Kaverini syyttää vauvaa rankasta synnytyksestään?!

Voisiko ystäväsi kärsiä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Olin itse lievästi masentunut synnytyksen jälkeen ja vähän samoja fiiliksiä, että ei oikein osannut iloita vauvasta eikä haitannut jos joku muu hoiti vauvaa. Meni onneksi aika pian ohi.

samalta minusta tuntui kun sain toisen lapseni, ensimmäinen synnytys oli helppoja ja kuvittelin toisen olevan vielä helpompi, sitä se ei ollut.



Tunsin inhoa tuota pienentä ilkiötä kohtaan, joka kaiken lisäksi synnytyssalissa ensimmäiseksi puraisi rintaani ikenillään sylkäisten sen sitten pois, hän oli satuttanut minua ja pahasti.



Kun sitten lastenlääkäri totesi lapselta solisluun murtuneen puhkesin itkuun olihan tuohon pieneenkin sattunut, yhteinen taisteluhan se olikin ollut.



Välillä tuntuu että tuota ensi hetkien vihaa olen hyvitellyt jo vuosia.

Tuttavalla sama homma. En nyt varsinaisesti tiedä syyttääkö vauvaa, mutta on myöntänyt monta kertaa ettei hänestä ole äidiksi. Ei jaksa ym. Sanoi kun vauva oli 8kk että nyt alkaa vasta pää selvitä ja hän alkaa tutustumaan poikaansa. Ei kuulemma jaksanut hoitaa, antoi monesti pojan huutaa yksin vaikka kuin. Heti kun äitiysloma loppui, meni töihin ja vei lapsen hoitoon. Nyt alkanut kuitenkin sielläkin kirkastumaan. Poika nyt n. 1,5v, mutta äiti vieläkin sitä mieltä ettei ole hyvä äiti, eikä missään nimessä toista halua.

ymmärrän äitiä TÄYDELLISESTI! mikä sulla on ongelmana, koska lapsen isä voi todellakin hoitaa oman jälkeläisensä. ymmärrän niin sataprosenttisesti tätä äitiä...

tarvita apua. Kehota vaikkapa kertomaan neuvolassa tuntemuksistaan. Saisi asiaan kuuluvaa apua. Hyvä, että isä osallistuu ja hoitaa vauvaa, mutta äiti tarvitsisi ehkä itsensäkin takia apua. Ja tietysti on myös vauvan etu, jos äiti jaksaa ja voi hyvin.