Sisarukseni ovat saaneet enemmän taloudellista tukea vanhemmiltamme

Lopeta vertailu. Kukaan ei ole sinulle velkaa mitään.

Taitaa olla provo. Unohda menneet ja keskity nykyisyyteen. Jos et halua auttaa, niin kieltäydy vain. 

Minusta lapsia hankkiessa täytyisi vanhempien lähtökohtaisesti pyrkiä kohtelemaan kaikkia lapsiaan tasavertaisesti. En itse olisi katkera rahasta, mutta tiedän, miten kullanarvoista hoitoapu voi olla pikkulapsiaikana. Sitä ei voi edes mitata rahassa. Minulla olisi vanhempana todella huono omatunto, jos olisin jättänyt yhden lapsista pulaan, mutta auttanut muita.

Vanhemmillasi on oikeus päättää omien rahojensa käytöstä.

Hei , ne on kuitenkin sun vanhemmat, ne on kasvattanut sut ja maksanut sun juttuja , oisko sun vuoro auttaa heitä ?

Päästä irti tuosta ajattelutavasta. Vanhempasi ovat eläneet siinä hetkessä, mikä milloinkin on ollut. Ehkä sinä nuorimpana olet saanut enemmän huomiota ja kalliimpaa elämää lapsena, mutta et vain tiedä, millaista nuoren parin oli elättää kahta lasta pienillä tuloilla silloin kun sisaruksesi olivat lapsia. Ehkä olet saanut helpomman lapsuuden kokeneempien vanhempien kanssa, jotka ovat tarjonneet nuorimmalle lapselle kaikkensa. Ei ehkä ollut itsestään selvää, että vanhempasi edes saavat vielä iltatähteä myöhemmällä iällä. Ole kiitollinen. Perintö menee varmaan tasan kuitenkin.

Sinänsä epäreilua, mutta luonnollista. Nuorempana jaksaa enemmän olla lastenlasten kanssa ja samaten on rahaa enemmän työikäisenä kuin eläkkeellä. Turhaan kannat katkeruutta asiasta, jolle ei mahda mitään. Koeta ajatella, että olit itse perheen kuopus ja jossain kohtaa sait enemmän huomiota kuin siskosi. Lopeta vertailu. Sen sijaan vanhempien auttaminen pitää tapahtua sun omasta halusta. Älä rupea marttyyriksi.

Todella hankala asia ottaa puheeksi. Roolit, vastuut ja etuoikeudet eivät perheissä aina jakaudu oikeudenmukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillasi on oikeus päättää omien rahojensa käytöstä.

Samoin ap:lla on oikeus päättää oman aikansa käytöstä.

Vanhempani olivat kolmekymppisiä kun sisarukseni olivat pieniä, oli rahaa ihan mukavasti, kävivät paljon lomilla, laskettelemassa ja ulkomailla muutaman kerran vuodessa. Kun itse olin lapsi, niin vaikea oli lomailla, kun kaksi teiniä eivät halunneet mukaan, mutta heitä haluttu jättää kotiinkaan yksin. Sitten kun sisarukset saivat lapsia, niin varsinkin äitini keskittyi lastenlapsiinsa ja lomat vähenivät entisestään. Että en nyt tiedä oliko lapsuuteni mukavampaa kuin sisarusteni. Nyt omien lasten kautta asia on alkanut vaivata ja koen tulevani kohdelluksi epäreilusti, mikä jotenkin kuluttaa paljon voimavaroja ja hiertää suhdettani vanhempiini.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani olivat kolmekymppisiä kun sisarukseni olivat pieniä, oli rahaa ihan mukavasti, kävivät paljon lomilla, laskettelemassa ja ulkomailla muutaman kerran vuodessa. Kun itse olin lapsi, niin vaikea oli lomailla, kun kaksi teiniä eivät halunneet mukaan, mutta heitä haluttu jättää kotiinkaan yksin. Sitten kun sisarukset saivat lapsia, niin varsinkin äitini keskittyi lastenlapsiinsa ja lomat vähenivät entisestään. Että en nyt tiedä oliko lapsuuteni mukavampaa kuin sisarusteni. Nyt omien lasten kautta asia on alkanut vaivata ja koen tulevani kohdelluksi epäreilusti, mikä jotenkin kuluttaa paljon voimavaroja ja hiertää suhdettani vanhempiini.

