Lue keskustelun säännöt.
Millaista on sairastaa bulimiaa
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäistä. Kerran oksentaessa silmissä sumeni täysin. Muistan, että ajattelin että tämän pimeämpää ei voi olla. Siinä vastaus miltä tuntuu sairastaa bulimiaa.
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaako se
Lihottaa, hampaat murtuu ja tulee sydämen rytmihäiriö. Muistuttaa addiktiota esim huumeongelma tai alkoholismi. Puhdasta helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaako se
Lihottaa, hampaat murtuu ja tulee sydämen rytmihäiriö. Muistuttaa addiktiota esim huumeongelma tai alkoholismi. Puhdasta helvettiä.
Kunhan opit oksentamaan/liikkumaan tarpeeksi niin ei lihota yhtään enempää kuin sopiva syöminenkään. Homman juju on siinä, että kaloreista hankkiudutaan _eroon_.
Ihan kokemuksesta, ei siinä nälkä ihan heti tule, koska osa imeytyy jo suussa. Ja riippuen miten paljon ruokaa tulee ja menee minnekin suuntaan.
Kun tunnistaa nälän ja kylläisyyden ja menee niiden mukaan, niin ei liho. Itseään on kuunneltava ekäi uskottava, mitä joku opas sanoo että lihot tai laihdut.
Mä muistan jo nuorena tajunneeni miten typerää hoitohenkilökunta oli. Heidän totuus oli heidän totuus ja tämä oli kestoaihe vertaistuessa. Ei niitä moni uskonut että bulimia lihottaa aina ja kaikkia, kun tiesi omasta kokemuksesta että ei se vaan niin tee.
Lääkitykset asia erikseen, jos apua saatu sitä kautta.
Nyt olen jo keski-ikäinen, mutta nuorena sairastin bulimiaa yli kymmenen vuotta.
Hampaani olivat pilalla jo parikymppisenä, kun oksentaessa vatsahapot luiottivat hammaskiilteet.
Ääneni madaltui vuosiksi kun myös äänihuulet vaurioituivat happamasta oksennuksesta. Lisäksi bulimia rajoitti hirveästi elämääni, kun aina joutui miettimään joutuuko/pääseekö syömään ja oksentamaan jos johonkin reissuun tai tapahtumaan lähti.
Lopulta en oikeastaan pystynyt menemään mihinkään missä olisi pitänyt syödä toisten läsnäollessa.
Hirveä sairaus, henkinen helvetti suorastaan. Jäi nuoruudessa monet hauskat kokemukset väliin bulimian vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuttaa mutta ei silti ole verrattavissa koska on opittava kohtuukäyttö. Päihteissä on opittavissa myös päihteetön polku vaihtoehtona raittiudelle.
Kohtelu toki on ilkeää. On oltava ilman sairautta että saa jotakin apua. Apua ei saa siinä vaiheessa kun oireilee, kuten alkoholistikin. Lyhyt ensiapu jos tuuri käy ja takaisin kotiin oireilemaan tai kärvistelemään ilman. Käypä hoito on pelkkä vitsi, jolle haistatetaan paskat koska ollaan vaan töissä siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaako se
Lihottaa, hampaat murtuu ja tulee sydämen rytmihäiriö. Muistuttaa addiktiota esim huumeongelma tai alkoholismi. Puhdasta helvettiä.
Kunhan opit oksentamaan/liikkumaan tarpeeksi niin ei lihota yhtään enempää kuin sopiva syöminenkään. Homman juju on siinä, että kaloreista hankkiudutaan _eroon_.
Ihan kokemuksesta, ei siinä nälkä ihan heti tule, koska osa imeytyy jo suussa. Ja riippuen miten paljon ruokaa tulee ja menee minnekin suuntaan.Kun tunnistaa nälän ja kylläisyyden ja menee niiden mukaan, niin ei liho. Itseään on kuunneltava ekäi uskottava, mitä joku opas sanoo että lihot tai laihdut.
Mä muistan jo nuorena tajunneeni miten typerää hoitohenkilökunta oli. Heidän totuus oli heidän totuus ja tämä oli kestoaihe vertaistuessa. Ei niitä moni uskonut että bulimia lihottaa aina ja kaikkia, kun tiesi omasta kokemuksesta että ei se vaan niin tee.Lääkitykset asia erikseen, jos apua saatu sitä kautta.
Typerää opetella mitään häiriintynyttä käytöstä. Minä päätin parantua ja paranin, koska oli valittavan joko kuolema tai toipuminen. Painokin on sen jälkeen tippunut normaaliksi.
Häpeällistä.
