Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia ADHD-miehen kanssa seurustelusta?
07.05.2023 |
Voi olla nainenkin.
Olen tavannut kivan miehen jolla on ADHD. Olemme tunteneet toisemme vain muutaman kuukauden, eli ei tunneta toisiamme ihan läpikotaisin.
Ystäväni sanoi ettei minun kannattaisi alkaa mihinkään vakavampaan miehen kanssa, koska hänen mukaansa ADHD voi tehdä parisuhteen todella vaikeaksi. Hän jopa sanoi, että tulen sitten aina olemaan se parisuhteen aikuinen, ja sitä ei jaksa vuosikausia etenkään jos on lapsia.
Menin sitten googlettelemaan ja luin aika samanlaisia juttuja netissä. Olen kyllä huomannut että miehen on vaikea esim. keskittyä ja istua paikoillaan pitkiä aikoja.
Onko asia oikeasti näin? Onko suhde siis jo tuhoon tuomittu? Olisi kiva kuulla muilta joilla on kokemusta ns ADHD-parisuhteesta :D
Kommentit (68)
Minulla on ystäväpariskunta jossa miehellä on keskivaikea ADHD, ei lääkitystä muista terveyssyistä ja he ovat olleet yhdessä jo yli 10v. On hankalia hetkiä ja on hyviä hetkiä, lääkitys varmasti helpottaisi asiaa, mutta tähän asti ovat pärjänneet ihan hyvin esim sillä, että ovat tehneet joka viikolle tehtävälistan mitä kotitöitä tehdään milloinkin ja kuka tekee ne vuorollaan. Mies on opetellut erilaisia mielenhallintatekniikoita, kuten meditointia, yms jotka ovat hieman tuoneet helpotusta heidän yhteiseen eloon.
Eli on se mahdollista, vaatii työtä mutta henkilö joka sairastaa ADHDta ei voi sille mitään jos välillä menee vähän lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, on siinä ADHD:ssa hyvätkin puolensa. Miksi ne unohdetaan? Ja on myös mahdollista, että itselläsi on jotain nepsypiirteitä (vaikkei olisi diagnoosiin asti). Tärkeintä on se, että tulee toimeen, toisesta tykkää ja elämäntilanne ja toiveetkin kohtaavat. Älä tuomitse ADHD:n perusteella miestä. Häntä pitää vain oppia ymmärtämään. Keksitte kyllä keinot/saatte apua, mikäli tulee ongelmia. Anna asioiden mennä nyt omalla painollaan, äläkä kuuntele ystäväsi mielipidettä!
T. ADHD-nainen
Vierailija kirjoitti:
Onko lääkitys?
On.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystäväpariskunta jossa miehellä on keskivaikea ADHD, ei lääkitystä muista terveyssyistä ja he ovat olleet yhdessä jo yli 10v. On hankalia hetkiä ja on hyviä hetkiä, lääkitys varmasti helpottaisi asiaa, mutta tähän asti ovat pärjänneet ihan hyvin esim sillä, että ovat tehneet joka viikolle tehtävälistan mitä kotitöitä tehdään milloinkin ja kuka tekee ne vuorollaan. Mies on opetellut erilaisia mielenhallintatekniikoita, kuten meditointia, yms jotka ovat hieman tuoneet helpotusta heidän yhteiseen eloon.
Eli on se mahdollista, vaatii työtä mutta henkilö joka sairastaa ADHDta ei voi sille mitään jos välillä menee vähän lujaa.
Mukava kuulla, että he ovat löytäneet yhteisen sävelen. Tämä antaa minulle toivoa :)
Vierailija kirjoitti:
Hei, on siinä ADHD:ssa hyvätkin puolensa. Miksi ne unohdetaan? Ja on myös mahdollista, että itselläsi on jotain nepsypiirteitä (vaikkei olisi diagnoosiin asti). Tärkeintä on se, että tulee toimeen, toisesta tykkää ja elämäntilanne ja toiveetkin kohtaavat. Älä tuomitse ADHD:n perusteella miestä. Häntä pitää vain oppia ymmärtämään. Keksitte kyllä keinot/saatte apua, mikäli tulee ongelmia. Anna asioiden mennä nyt omalla painollaan, äläkä kuuntele ystäväsi mielipidettä!
T. ADHD-nainen
Kiitos tästä näkökulmasta! Tuo on totta, että toista pitää osata ymmärtää.
Sinuna jatkaisin tapailua jos sinusta siltä tuntuu :)
Itse olen ADHD nainen. Välillä se kieltämättä tuo haasteita parisuhteeseen esim. mieheni joutuu muistuttelemaan asioista. Viihdymme kuitenkin toistemme seurassa ja olemme olleet yhdessä jo vuosia.
Tietynlaista ymmärrystä ADHD ihmisen kanssa oleminen kyllä vaatii.
Pettääkö ADHD miehet ja naiset enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettääkö ADHD miehet ja naiset enemmän?