Ap

No mitä ihmettä. Itse kirjoitat, että vanhempasi alkava olla jo iäkkäitä ja eivät jaksa auttaa enää. Lisäksi mainitset, että ovat eläkkeellä ja rahaa on vähemmän käytössä. Mikäs sun ongelma tässä nyt oikei on, kun itsekin tiedät mistä asiat nyt johtuvat? Ei vanhempasi tuosta enää nuorru ja ala tienata enemmän. 

Haluat siis sanoa vanhemmillesi, että miksi vatussa te teitte minut 10 vuotta myöhemmin kuin sisareni? Kannattaako tuosta enää valittaa, kun paskat on jo housuissa tai maito kaatunut pöydälle?

Sua ottaa siis päähän, että vanhempasi kysyvät neuvoa sinulta eikä muilta lapsiltaan. No kerro suoraan, että et halua ainoa, jolta asioita kysytään. 

Kasva aikuiseksi. On selvää että vanhempien tilanteet muuttuvat, ikää tulee, tulot pienenee ja voimat vähenee. Lapset ovat sinun ja sinulla on vastuu heistä. Vanhemmillasi oli vastuu aikanaan sinusta ja varmaankin ovat sinusta aikanaan huolen pitäneet. Naurettavaa sisaruskateutta aikuiselta ihmiseltä tuollainen.

Sinun pitää sanoa vanhemmillesi kylmästi vaan, että pitäkää vähemmän yhteyttä sinuun ja enemmän sisaruksiisi. 

Ärsyttää lukea näistä lapaslapsista, jotka vanhemnat tehneet perinnöttömiksi ja kertoneet siitä lapselle ja sitten lapset yhä ovat niin lapasia etteivät voi katkaista välejä vaan auttavat vanhuuden päivinä kun taas suosikkilapset vähät välittävät ja siitä palkitaan ja vanhemmat tykkäävät heistä silti enemmän ja syntipukkia sortavat ja odottavat häneltä apua. Joo, ei ole tuollainen tilanne ap:lla, mutta paljon saa lukea noita tarinoita.

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsia hankkiessa täytyisi vanhempien lähtökohtaisesti pyrkiä kohtelemaan kaikkia lapsiaan tasavertaisesti. En itse olisi katkera rahasta, mutta tiedän, miten kullanarvoista hoitoapu voi olla pikkulapsiaikana. Sitä ei voi edes mitata rahassa. Minulla olisi vanhempana todella huono omatunto, jos olisin jättänyt yhden lapsista pulaan, mutta auttanut muita.

Luetun ymmärtäminen. Isovanhemmat ovat nyt niin vanhoja, ettei se ole mahdollista. He olivat paljon nuorempia, kun sisarusten lapset olivat pieniä. Olisiko silloin pitänyt kieltäytyä hoitamasta?

Onko tässä oikeastaan kaksi asiaa: itse saamasi tuki ja sinulta odotettu tuki.

Kirjoitat itsekin, että vanhempasi eivät oikein enää pysty tukemaan sinua ikänsä ja toisaalta taloudellisen tilanteensa vuoksi. Tämä taitaa olla asia, jolle ei mitään mahda ja yrittäisin vain päästä tästä yli. He eivät yksinkertaisesti pysty sinua tukemaan samalla tavalla kuin sisaruksiasi. Ja se on surullista. Ehkä asiaan liittyy myös surua tai haikeutta, omien vanhempien kuolevaisuuden ymmärtämistä?

Toisaalta se, miten ikääntyviä vanhempiasi autetaan ei pitäisi olla pelkästään sinun asiasi. Tämä on mielestäni asia, josta sinun olisi hyvä saada puhua sisarustesi kanssa. Heillä on varmasti omat kiireensä, mutta toisaalta ihan yhtäläinen velvollisuus huolehtia vanhemmistaan kuin sinullakin. Myös sinä olet pikkulapsivaiheen myötä kiireinen.

No etkö nyt itse näe, että vanhempiesi elämäntilanteet ovat muuttuneet? 

Missä on kiitollisuus ylipäätään siitä että olet saanut kuitenkin kasvaa turvallisessa kodissa ja sulla on ollut ruokaa ja vaatteet? Monilla on asiat huonommin.