Olen sairastanut kohta 30 vuotta!!! Vaikea edes uskoa itsekään. Monenlaisia kausia on näihin vuosiin mahtunut, joskus onnistunut olemaan jopa kuukauden tai pari oksentamatta, mutta sitten jokin vaikea asia on saanut taas tilan romahtamaan.
Minkäänlaista hoitoa en ole onnistunut saamaan, sillä olen aina ollut ylipainoinen. Olin vain 10-vuotias kun bulimia alkoi: minua kaltoinkohdeltiin kotona ja syöminen oli ainut lohtu.
Suurempia terveysongelmia minulla ei ole, mutta henkisesti on ollut raskasta. Ja häpeä on tosiaan hirveä.
En varmaan ikinä parane, mutta iloitsen jokaisesta päivästä kun olen oksentamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaako se
Lihottaa, hampaat murtuu ja tulee sydämen rytmihäiriö. Muistuttaa addiktiota esim huumeongelma tai alkoholismi. Puhdasta helvettiä.
Kunhan opit oksentamaan/liikkumaan tarpeeksi niin ei lihota yhtään enempää kuin sopiva syöminenkään. Homman juju on siinä, että kaloreista hankkiudutaan _eroon_.
Ihan kokemuksesta, ei siinä nälkä ihan heti tule, koska osa imeytyy jo suussa. Ja riippuen miten paljon ruokaa tulee ja menee minnekin suuntaan.Kun tunnistaa nälän ja kylläisyyden ja menee niiden mukaan, niin ei liho. Itseään on kuunneltava ekäi uskottava, mitä joku opas sanoo että lihot tai laihdut.
Mä muistan jo nuorena tajunneeni miten typerää hoitohenkilökunta oli. Heidän totuus oli heidän totuus ja tämä oli kestoaihe vertaistuessa. Ei niitä moni uskonut että bulimia lihottaa aina ja kaikkia, kun tiesi omasta kokemuksesta että ei se vaan niin tee.Lääkitykset asia erikseen, jos apua saatu sitä kautta.
Typerää opetella mitään häiriintynyttä käytöstä. Minä päätin parantua ja paranin, koska oli valittavan joko kuolema tai toipuminen. Painokin on sen jälkeen tippunut normaaliksi.
Miksi opettelit typerän tavan, kun kerran kuitenkin päätit heivata sen helvettiin? Vai motiko katosi?
Vierailija kirjoitti:
Häpeällistä.
Olen sairastanut kohta 30 vuotta!!! Vaikea edes uskoa itsekään. Monenlaisia kausia on näihin vuosiin mahtunut, joskus onnistunut olemaan jopa kuukauden tai pari oksentamatta, mutta sitten jokin vaikea asia on saanut taas tilan romahtamaan.
Minkäänlaista hoitoa en ole onnistunut saamaan, sillä olen aina ollut ylipainoinen. Olin vain 10-vuotias kun bulimia alkoi: minua kaltoinkohdeltiin kotona ja syöminen oli ainut lohtu.
Suurempia terveysongelmia minulla ei ole, mutta henkisesti on ollut raskasta. Ja häpeä on tosiaan hirveä.
En varmaan ikinä parane, mutta iloitsen jokaisesta päivästä kun olen oksentamatta.
Saatat toipuakin, jos tuuri käy.
Mulla meni 18 vuotta hoidossa ennen kuin lääkärit motivoituivat antamaan toimivia lääkkeitä. Olin korkeintaan päivän oksentamatta silloin tällöin n. 15 vuoden ajan.
Jos pari vuosikymmentä sairastanut voi toipua, miksi ei vaikka tuplasti sairastanut voisi? Tuuria siihen tietysti tarvitsee että onnistuu, jos on mitään, mitä tarvitsee toisilta ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi käydä ihan helevetin kalliiksi. Tiedän erään, joka sai tärveltyä luottotietonsa. Kahdesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä. Kerran oksentaessa silmissä sumeni täysin. Muistan, että ajattelin että tämän pimeämpää ei voi olla. Siinä vastaus miltä tuntuu sairastaa bulimiaa.
Yksinäistä se todellakin on. Minua se ei ole lihottanut. T: Numero 1
Bulimia on sitä että siivoat vessan oksennuksesta pahimmillaan monta kertaa päivässä. Se on sitä että menet huppu päässä kauppaan koska häpeät ostoksiasi. Se on sitä että valehtelet olevasi kipeä koska olet ahmimiskohtauksen jälkeen oksentanut niin että silmät ja kasvot on täynnä verenpurkaumia.
