Ei kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa

MOnet nuoret on käyny lastenhoitokurssin ja on työttöminä. Pyydä kotia hoitamaan ja järjestä ruokaa ja pieni taskuraha tytölle (sopikaa yhdessä, mikä on sopiva) :)



Kaikki järjestyy ku panee töpinäksi. :)

Ei tässä saamattomia nahjuksia olla. ap

Lapset 6 v ja 8 v.

teillä ei ole 30 euroa pistää lastenhoitajalle (sillä saisi 3 tuntia hoitoa), niin miten teillä olisi varaa edes tehdä mitään sen miehen kanssa? Muuta kuin kattoa telkkaria kotona.

Ei olla oltu mekään missään ihan vain kahdestaan ainakaan vuoteen. Kohta ajattelin kysyä eräältä sukulaiselta lastenhoitoapua 1,5h.

ette osaa arjessa nauttia toisistanne ja perheestänne, jos olet ihan rehellinen?



Onhan teillä yöt aikaa olla kahdestaan kai?



Ei rakkauteen tarvita mitään reissuja tms, jos muuten hommat pelaa. Varsinkaan pelkästään miehen kanssa.

öitä 15e ja viikonloppuja 30e ja hyvin kelpas. Ja silleen että sai vaan lämmittää ruokaa. :)

kaikkeen tottuu. Minusta taas parisuhde on huonoissa kantimissa, jos sen kestämiseen vaaditaan jatkuvaa kaksinoloa.

Ei, me ei osata nauttia arjestakaan, koska olemme olleet totaalisen kaksin lapsenhoidossa jo esikoisen syntymästä asti. Ei osallistuvia isovanhempia, ei hoitavia kummeja, ei muita lapsirakkaita sukulaisia. Jos joskus saisi henkäistä, olisi kiva. Ei vaan ole löytynyt lastenhoitajaakaan, jonka kanssa lapsilla olisi turvallinen olo.



No joo, musta tulikin outo tämän avauksen myötä. ap

mutta onhan se selvä että tekisi parisuhteelle erittäin hyvää päästä välillä kahdestaan pois omien seinien sisältä. en oikeasti voi ymmärtää ketään, joka EI haluaisi välillä sellaisia hetkiä oman puolisonsa kanssa!

enkä sitä kiellä, etteikö tekisi hyvää joskus olla vain aikuisten kesken. Enkä kiellä sitäkään, ettemmekö mieheni kanssa haluaisi joskus olla vain kahdestaan. Mutta koska olemme samassa veneessä, ja parisuhteen ja perheen halunneet, niin yritämme sitten rakentaa parisuhdetta kotona. Ei auta meillä valittaminen, ei se muuta asiaa.

ovat juuri niitä joilla EI ole isovanhemmat auttamassa.

Yleensähän ne joilla ne isovanhemmat auttavat,saavat myöskin sitä kahdenkeskistä aikaa, arkenakin.

Meillä mentiin kuusi vuotta ilman kahden keskistä aikaa ja siitäkin selvisi. Nyt sentään saattaa olla jo lapset kolmekin yötä/päivää vuoden aikana poissa.

eikö teidän paikkakunnalla toimi mikään maksullinen lastenhoitopalvelu? Onnistuisiko edes lastenhoitajan hommaaminen niin, että laittaisi ilmoituksen oppilaitoksen seinälle?



Ja sitten: joissain päiväkodeissakin on mahdollista jättää esim. kerran kuukaudessa/lukukaudessa iltahoitoon.



Kolmas vaihtoehto on sopia vaikka jonkun naapurin kanssa vastavuoroisesta palvelusta. Lapset heille hoitoon vaikka illaksi, niin otatte seuraavana viikonloppuna heidän lapset.



Meillä asuu kummatkin isovanhemmat kaukana (siis eri maassa), joten olemme käyttäneet maksullisia lastenhoitopalveluja ja sopineet vastavuoroista tuttavaperheiden kanssa.



Näin ollaan saatu järkättyä vapaailtoja.



Mä en ole osannut kaivata kokonaista viikonloppua. Meillä on vielä niin pienet lapset ja kun itse ollaan työssäkäyviä, niin enemmänkin on ongelma siinä, että ei saada olla riittävästi lasten kanssa. Kun lapset on kouluikäisiä, niin ajattelin johdattaa heidät partioharrastukseen tms. jossa on säännöllinen leiri. Jos vaikka olisi joka vuosi yksi 3-4 leiri, niin siinä olisi monta päivää aikaa syödä kynttiläillallisia.

