin töihin.
Nykyään en enää jaksa tehdä sunnuntai-iltaisin mitään. En vain pysty! Ahdistaa liikaa!
Kommentit (20)
Ei iske, mietin että syönkö vielä, äsken purin muutaman nam i porkkanan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Illalla saattaa tulla ja lapsesta lähtien. Ihan kuin johonkin sotaan pitäisi varautua tms. Joku käsittämätön synkkyys ja epätoivo ja pelko.
Juu, lapsena/teininä ahdisti koulu, nyt aikuisena työpaikka. Ääääääääh.. sais jäädä koko sunnuntai välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Mutta iskee se, että mun pitäisi tietää mitä teen maanantaina tarkalleen, mitä asioita hoidan tai jos pitää soittaa jonnekin. Mikä on suunnitelma ja viikolla. Mitä tavoittelee ja mitä tietoja pitää hakea. Lisäksi ruoka, siivoukset ja ruokakauppa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle iskee. Tunnetaan ns. "Sunday blues"-ilmiönä.
Minuun iskee sunnuntaina aamupäivisin. Se menee sitten illalla ohi. Näin on ollut siitä lähtien kun aloitin ala-asteen eikä varmaan lopu ennen kuin jään eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä oikeastaan. Valmistelen perjantaina maanantain hommat valmiiksi, niin että vain avaan koneen aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Illalla saattaa tulla ja lapsesta lähtien. Ihan kuin johonkin sotaan pitäisi varautua tms. Joku käsittämätön synkkyys ja epätoivo ja pelko.
Minulla alkoi, kun menin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle alas, jota en halunnut opiskella. Olisi halunnut lopettaa ko opinnot, mutta vanhemmat pakottivat opiskelemaan loppuun. Nyt olen jumissa ko alalla, ja vtuttaa ankarasti. T sairaanhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Tai oikeastaan minua aamusta alkaen jo ahdistaa jonkin verran ja maanantai-aamuna v*tuttaa armottomasti.
Ei illasta mutta aamusta.
Olen yksineläjä (ollut lähes koko aikuisikäni), ihan sama olenko ollut koko viikonlopun yksin tai vaikka lauantaina olisin ollut hyvässäkin seurassa tekemässä jotain kivaa.
Su aamuna alkaa yksinäisyys ahdistaa.
Olen miettinyt tätä kaavaa monelta eri näkökulmalta.
Mistä tämä johtuu.
Mietin jopa mitä ja miten paljon tai vähän olen syönyt lauantaina, eli johtuuko jostain verensokerin laskusta.
Olenko nukkunut hyvin tai huonosti tai jopa liikaa (koska menen yleensä ajoissa nukkumaan ja nukun hyvin). Onko aivoni jotenkin vajaateholla / puoliunessa, vai mistä johtuu että su aamuisin alan pohtimaan aina surullisia asioita.
Tunnen usein jäätävää yksinäisyyttä ja näen vaan kaikkialla onnellisia pariskuntia, siis elämää mitä minulle ei ole suotu tähän saakka.
Alan aina ikäväimään henkilöä jota kaipaan yhä. Se on kuin jokin maneeri jota aivoni toistaa.
Sitten kun puoliltapäivin syön kunnon lounaan ja lähen liikkeelle ihan vaikka yksinkin, mieliala kohenee.
Tällaista ei tapahdu arkena kun lähden töihin tai aloitan etäpäivänä työt kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei iske, mietin että syönkö vielä, äsken purin muutaman nam i porkkanan.
Ei se varmaan tulekaan 5-vuotiaille namiporkkanan purijoille..
Ei ahdista sunnuntaisin.
3-vuorotyö, joten viikonlopuissa ei ole samaa painoarvoa kuin ma-pe töitä tekevillä.
Nuorempana ahdisti. Nyt keski-ikäisenä sunnuntai on yksi parhaista päivistä. Ihanaa herätä levänneenä aikaisin. Juon kahvia rauhassa ja luen Hesaria. Lähden salille, jossa on hyvin rauhallista sunnuntaiaamuisin. Päivä lähtee mukavasti käyntiin. Usein siivoilen omaan tahtiin, vaikka ei mitään suosikkihommaa olekaan. Teen ruokia alkuviikoksi. Luen ja katselen sarjoja.
Jokin sunnuntaissa,saa sydämen tuntumaan yksinäiseltä.
Tuo sunnuntaiahdistus lakkaa, kun jäät eläkkeelle. Itse odotan maanantaita ja arjen puuhia. Ennen inhosin tukevaa pitkää viikkoa ja maanantaita, nyt se on paras päivä
Näin sitä muuttuu ajan myötä.
iskee. Pitäisi keksiä jotain hauskaa mikä vie ajatukset muualle.