Lue keskustelun säännöt.
Ovatko kokemuslukijat tie sensuuriin länsimaissa?
21.03.2023 |
https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/art-2000009464328.html
"Jos kulttuurisessa omimisessa on kyse etuoikeutetun ihmisryhmän, usein kulttuurisen enemmistön, tavoista kuvata vähemmän etuoikeutetun ryhmän elämää tai piirteitä, kokemuslukeminen on keino vääristyneiden tai loukkaavien tapojen estämiseksi."
Toisin sanoen uudet teokset kirjoitetaan jo valmiiksi nykyideologian edellyttämään muottiin, ja vanhat teokset saavat nekin (pientä) huutia aina tarvittaessa.
"Vastikään uutisoitiin brittikirjailija Roald Dahlin (1916–1990) lastenkirjojen stilisoinnista: joitain henkilöitä ei enää kutsuta ”valtavan lihaviksi” tai kaukaisia kieliä ”oudoiksi”.
Myös Ruotsissa tehtiin muutoksia, kun Astrid Lindgrenin (1907–2002) Peppi Pitkätossu -lastenkirja täytti 70 vuotta 2015. Juhlapainoksesta ei enää puhuttu Pepin isästä ”n-kuninkaana” vaan ”Etelämeren kuninkaana”."
Alkaako tästä kirjallisuuden sensuuri länsimaissa?
Kommentit (16)
Kuulostaa pahalta jos aletaan paapomaan esilukemisella. Miten vajukkeja ihmisistä oikein halutaan tehdä. Nuo mielen puutarhurit siis kitkevät epämiellyttäviä sivumerkityksiä kantavat sanat kirjojen sivuilta?
Miten puhdasta kielestä vielä saadaan? Tai halutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pahalta jos aletaan paapomaan esilukemisella. Miten vajukkeja ihmisistä oikein halutaan tehdä. Nuo mielen puutarhurit siis kitkevät epämiellyttäviä sivumerkityksiä kantavat sanat kirjojen sivuilta?
Miten puhdasta kielestä vielä saadaan? Tai halutaan.
Ja annetaanko kokemuslukijalle (siis ei kirjailijalle tai kustantajalle) valta päättää, millainen kieli on riittävän puhdasta?
Erikoista... ovatko kaikki samaa mieltä?
Sensuuria on ollut vähintään satoja vuosia eli siitä lähtien kun keksittiin kirjoittaminen ja varsinkin kirjapainot. Aina on joku joka haluaa päästä asemaan jossa päätetään mitä muut saa tietää ja sanoa ääneen.
Tämä nykysuuntaus on vaan yksi uusi versio vanhasta ilmiöstä. Jännä ettei viestinnän ammattilaiset eli media ole oppinut mitään historiasta vaan haluaa toistaa sen virheitä. Puhutaan paljon journalismista mutta nykyään se ei tarkoita juuri mitään ja medioista on tullut mainostoimistoja. Lähinnä erot on siinä että mikä media valehtelee mihinkin suuntaan.
Juuri tuon rajanvedon ongelma tekee kokemuslukijasta uhkaavan. Periaatteessa mikään ei estä aloittamasta hyvin aikein, ja päätymästä ääripäässään kokonaisten kirjojen kieltämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kirjojen kieltämisestä on hyvin lyhyt askel niitten polttamiseen. Uljas Uusi Aika on täällä.
Eikö enää luoteta lukijoiden omaan ymmärrykseen? Nykyajassa on outoa se, että yritetään kääriä kaikki epämiellyttäväksi koettu pumpuliin tai pyritään sulkemaan nämä asiat kokonaan pois tietoisuudesta. Tällä tavalla ei ratkaista todellisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onko kokemuslukijoissa mitään hyvää?
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko kokemuslukijoissa mitään hyvää?
Onhan se ajatus toki kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yllättynyt. Löytyikö aihe, jossa Vauvassa ollaan samaa mieltä? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin vaadin, että kokemuslukijoiden nimet, etnisyydet, iät, sukupuolet ja sukupuoliset suuntaumukset on kerrottu avoimesti. Eihän sitä muuten voi tietää osaavatko he sensuroida tarpeeksi oman kokemuksensa perusteella.
Sellaista maailmaa, jossa ei olisi kenellekään epämiellyttäviä tai loukkaavia asioita ei ole olemassa. Jo kauan sitten luotiin järkevät rajat sille mitä on sallittua sanoa. Sananvapauden ulkopuolelle jää lähinnä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en halua rakkaaseen kotimaahani Suomeen yhtäkään kokemus sitä ja tätä tyyppiä kertomaan, mitä me saamme heidän mielestä lukea. Laki laittaa kirjoituksille jo rajat, mitä julkaistaan ja mitä ei. Sen pitää riittää. Loukkaantua saa vapaasti vaikka pilvisestä säästä. Sekin on vain tunne, joka menee ohi.
Kirjallisuus on fiktiota. Kirjallisuudessa saa ja pitää olla henkilöhahmoja, jotka ovat esimerkiksi rikollisia, rasisteja, pedofiilejä, psykoottisia, harhaisia, fanaattisia, väkivaltaisia tai tyhmiä. Jos pikku Myy sanoo jotakuta hölmöksi, se kertoo vain siitä millainen hahmo pikku Myy on - ei se loukkaa universaalisti kaikkia hölmöjä.
En edes osaa kuvitella, millaista olisi woketettu ja "puhtaaksipesty" kirjallisuus - ehkä jokin naiivi kuvitelma taivaasta, jossa kaikilla on kultakruunut ja valkeat vaattehetkin.
Uhka on ainakin olemassa.