Onko se niin paha asia tyytyä "ihan kivaan" suhteeseen ja kumppaniin?
Ei ole mitään ilotulituksia eikä perhosia vatsassa, ei ole erityisen viehättynyt toisesta fyysisesti. Keskustelua kuitenkin riittää ja on mukavaa yhdessä. Toinen on kuitenkin omasta mielestä ihan kivan näköinen ja seksikin on ihan ok. Onko väärin tyytyä lopulta tälläiseen suhteeseen, kun on 99% varma, ettei enää "parempaakaan" tule saamaan?
Kommentit (51)
Mitä sinä muiden mielipiteistä välität, jos itse olet tyytyväinen?
Haluaisitko itse olla se johon tyydytään? Oletko valmis viemään hautaan totuuden siitä että olet tyytynyt, etkä ikinä ilmaise sitä kumppanillesi joka on mahdollisesti syvästikin rakastunut sinuun?
Vanhoista suhteista tulee kaikista ihan kivoja.
Ihan kivasta kumppanista voi tulla pikkuhiljaa se rakkain, tärkein ja läheisin.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko itse olla se johon tyydytään? Oletko valmis viemään hautaan totuuden siitä että olet tyytynyt, etkä ikinä ilmaise sitä kumppanillesi joka on mahdollisesti syvästikin rakastunut sinuun?
Suoraan sanottuna olen melko varma, että meillä tämä tyytyminen on molemminpuolista.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä sitä oikeaa.
Tämä on loputon suo.
On paha. Tekee väärin itselle ja toiselle.
Entä jos hänen elämäänsä ilmestyisikin joku, joka veisi häneltä jalat alta. Hän lähtisi suuren rakkautensa perään, sinä jäisit yksin. Millaisia tunteita se sinussa herättäisi?
Minulle on ainakin tullut suhteessa ennemmin tai myöhemmin ilmi, että nainen tyytyy minuun. Tämä näkyy yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun nainen haluaa katsoa jotain TV-sarjaa siksi, että siinä on naisen (kaikkien naisten) mielestä huippukomea mies pääosassa, joka ei ole ihan minun kaltaiseni.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivasta kumppanista voi tulla pikkuhiljaa se rakkain, tärkein ja läheisin.
Niin tai sitten siitä voi tulla jotain täysin päinvastaistakin. Suattaapi tai sitten ei, vähänniinku lotossakin.
On ihan ok. Itsellä täysin sama tilanne. Tiedän että ulkonäölläni ei niitä kauneimpia naisia hurmata, enkä tiedä missä edes tapaisin sen oikean. Joten seurustelen ihan kauniin ja muutenkin ok naisen kanssa. Meillä menee ihan hyvin, olen yleensä ihan tyytyväinen elämääni/se on parempaa kuin sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos hänen elämäänsä ilmestyisikin joku, joka veisi häneltä jalat alta. Hän lähtisi suuren rakkautensa perään, sinä jäisit yksin. Millaisia tunteita se sinussa herättäisi?
Tätä voi kysyä ihan kaikilta. Ei se, että tyydytään tarkoita, että olisi alttiimpi hullaantumaan johonkin muuhun ihmiseen. Aika paljon saa lukea juttuja, joissa ollaan luultu olevan liitossa Sen Oikean kanssa, joka yhtäkkiä ilmoittaakin rakastuneensa toiseen.
ei kai, mutta mitä sitten jos joskus oikeasti tapaat sen "oikean"?
Rakkaus on lopulta päätös panostaa toisen hyvään. Sen sijaan, että miettisit onko tää hyvä/tyydynkö tähän mieti millainen olet hänet kanssaan. Saako hän sinun persoonasta ne ihanat piirteet esiin. Jos joo niin ehdottomasti jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivasta kumppanista voi tulla pikkuhiljaa se rakkain, tärkein ja läheisin.
Niin tai sitten siitä voi tulla jotain täysin päinvastaistakin. Suattaapi tai sitten ei, vähänniinku lotossakin.
Eipä se taida olla sen kummempaa hullaantuneessakaan parisuhteessa. Ei se hullaantuminen kanna kuin alun. Sen jälkeen tarvitaan jo muutakin parisuhteen koossa pitämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ainakin tullut suhteessa ennemmin tai myöhemmin ilmi, että nainen tyytyy minuun. Tämä näkyy yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun nainen haluaa katsoa jotain TV-sarjaa siksi, että siinä on naisen (kaikkien naisten) mielestä huippukomea mies pääosassa, joka ei ole ihan minun kaltaiseni.
Uutinen: tv-sarjojen komistuksia ei katsota siksi, etteikö oma mies olisi elämäni rakkaus. Komistukset ovat Viihdettä, vähän kuin jalkapallon katselu, jos ymmärrät.
Uutinen2: useimmille naisille kumppanin ulkonäkö ei ole tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos hänen elämäänsä ilmestyisikin joku, joka veisi häneltä jalat alta. Hän lähtisi suuren rakkautensa perään, sinä jäisit yksin. Millaisia tunteita se sinussa herättäisi?
Tuo ei välttämättä ole kovin varteenotettava pelko, jos toiseen on oikeasti sitoutunut. Ei ihminen ole sillä tavalla viettiensä vietävissä, että jos yhtäkkiä löytyykin joku johon rakastuu kovemmin kuin omaan puolisoon, niin puoliso olisi silloin pakko jättää. Kyllä sen voi itse päättää, mitä siinä tilanteessa tekee. Yhteiseen elämään sitoutumisessa ottaa aina tietyn riskin sen suhteen, että kuitenkin joku muu osoittautuukin kivammaksi. Mutta kannattaako sitä täydellistä sitten jäädä odottelemaan?
Mun mielestä ylipäätään parisuhteen onnellisuudelle ei ole välttämätöntä se, että osapuolten kokemien tunteiden laatu täyttää jonkun muun asettamat tosirakkauden kriteerit. Oleellista on se, että osapuolilla on kivaa yhdessä ja haluavat elää elämänsä toistensa kanssa. Pidän hyvänä myös rehellisyyttä omista tunteista ja motiiveista, jotta kukaan ei kokisi tulleensa jotenkin huijatuksi.
Sehän on sun suhde