Mitä vaihtoehtoja on Asperger-nuorella, joka ei pysty opiskelemaan tai tekemään töitä?
22v asuu edelleen kotona. Pääsi yliopistoon opiskelemaan lukion jälkeen, mutta opiskelusta ei tullut mitään. Joistain kursseista sai täysiä vitosia, joistain pääsi ihan hilkulla läpi. Kaikki kirjoittaminen oli tuskaista. Ei ystävystynyt kenenkään kanssa, ryhmätyöt menivät lähinnä itkemiseksi ja paniikkikohtauksiksi. Muutostilanteet (esim. luokkatilan vaihdos) sai niin tolaltaan, että lähti kotiin.
Fiksu ja älykäs ihminen, muttei oikein pysty ilman vahvaa ohjausta mihinkään ja sosiaalisten tilanteiden hoitaminen on lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Työpaikkoihin vaaditaan koulutus, mutta koulutuksen loppuun saattaminen on todella vaikeaa.
Tuntuu kurjalta, ettei tällaista nuorta saada yhteiskuntaan mukaan mitenkään. On käynyt Kelan kustantamissa kuntoutuksissa jo (Nuotti ja Oma väylä).
Koska on jo suorittanut lukion, joten ei toisen asteen tutkinnon suorittaneena voi hakea samaan aikaan ammattikouluun muiden peruskoulun suorittaneiden kanssa ja aikuisopiskelijakiintiöt ovat pienet. On hakenut myös suorittavaa työtä esim. Postista, mutta haastattelut eivät johda mihinkään.
Tähänkö jää elämä? Onko työkyvyttömyyseläke ainut vaihtoehto?
Vaikka tämä onkin tällainen vitsipalsta, toivoisin oikeasti asiallisia vastauksia.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Nykyään voi suorittaa monia tutkintoja täysin verkossa. Esim. itse tein näin, vaikka en mikään as olekaan, vaan suoritin toisen tutkinnon töiden ohella. Näitä vaihtoehtoja nyt ainakin kannattaa katsella.
Verkossa suorittaminen ei onnistu sekään, koska tarvitsee sitä vahvaa ohjaamista. Tähän asti peruskoulu ja lukio on hoitunut meidän vanhempien ohjauksen avulla, ollaan autettu todella paljon. Mutta ei nuo yliopistokurssien sisällöt ole meille tuttuja, omat alat täysin toisia. En osaa auttaa niissä ja sitä nuori juuri tarvitsisi, henkilökohtaista apua ja ohjausta kysymyksiinsä.
ap
Hankalaahan työnteko on jos ei pysty itsenäiseen työskentelyyn . Harvassa on hommat joissa on päälle katsoja vieressä . Työt joita voisi tehdä esim. samaa toistua on melkein kaikki poistuneet koneellistumisen myötä . Harmillista että ei ole sellaista työtä tarjolla missä ei tarvitse olla korkeakoulutettu ja osaava joka asiaan , näitä töitä tarvitsi moni ilman diagnoosejakin .
Vaikka saisi opiskelut jotenkin suoritettua, miten ikinä pärjää työelämässä?
Ensiksi pitäisi löytää sellainen työ, joka voisi olla mahdollista. On turhaa kouluttautua, jos työskentely ei onnistu kuitenkaan. Kun sopiva ammatti on löytynyt, lähdetään selvittämään koulupolkua. Töissä ei vahvaa ohjausta yleensä ole saatavilla. Työn pitäisi olla sellainen, joka sujuisi ilman ohjausta.
Joku helppo (ja työllistävä) tutkinto voisi onnistua? Esim. lähihoitaja?
Iso osa ihan normaaleistakin nuorista aikuisista syrjäytyy, eli todennäköisyydet ovat valitettavasti aika huonot. Elämänura on monilla yhtä kuin kuntouttava työtoiminta.
Vierailija kirjoitti:
Joku helppo (ja työllistävä) tutkinto voisi onnistua? Esim. lähihoitaja?
Mahtaakohan onnistua kyseisessä ammatissa työskentely, jos kerran sosiaaliset tilanteet ovat ylitsepääsemättömän vaikeita?
Onko erityisiä mielenkiinnon kohteita/osaamisalueita , joihin voisi uppoutua tulevaisuuden työssään? Voisi auttaa ahdistukseen ja turhautuneisuuteen.