9-vuotias ja KOSKAAN en ole miehen kanssa päässyt kahdestaan mihinkään. En kertaakaan. Aluksi olin 24/7 yh, vailla minkäänlaista apua ja kun mies tuli kuvioihin (tutustuimme netissä), niin meidän treffailut ja tutustumiset tapahtui kotona, kun lapsi oli nukkumassa. Mies hyppäsi siis suoraan lapsiperheen arkeen vailla madollisuutta lähteä kanssani kahdestaan mihinkään. Näin on menty jo 7 vuotta. Me ainakin ollaan niin totuttu siihen että kaikki hoidetaan itse ja mihinkään ei ilman lapsia pääse.



Iltaisin kun lapset menee nukkumaan, katselemme yhdessä sohvalla sylikkäin elokuvia, syömme romanttisen myöhäisillallisen kynttilän valossa, käymme suihkussa/saunassa, makoilemme sängyssä jne.. Monesti käymme myös lyhyellä kävelyllä ja kierrämme taloa näköetäisyydellä.



Meillä pussaillaan ja halaillaan päivittäin paljon ja pidetään sitä pilkettä silmäkulmassa. Ei sitä muuten jaksaisikaan. Suomme myös toisillemme vapaata, jos rupeaa arki ahdistamaan. Minä voin lähteä vaikkapa viikonlopuksi Tallinnaan ystävien kanssa ja mies kaverin kanssa mökille. Olisihan se joskus kiva päästä kahdestaan johonkin, mutta sitä on niin tottunut, että ei sitä juurikaan ajattele.



Mutta tosiaan itse ehdotaisin, että lapset ajoissa nukkumaan, yhdessä katsotte sylikkäin leffaa, syötte herkkuja, teette kynttiläillallisen kun lapset nukkuu jne.jne.

Ei, me ei osata nauttia arjestakaan, koska olemme olleet totaalisen kaksin lapsenhoidossa jo esikoisen syntymästä asti. Ei osallistuvia isovanhempia, ei hoitavia kummeja, ei muita lapsirakkaita sukulaisia. Jos joskus saisi henkäistä, olisi kiva. Ei vaan ole löytynyt lastenhoitajaakaan, jonka kanssa lapsilla olisi turvallinen olo.

Teitte sitten enemmänkin lapsia :( Turha valittaa.

juuri yhtään. Sitä on osattava pitää yllä siinä arjessakin ja otettava se aika muilla keinoin jos ei apuja ole.



Ei meilläkään ole ollut mitään yhteisiä matkoja tms mutta johtuu vain ja ainoastaan siitä että emme ole palkanneet tilapäistä hoitajaa tms. Lapset nukkuu kuitenkin kohtalaisen paljon enemmän kuin aikuiset joten joka päivähän sitä yhteistä aikaa on.



Meillä periaatteessa olisi mummolat joihin lapset viedä mutta toinen lapsista on niin allerginen ettei häntä voi vielä eläinten takia näihin paikkoihin yöksi. Tämä nyt on vaan kestettävä :)

että jos 8 eur/h on liikaa, niin miten ihmeessä ap ja mies voisivat tehdä yhtään mitään kahdestaan, vaikka lähtisivät jonnekin? Vai meinasivatko mennä kirjaston lehtisaliin lukemaan?

yhteensä 8 tuntia 7 vuoden aikana :)



Mutta ei se mitään, lapset ovat osa meitä ja nautimme yhdessäolosta.

Pakon sanelemana meillä on mennyt vuosia niin, että kahdenkeskinen aika on otettava illasta. Siksi lapset menevät nukumaan klo 20. Kun viimein saimme tilaisuuksia olla kahdestaan viikonlopun kerran kuukaudessa, emme enää osaakaan tehdä mitään!



Ei osaa lähteä kotoa pois, mennä minnekään. Nukumme ja venymme tietokoneen tai telkkarin ääressä. Ei osaa ruveta tekemään sitä "kaikkea kivaa" josta on muka haaveilut.



Olemme 4-kymppisiä