Kahden vaiheilla luokkakokoukseen menon suhteen. Olin kiusattu koko peruskoulun ajan.

Miten pärjäät tällä hetkellä?

Minä en mennyt, en halunnut enää tavata ketään siitä porukasta.

Kävikö sullekin niin, että rumasta ankanpoikasesta tuli joutsen ja muut pysyivät minä pysyivät. Olivat sulle kateellisia silloin ja ovat varsinkin nyt. Silloin ennen kiusaaminen johtui kateudesta, joten nyt varmasti käy samoin. 

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjäät tällä hetkellä?

Masentunut olen, vaikea päästä välillä edes kotoa pois. Kiusaaminen rikkoi minut ihan täysin. Työkyvytön olen myös. Mies on luvannut kustantaa mulle meikit, kampaajat ja uudet vaatteet jos menisin. Hänen mielestään se voisi olla hyvä, itse en oikein tiedä. Uskoo sen piristävän minua, mutta hän ei ollut silloin samassa koulussa, joten ei tiedä miten paha minun oli siellä olla.

Älä mene, et menetä kuin vaivautuneen tylsän heken.

En mennyt. Pärjään loistavasti elämässä, ihana perhe ja hyvä työ. Että olisihan se ollut ihan hyvä näpäytys niille. Mutta ajattelin että en edes siitä ilosta halua viettää sekuntiakaan niiden idioottien seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjäät tällä hetkellä?

Masentunut olen, vaikea päästä välillä edes kotoa pois. Kiusaaminen rikkoi minut ihan täysin. Työkyvytön olen myös. Mies on luvannut kustantaa mulle meikit, kampaajat ja uudet vaatteet jos menisin. Hänen mielestään se voisi olla hyvä, itse en oikein tiedä. Uskoo sen piristävän minua, mutta hän ei ollut silloin samassa koulussa, joten ei tiedä miten paha minun oli siellä olla.

Varmasti sinulle oltaisiin kivoja, eihän aikuiset enää ole niin tyhmiä. Voisi siis olla ihan korjaava kokemus. Mutta sinä tiedät tietysti parhaiten.

En menisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjäät tällä hetkellä?

Masentunut olen, vaikea päästä välillä edes kotoa pois. Kiusaaminen rikkoi minut ihan täysin. Työkyvytön olen myös. Mies on luvannut kustantaa mulle meikit, kampaajat ja uudet vaatteet jos menisin. Hänen mielestään se voisi olla hyvä, itse en oikein tiedä. Uskoo sen piristävän minua, mutta hän ei ollut silloin samassa koulussa, joten ei tiedä miten paha minun oli siellä olla.

Tässä tapauksessa en suosittele menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjäät tällä hetkellä?

Masentunut olen, vaikea päästä välillä edes kotoa pois. Kiusaaminen rikkoi minut ihan täysin. Työkyvytön olen myös. Mies on luvannut kustantaa mulle meikit, kampaajat ja uudet vaatteet jos menisin. Hänen mielestään se voisi olla hyvä, itse en oikein tiedä. Uskoo sen piristävän minua, mutta hän ei ollut silloin samassa koulussa, joten ei tiedä miten paha minun oli siellä olla.

Lisään vielä, että kaikesta huolimatta sain aikoinaan hankittua ammatin, ja vaikka menin ihan muuallepäin Suomea opiskelemaan, niin silloinkin olin niin roolini vanki, että jäin ulkopuoliseksi ja jotkut katsoivat silloinkin asiakseen nokkia minua, aikuiset!!! Suoritin elämää vuosikaudet ja tein töitäkin hampaat irvessä, mutta sitten masennus vei ja olen työkyvytön.

En menisi näillä taustatiedoilla. Iloa elämään saat varmasti tapaamalla joitain ihan muita ihmisiä kuin näitä kiusaajia. En usko, että tapaaminen toisi mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjäät tällä hetkellä?