Eikö hän saisi henkilökohtaista avustajaa, joka pystyy auttamaan toiminnnaohjauksessa tms.? Tai sitten jonnekin erityisoppilaitoksen linjalle, missä pystytään paremmin ottamaan huomioon oppilaiden erityisyydet.
Vierailija kirjoitti:
Ei äshburger ole mikään syy olla osallistumatta yhteiskuntaan. Olette vain yrittäneet liian hienoja töitä ja koulutuksia. Kannattaa aloittaa esimerkiksi mainosten jakajana, niihin hommiin on helppoa päästä. Kun se sujuu, niin sitten voi kokeilla jotain muuta, mitä tehdä. Tässä näkee sen, mitä tapahtuu, kun Äshburgereita paapotaan liikaa. Teidänkin tapaus olisi tarvinnut kurileiriä, eikä mitään pelkkää ohjausta ja muuta paapomista.
Juuri näin. Jokainen pystyy johonkin, kun ei vaadita liikoja.
No kaupan hyllyttäjäksi tai postiin lajittelijaksi. Siinäpä ne vaihtoehdot on, jos ei opiskelemaan pysty.
Se lievenee ajan myötä, ettei voi arvioida pelkästään aiemman perusteella.
Löytyisikö oppilaitoksen henkilökunnasta joku tukihenkilö? Hitaampi opiskelutahti ainakin, ettei kuormitu liikaa.
Ei nuo ystävystymiset ja ryhmätyöt ongelma ole, en itsekään keneenkään ystävystynyt ja ryhmätyöt tein yksin. Mutta tuo "ei pysty ilman vahvaa ohjausta oikein mihinkään" kyllä tekee varmaan asiat aika haastavaksi sekä koulutuksen että työelämän suhteen.
Onnistuvatko ohjelmointi ja matematiikka? Tai kiinnostaako yhtään? Jos kyllä, voi kertoa enemmän yhdestä hyvästä paikasta, jossa Asperger ei estä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään voi suorittaa monia tutkintoja täysin verkossa. Esim. itse tein näin, vaikka en mikään as olekaan, vaan suoritin toisen tutkinnon töiden ohella. Näitä vaihtoehtoja nyt ainakin kannattaa katsella.
Verkossa suorittaminen ei onnistu sekään, koska tarvitsee sitä vahvaa ohjaamista. Tähän asti peruskoulu ja lukio on hoitunut meidän vanhempien ohjauksen avulla, ollaan autettu todella paljon. Mutta ei nuo yliopistokurssien sisällöt ole meille tuttuja, omat alat täysin toisia. En osaa auttaa niissä ja sitä nuori juuri tarvitsisi, henkilökohtaista apua ja ohjausta kysymyksiinsä.
ap
Ei tarvi olla opiskellut samaa alaa pystyäkseen tukemaan opiskeluissa. Nuoren kannattaa ehdottomasti opiskella kotipaikkakunnalla, jolloin pystytte tukemaan paremmin. Mahdollisesti jopa kotona asuen opiskelu.
Monella alalla on kyllä työtehtäviä, joissa ei tarvitse esitellä niin paljon omaa työtä yleisön edessä. Siis korkeakoulutettujen aloja. Historian alalla tulee mieleen arkistohommia ja vastaavaa. Kääntäjän työ on melko itsenäistä, mutta se kyllä työllistää huonosti ja on surkeasti palkattua. Tiedän monta yliopistotutkinnon suorittaneita maanviljelijöitä, jotka työskentelevät hyvin itsenäisesti ja omaehtoisesti. Tutkijan työ voi vaatia verkostoitumista, mutta saman tyyppistä työtä on myös sellaista, jossa työskennellään paljon itsenäisesti, esim firmoissa on vastaavia projekteja, joista raportoidaan vain esimiehelle.
Minä vaan jäin työttömäksi ja välillä räpiköin jossain duunarihommissa. Aina jonkun aikaa meni hyvin, kunnes olin taas aivan loppu.
Onneni on puoliso, joka elättää minua eli en saa sosiaalitukia.
Nykyään voi suorittaa monia tutkintoja täysin verkossa. Esim. itse tein näin, vaikka en mikään as olekaan, vaan suoritin toisen tutkinnon töiden ohella. Näitä vaihtoehtoja nyt ainakin kannattaa katsella.