Se on sitä että ostat ruokia joita on helppo oksentaa, jäätelöä jotta oksentaminen ei maistu pahalle. Se on sitä että ostat nesteytysjuomia koska olet viime yönä oksentanut niin rankasti. Se on sitä että paastoat päivät jotta voit hyvällä omalla tunnolla ahmia ja oksentaa. Se on sitä että sosiaaliset kontaktit on minimissä koska häpeät itseäsi, ulkonäköäsi ja haluat ettei sinua nähdä.
Se voi myös olla sitä, että harrastat pakkoliikuntaa. Jotta ansaitset syödä. Kaikki mikä menee sisään pitää saada poistumaan. Oksentaen tai liikkuen. Joskus myös laksatiiveillä. Tai nesteenpoistajilla.
Se on pahimmillaan vuosien noidankehä. Oksentaminen voi loppua, mutta muunlainen bulimian omainen käytös jatkuu - paastot, dieetit, pakkoliikunta. Elämä kiertää kehää sykleissä. Samat maneerit toistuu. Se nostaa päätään kun ahdistaa tai on vaikeuksia. Tuntuu ettei se koskaan lopu. Se on aina siellä, kytee pinnan alla. Odottaa sitä hetkeä milloin se nostaa päätään. Ja vaikka olet toipunut pahimmasta, se kuiskailee silti sinulle . Se on salakavala, se yrittää löytää keinoja saada sinut taas otteeseen. Se on jatkuvaa tasapainoittelua veitsen terällä.
Henkilökohtaisesti en usko että voin ikinä täysin parantua syömishäiriöstä. On vain aikoja kun menee paremmin ja aikoja kun menee huonommin sen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Bulimia on sitä että siivoat vessan oksennuksesta pahimmillaan monta kertaa päivässä. Se on sitä että menet huppu päässä kauppaan koska häpeät ostoksiasi. Se on sitä että valehtelet olevasi kipeä koska olet ahmimiskohtauksen jälkeen oksentanut niin että silmät ja kasvot on täynnä verenpurkaumia.
Se on sitä että ostat ruokia joita on helppo oksentaa, jäätelöä jotta oksentaminen ei maistu pahalle. Se on sitä että ostat nesteytysjuomia koska olet viime yönä oksentanut niin rankasti. Se on sitä että paastoat päivät jotta voit hyvällä omalla tunnolla ahmia ja oksentaa. Se on sitä että sosiaaliset kontaktit on minimissä koska häpeät itseäsi, ulkonäköäsi ja haluat ettei sinua nähdä.
Se voi myös olla sitä, että harrastat pakkoliikuntaa. Jotta ansaitset syödä. Kaikki mikä menee sisään pitää saada poistumaan. Oksentaen tai liikkuen. Joskus myös laksatiiveillä. Tai nesteenpoistajilla.Se on pahimmillaan vuosien noidankehä. Oksentaminen voi loppua, mutta muunlainen bulimian omainen käytös jatkuu - paastot, dieetit, pakkoliikunta. Elämä kiertää kehää sykleissä. Samat maneerit toistuu. Se nostaa päätään kun ahdistaa tai on vaikeuksia. Tuntuu ettei se koskaan lopu. Se on aina siellä, kytee pinnan alla. Odottaa sitä hetkeä milloin se nostaa päätään. Ja vaikka olet toipunut pahimmasta, se kuiskailee silti sinulle . Se on salakavala, se yrittää löytää keinoja saada sinut taas otteeseen. Se on jatkuvaa tasapainoittelua veitsen terällä.
Henkilökohtaisesti en usko että voin ikinä täysin parantua syömishäiriöstä. On vain aikoja kun menee paremmin ja aikoja kun menee huonommin sen suhteen.
Kuulostaa tutulta. Kiitos vertaistuesta. Minulla sosiaaliset kontaktit kärsivät jonkin verran siksi, etten halua syödä muiden kanssa. Söisin liikaa tai liian vähän, tai sitten lounaan jälkeen jatkuisi napostelu siihen asti, kun pääsen kotiin, söisin vielä lisää ja oksentaisin. Näin ollen töissä tai opiskeluaikoinani olin lounas- ja kahvitauolla yksin, ja sitten ulkopuolisena muiden kevyestä jutustelusta.
Sinä 18 vuotta hoidossa ollut, mitkä lääkkeet auttoivat?
Stalinin lehmät-kirjassa kerrotaan millaista on bulimia ja millaisia ajatuksia sitä sairastavan ihmisen mielessä liikkuu.
Jokapäiväkö oksennetaan?
Oksennetaanko vain mättöruuat?
On. Ei se ole kamalaa, vaan jotenkin erottamaton osa minua. Tosin asian salailu vie energiaa. Käytännön ongelmia on myös rahanmeno sekä se, että kotia pitää sen bulimiakohtauksen jälkeen siivota.