Onko se niin paha asia tyytyä "ihan kivaan" suhteeseen ja kumppaniin?

Ihan ok, jos sekä sinä että kumppanisi olette aidosti sitoutuneet tosiinne, ettekä lähde, jos se way-tyyppi tulee eteen. Se olisi raukkamaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa tyytymissuhteissa tulee ennen pitkää ero. Sitten sitä miettii että oliko järkeä tuhlata aikaa ihmisen kanssa joka alunperinkin tuntui vähän väärältä. Jommalle kummalle iskee joku kriisi jossain vaiheessa, ja tulee pettämistä tai muuta sähläystä ja ero. On nuo nähty. Valitettavasti. Eli ei se kyllä kannata. Joudut aloittamaan etsimisen vaan alusta sitten vanhempana ja rupsahtaneempana.

Mutta ap ei sano, että mikään tuntuu väärältä. Kaikki nimenomaan tuntuu mukavalta.

Kaikki tuntuu mukavalta kun "...seksikin on ihan ok"? Ihan. Ok.

Ei mukavalta kuulosta.

Vierailija kirjoitti:

Noissa tyytymissuhteissa tulee ennen pitkää ero. Sitten sitä miettii että oliko järkeä tuhlata aikaa ihmisen kanssa joka alunperinkin tuntui vähän väärältä. Jommalle kummalle iskee joku kriisi jossain vaiheessa, ja tulee pettämistä tai muuta sähläystä ja ero. On nuo nähty. Valitettavasti. Eli ei se kyllä kannata. Joudut aloittamaan etsimisen vaan alusta sitten vanhempana ja rupsahtaneempana.

Itse sanoisin, että elämään realistisesti suhtautuvilla on myös realistisimmat mahdollisuudet saavuttaa kestävä onni.

Useimmat naiset tyytyvät, ulislainen. 

Ainahan sitä tyytyy jollain tapaa. Mieheni ei ole maailman komein mies, ei edes omasta mielestäni subjektiivisesti tarkasteltuna, mutta toisaalta kärsin itsekin mielenterveysongelmista enkä usko, että arki ahdistuneisuudesta kärsivän kanssa olisi mieheni ykköspreferenssi arjesta unelmoidessa. Tätä se elämä kumminkin on ja jokainen päättää jo tapailun alussa minkä ominaisuuksien kanssa on valmis elämään, sillä kukaan meistä ei ole täydellinen.

Rikas ei ole se jolla on valtavan paljon vaan joka on onnellinen siitä mitä hänellä on

Vierailija kirjoitti:

Ainahan sitä tyytyy jollain tapaa. Mieheni ei ole maailman komein mies, ei edes omasta mielestäni subjektiivisesti tarkasteltuna, mutta toisaalta kärsin itsekin mielenterveysongelmista enkä usko, että arki ahdistuneisuudesta kärsivän kanssa olisi mieheni ykköspreferenssi arjesta unelmoidessa. Tätä se elämä kumminkin on ja jokainen päättää jo tapailun alussa minkä ominaisuuksien kanssa on valmis elämään, sillä kukaan meistä ei ole täydellinen.

Tähän jatkan (olen eri), että pitkässä parisuhteessa silmät myös aukeaa kumppanin eri piirteille. Tuo ei muuten tuossa asiassa tule muuttumaan. Nekin pitää oppia hyväksymään, jos meinaa saada vielä pidemmän parisuhteen. Niitä tulee niin tavallisille ei-niin-kauniille-ja-komeille kuin niille kauniille ja rohkeillekin. Kukaan meistä ei todellakaan ole täydellinen.

Uppista

Itse olen se, johon mieheni tyytyi. Tämän sain selville pari vuotta sitten hänen viestistään salasuhteelleen. Tunsin ja tunnen itseni edelleenkin huijatuksi. Minä olin todella rakastunut, mutta hän ei koskaan rakastanut  minua ja vain tyytyi minuun, koska kanssani oli kyllin hyvä. Itse harkitsin eroa suhteen alkuaikoina erinäisten ongelmien ja tietyissä asioissa ilmenevän yhteensopimattomuuden takia. Jäin kuitenkin suhteeseen, koska rakastin isosti. En olisi jäänyt, jos olisin tietänyt totuuden toisen tunteista. 

Koen, että minulta on huijattu pois sen mahdollisen oikean ja molemmin puolisen suuren rakkauden löytäminen. Olen haaskannut miehen kanssa vuosikymmeniä ja sitten hän ei ollutkaan se, joka haluaa vanheta kanssani. En itse siis suosittele tyytymään toiseen keskustelematta syvällisesti suhteestanne ja tunteistanne toisianne kohtaan. 

Ainoastaan vapaaehtoisesti lapseton pystyy pitäytymään seurustelusta. Iso osa perhettä kaipaavista joutuu jollain tasolla tyytymään. Salasuhteet tuntuu kuuluvan pakettiin. Ihan noin vinkkinä lojaaliutta hakeville. Ainoa kuka voi taata pysyvän uskollisuuden löytyy harlekiinikirjojen sivuilta.

Tavismiehen näkökulmasta tyytyminen voi olla se ainut vaihtoehto päästä parisuhteeseen.

Nämä on tosi vaikeita päätöksiä.

Jos lopetat sen ihan-ok-suhteen niin voi ihan hyvin olla, että et löydä edes ihan-ok-naista jatkossa uudestaan.

Toisaalta jos jatkat ihan-ok-suhdetta niin varmistat sillä sen, että et voi löytää ketään ihastuttavaa.

Mitä jos on mahdollisuus, että myöhemmin kehität tunteita tätä ihan-ok-naista kohtaan.

Jos sulle on miehenä kertynyt jatkuvasti kokemusta siitä, että et ole haluttu naisten keskuudessa niin ihan-ok-suhteista on äärimmäisen vaikeaa päästää irti. Siinä voi käydä niin, että olet yksin sen jälkeen vaikka yli 5 vuotta.