Tai helpommalla?
Vierailija kirjoitti:
Hei, on siinä ADHD:ssa hyvätkin puolensa. Miksi ne unohdetaan? Ja on myös mahdollista, että itselläsi on jotain nepsypiirteitä (vaikkei olisi diagnoosiin asti). Tärkeintä on se, että tulee toimeen, toisesta tykkää ja elämäntilanne ja toiveetkin kohtaavat. Älä tuomitse ADHD:n perusteella miestä. Häntä pitää vain oppia ymmärtämään. Keksitte kyllä keinot/saatte apua, mikäli tulee ongelmia. Anna asioiden mennä nyt omalla painollaan, äläkä kuuntele ystäväsi mielipidettä!
T. ADHD-nainen
Kun aina ei pysty eikä jaksa ymmärtää kun adhd-ihminen ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettääkö ADHD miehet ja naiset enemmän?
Tai helpommalla?
Jotkut menee helposti hetken ärsykkeiden mukana.
Joku rakastaa tulisesti, kunnes yhtäkkiä unohtaa tehneensä koskaan niin.
Vierailija kirjoitti:
Pettääkö ADHD miehet ja naiset enemmän?
Riippuu tietysti persoonasta, mutta itse addi naisena olen hyväksynyt sen faktan että kyllä minä mokaan todennäköisemmin ihmissuhteeni kuin vaikkajoku normo kaverini, koska impulssikontrollin ja tunnesäätelyn ongelmat altistaa sellaiselle. En ole myöskään koskaan kuitenkaan pettänyt tms mutta nykyään ajattelen että ehkä sinkkuna pysyttelyni kuitenkin on palvelus kaikille osapuolille :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, on siinä ADHD:ssa hyvätkin puolensa. Miksi ne unohdetaan? Ja on myös mahdollista, että itselläsi on jotain nepsypiirteitä (vaikkei olisi diagnoosiin asti). Tärkeintä on se, että tulee toimeen, toisesta tykkää ja elämäntilanne ja toiveetkin kohtaavat. Älä tuomitse ADHD:n perusteella miestä. Häntä pitää vain oppia ymmärtämään. Keksitte kyllä keinot/saatte apua, mikäli tulee ongelmia. Anna asioiden mennä nyt omalla painollaan, äläkä kuuntele ystäväsi mielipidettä!
T. ADHD-nainen
Kun aina ei pysty eikä jaksa ymmärtää kun adhd-ihminen ei ymmärrä.
Olen perheestä, jossa toisella vanhemmalla on adhd, ja olen seurustellut sellaisen miehen kanssa. Yleensäkin tiedän ja tunnen erilaisia nepsyhenkilöitä laidasta laitaan.
Onko hän sanonut hänellä ADHD diagnoosi? Onko hänellä myös asperger? Voi olla ADHD liitännäisenä382
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tyyppi yrittää esittää "normaalia", ei hommasta tule mitään. Mutta jos hän tietää, tiedostaa ja hyväksyy ongelmansa, sekä tietää omat vahvuutensa, voi suhteesta tulla hyväkin.
Toinen tärkeä asia on, että teidän molempien pitää pystyä hyväksymään toisenne sellaisina kuin olette. Sinun pitää pystyä hyväksymään hänen heikkoutensa, ja hänen pitää pystyä hyväksymään sinun heikkoutesi. Hänen pitää pystyä hyväksymään se, että sinä et pysty auttamaan häntä kaikissa hänen ongelmissaan, etkä voi olla aina katsomassa perään, että hän varmasti käyttäytyy kunnolla.
Ja vielä kolmas pointti: Päihteet ja ADHD on yhdistelmä, josta ei seuraa kuin ikävyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Onko hän sanonut hänellä ADHD diagnoosi? Onko hänellä myös asperger? Voi olla ADHD liitännäisenä382
Tuli vahingossa tarkistusnumero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ADHD -mies. Pärjännyt työssä ja elämässä omasta mielestäni hyvin loistavasti. Edesmennyt puolisoni ei ominaisuudesta valittanut.
Totesi vain joskus, että voisi nuo keskeneräiset hommatkin joskus lopettaa. Tekemällä valmiiksi.
Ja voisin hyvin seurustella ADHDn kanssa.
Me olemme yleensä hyvin hauskoja ja vilkkaita persoonia.
