Miksi sinusta ei tule mummoa?
Ja miltä se sinusta tuntuu?
Itselläni on yksi tytär, josta olen hyvin onnellinen.
Olisimme halunneet lapsia enemmänkin, mutta sairastuin enkä enää voinut saada lapsia.
Tyttö on pitkässä parisuhteessa. Työ- ja talous vakaalla pohjalla.
Joskus kysyin, että aikovatko he hankkia lapsia. Eivät aio, ei nyt eikä ikinä.
Siispä minusta ei tule mummoa.
Itse olen heidän valintansa hyväksynyt. Enkä ole syitä kysellyt.
Nyt mun kaikki kaverit alkaa olla mummoja ja minua pommitetaan kysymyksillä, että miksi et oo mummo!
Samalla ylistetään mummouden ihanuutta ja valitetaan, että ei tässä enää jaksaisi pieniä lapsia.
Olen hämilläni. Itse tiesin jo nuorena haluavani lapsia, mutta en ole ajatellut, että minun pitäisi haluta saada lapsenlapsia ja olla jotenkin pettynyt, kun en niitä saa.
Korona-aikaan huomasin myös ilmiön, että mummot tiivistivät oloaan etenkin tyttölastensa perheissä. Ja ovat jatkaneet sitä edelleen.
Itse lähinnä ihmettelen, että eikö siinä jo lasten parisuhde kärsi, kun joku mummo on aina huushollissa pyörimässä?
En osaa kuvitella, että meillä olisi kummankaan vanhemmat olleet muuta kuin kylässä joskus. Ja jos olo olisi ollut tiiviimpää, olisi varmaankin tullut riitoja.
Miten te muut elelette ilman lapsenlapsia? Minkälaisia tuntemuksia teillä on?
Kommentit (35)
Koska minulla ei ole lapsia. Tietoinen päätös ja olen siihen tyytyväinen.
Mun tyttäreni on nepsy. Itsenäisesti toimeentuleva aikuinen, mutta hyvin ehdoton, eikä sellaista kukaan jaksa. Hän tietää sen itsekin, eikä haaveile edes yhteisasumisesta kenenkään kanssa.
Koska olen mies. Toisaalta nykyisin kai voisin vain päättää, että olen mummo.
Siksi kun minusta ei tullut äitiäkään. Se tosin ei ollut oma valintani.
Musta tulee mummo jos lapseni saavat lapsia. Toinen lapsi elää elää lapsetonta elämää samaa sukupuolta olevan kanssa, pitkä suhde jo ja epäilen, että lapset eivät kuulu heidän suunnitelmiin. Toinen on hyvin introvertti ja saattaa elää ilman kumppania koko ikänsä.
Hyvin pärjään ilman mummouttakin. Olen läheinen lasteni kanssa ja yhteydenpito toimii ilman lapsiakin.
Toki ilolla ottaisin mummouden vastaan, mutta ilmankin pärjään ilman kitkeryyttä.
Onneksi nykyajan vanhemmalle väestölle on muutakin tarjolla.
Halusin vain yhden lapsen, hän on nyt 30+ ja naimisissa eivätkä tietääkseni halua lapsia. Olen täysin tyytyväinen heidän ratkaisuunsa. En onnekseni ole koskaan kohdannut tuollaista ihmettelyä. Minä, kuten myös lapseni puolisoineen, harrastan matkailua. Arki on vielä useamman vuoden kiireistä ennen kuin pääsen toivottavasti eläkkeelle. Haaveena on asua viimeistään silloin jossain lämpimämmässä.
En ole erityisen lapsirakas. Oma lapsi oli tietysti eri asia, mutta noin yleisesti ottaen en viihdy lasten seurassa.
Ainut lapseni otti hengen itseltänsä 25 vuotiaana, siitä on nyt kolme vuotta.
Hänelle riittää että hän saa seksiä ja huomiota. Lapsen saaminen sitouttaa ainakin seuraavaksi 18 vuodeksi. Ei kaikista siihen ole
Ei tule minustakaan mummoa eikä haittaa! Mulla on mahtava tytär ja hän ei halua lapsia. Kunnioitan hänen päätöstään. Muut saavat hehkuttaa mummouttaan, ei se minua häiritse mitenkään.
Minulla ei ole lapsia eikä lapsenlapsia. Olisihan se ihan kamalaa jos pitäisi lapsenlapsille ostaa kalliita lahjoja joihin ei olisi varaa, sitten haukkuisivat miten paha mummo olen, hyvä jos pystyy itsensäkään elättämään.
Aiemmin ei voinut tulla mutta nyt onnistuu kun tuli se kolmas sukupuoli. Ennen oli vaan munattomia mummoja.
Voin olla varamummo jollekin toiselle perheelle
No kun mulla ei ole lapsiakaan.
Olen tiennyt ja sanonut aina että en hanki ikinä lapsia. Äitini ei oikein yrittänytkään asian suhteen mitään ennen kuin hänen työkaverinsa alkoivat saada lapsenlapsia ja iski vähäksi aikaa mummukuume.
Kysyin haittaako jos adoptoin toisen naisen kanssa? Ei haittaa! Haittaako jos palaan maha pystyssä Afrikan-matkalta? Ei haittaa, se lapsenlapsi on nyt vaan saada jostain.
Veljeäni tämä ei tietenkään koskenut millään tavalla, miehellähän on täysi vapaus elää omaa elämäänsä.
Onneksi tämä mummuhömpötys meni sitten menojaan ja äiti sanoi että oltuaan koko työelämän perhepäivähoitaja, eipä sitä olisikaan enää mitään pientä jaksanut hoitaa.
Sitten hän pääsi koiramummuilemaan kun otettiin koiria ja vietiin niitä sinne hoitoon lällyteltäväksi, ja otti omankin pikkukoiran lellivauvaksi. Kaikki on tyytyväisiä!
En saa itse lapsia! Lasten saanti ei ole itsestään selvyys.
Vierailija kirjoitti:
Koska minulla ei ole lapsia. Tietoinen päätös ja olen siihen tyytyväinen.
Sama mulla :)
Vierailija kirjoitti:
Ainut lapseni otti hengen itseltänsä 25 vuotiaana, siitä on nyt kolme vuotta.
Osanottoni
Ap
Oma pian 20v. tytär on sanonut jo muutaman vuoden, että ei halua omia lapsia. Itse olisin halunnut monta lasta, mutta ei mennyt niin eikä ollut oma valinta. Miehen lapsenlapselle olen mummo.
Minkäs minä sille voin etteivät lisäänny! EI ole mun vika. Suku loppuu, se siitä, piste.