Jostain syystä olen ensin ihastunut miehiin tutustuessa ja sen jälkeen on vasta selvinnyt miehen itsensä kertomana että on: ADHD, tourette, asperger jne. jokin noista. Selvisi vasta aikuisempana että olen myös kirjolla ja mahdollisesti lisäksi ADHD, tutkimukset ainakin on nyt käynnissä. Infodumping ei ainakaan oikein sovi yhteen ADHD kanssa koska sellainen pulinatulva menee todella helposti vaikeasti seurattavaksi :D Hypermuisti vs. krooninen unohtelu toimii jotenkin jos kumpikin hyväksyy osansa muistuttajana ja muistutettavana, mutta jos muistutettava ärsyyntyy siitä muistuttelusta ja kaaos pääsee valloilleen ei siitä tule mitään :) Jos arjen pyöritys vie normaalia isomman osan voimista ei siihen tarvitse kyllä yhtään sen toisen ihmisen sotkuja lisäksi. Neuronormaalilla saattaakin riittää energiaa 1.5-2 ihmisen verran ja siten kestää paremmin toisen puutteita. Olisin parisuhteessa vain sellaisen nepsyn kanssa joka tekee aktiivisesti töitä itsensä eteen, oli se sitten post-it lappuja muistuttamassa pitkin asuntoa tai kymmeniä hälytyksiä puhelimessa, eikä vaan käytä sitä jonain tekosyynä elää kuin pellossa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystäväpariskunta jossa miehellä on keskivaikea ADHD, ei lääkitystä muista terveyssyistä ja he ovat olleet yhdessä jo yli 10v. On hankalia hetkiä ja on hyviä hetkiä, lääkitys varmasti helpottaisi asiaa, mutta tähän asti ovat pärjänneet ihan hyvin esim sillä, että ovat tehneet joka viikolle tehtävälistan mitä kotitöitä tehdään milloinkin ja kuka tekee ne vuorollaan. Mies on opetellut erilaisia mielenhallintatekniikoita, kuten meditointia, yms jotka ovat hieman tuoneet helpotusta heidän yhteiseen eloon.
Eli on se mahdollista, vaatii työtä mutta henkilö joka sairastaa ADHDta ei voi sille mitään jos välillä menee vähän lujaa.
ADHD ei ole sairaus.
Olin 3v adhd/asperger miehen kanssa suhteessa.
Ihan hirveätä, loppua kohti tilanteet oli ihan käsittämättömiä. Asioiden keskeneräisyys, impulsiivisuus, typerät riskinotot mm.liikenteessä, sosiaalisten taitojen kömpelyys(sukujuhlat pilalla), alkoholin käyttö vaihteli ryyppyputkista täysraittiuteen, unihäiriöt, ongelmat rahankäytössä, työsuhteiden epäonnistumiset -- listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lopulta kyllästyin olemaan se ainoa aikuinen siinä parisuhteessa.
Lasten hankinta ei ollut missään vaiheessa edes vaihtoehto - jälkiviisaana, en olisi halunnut lapsilleni hänen geenejä ja 80% varmuudella perittyä elämänmittaista koheltamista neuropsykiatristen ongemien kanssa.
ADHD ja muut nepsyominaisuudet vetää puoleensa ihmisiä joilla on samanlaisia ominaisuuksia. Ei välttämättä ole tietoinen valinta. Jollain kirjolla olevat ihmiset vaan ovat mielenkiintoisempia kuin taviszombit. Parikymmentä vuotta sitten kun "alettiin oleen" en tiennyt mitään omaasta ADHD:stani. Vaimokin on viimeaikoina huomannut että hänessäkin on paljon piirteitä vaikkei diagnoosiin saakka.
Riippuu hirveästi millaisia olette kumpikin yksilöinä.
Itse varmaan sekoaisin jos pitäisi seurustella yhden hyvän ystäväni kanssa, jolla on ADHD. Tai olla edes kämppiksiä. Kaikella rakkaudella :D Hän on ystävänä ihan huippu, mutta arjessa en jaksaisi sitä että kaikki koti- ja autonavaimista alkaen on säännöllisesti häviksissä, projekteja ja ideoita on tuhat mutta vain 1/1000 valmistuu, keskustellessa pitää koko ajan itse keskittyä 120% kun hänen (sinänsä mahtavista ja hauskoista jutuistaan) jää helposti kuulijalle olennaista taustatietoa pois jne.
Joillakin ADHD on paljon lievempi kuin ystävälläni, joillain paljon pahempi. Hän on tosi älykäs ja pystyy sillä kompensoimaan paljon kohelluksiaan. :D Koulutettu ja ihan hyvissä töissä. Mutta pelkkä yhteiskunnassa pärjääminen ei vielä tarkoita, että sopii jonkun tietyn toisen ihmisen kanssa yhteen.
Itse olen enemmänkin aspergertyyppinen kuten miehenikin. Ystäväni ei varmaan kestäisi pidemmän päälle meikäläisen yliperusteellista asioiden suunnittelua ja rutiineja. Vakka kantensa valitsee?
Jos mietit pitkäaikaista suhdetta ja lasten hankintaa, niin ADHD-mies ei välttämättä tilastollisesti ole mikään helpoin valinta, toki yksilöstä riippuen. Kiva kun on pari lasta jotka ovat jo lähtökohtaisesti impulsiivisia ja kärsimättömiä, etenkin saatuaan isänsä ADHD-geenit, ja sitten isä on samanlainen eikä muista hakea lapsia vuorollaan tarhasta tms.
Onko lääkitys?