Masentunut olen, vaikea päästä välillä edes kotoa pois. Kiusaaminen rikkoi minut ihan täysin. Työkyvytön olen myös. Mies on luvannut kustantaa mulle meikit, kampaajat ja uudet vaatteet jos menisin. Hänen mielestään se voisi olla hyvä, itse en oikein tiedä. Uskoo sen piristävän minua, mutta hän ei ollut silloin samassa koulussa, joten ei tiedä miten paha minun oli siellä olla.

Vanhojen traumojen kohtaaminen ei ikinä piristä. Pahimmillaan laukaisee uudestaan oirehtimistä. Ellei sitten ne ole kaikki muuttuneet valtamerilaivan kokoisiksi 10 lapsen äideiksi joiden naamat kasvaa syyliä. Silloin voisi harkita menoa.

Sinuna en menisi enkä ole itsekään mennyt.

Luin muuten lehtijutun koulukiusatusta naisesta, joka meni aikuisena luokkakokoukseen ja päätti alkaa muutenkin ottaa rohkeasti kontaktia ihmisiin, kuten uusiin opiskelukavereihin ja mennä mukaan opiskelijatapaamisiin. Aika ihailtavaa rohkeutta ja kuoresta tulemista. Kouluaikoina nainen oli mennyt ihan puhumattomaksi eikä ollut saanut pidettyä esitelmiäkään, koska ei saanut sanaakaan sanottua. En muista missä naistenlehdessä se oli.

Olipa hyvin sanottu, että vanhojen traumojen kohtaaminen ei ikinä piristä.

Meillä oli luokkakokous niin pitkän ajan kuluttua, että ne ihmiset tuntuivat jo kovin vierailta ajatuksissani. Jos jotkut olivat ilkeitä silloin, saavat olla ajatuksissani loppuelämäni ilkimyksiä, mikäli nyt joskus harvoin joku tyyppi edes mieleeni pulpahtaa. Toisaalta ymmärrän, että joillekin on kuitenkin hyväksi päästä toteamaan, jos joku ikävä tyyppi onkin kasvanut yllättäen fiksuksi ja pyytää jopa anteeksi.

Ei maksa vaivaa. Nostaa vaan turhaan ikäviä muistoja ja tunteita pintaan. Tee jotain muuta mukavaa ja juhlista sitä että et ole enää koululainen.

En menisi. Sama tausta ja nykytilanne. Tuntuisi veren kaivamiselta omasta nenästään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli luokkakokous niin pitkän ajan kuluttua, että ne ihmiset tuntuivat jo kovin vierailta ajatuksissani. Jos jotkut olivat ilkeitä silloin, saavat olla ajatuksissani loppuelämäni ilkimyksiä, mikäli nyt joskus harvoin joku tyyppi edes mieleeni pulpahtaa. Toisaalta ymmärrän, että joillekin on kuitenkin hyväksi päästä toteamaan, jos joku ikävä tyyppi onkin kasvanut yllättäen fiksuksi ja pyytää jopa anteeksi.

Osa vaan on aikuisenakin sitä mieltä että ei ne ketään kiusanneet, se "Pirjo" oli vaan niin ärsyttävä.

En ymmärrä miksi erityisesti naiset yhtäältä tapaavat mennä noihin kokoukseen ja toisaalta tuntuvat olevan lähes yksimielisiä siitä että ne ovat kategorisesti peffasta ( jo siis ennen niihin menoa).

Miksi sinne siis pitää mennä? Tulevatko robotit rankaisemaan jos et mene? Tuskin.

No en kyllä sinuna menisi. Mitä luulet siitä saavasi? Haluatko kuulla, kun muut ovat menestyneet elämässä ja sinä olet masentunut? Koska se on mahdollista. Varmasti saisi sinut vielä huonommalle fiilikselle.

Itse en koskaan ollut kiusattu, kavereitakin oli, mutta olin pirun ujo ja epävarma itsestäni. Kävin pari vuotta sitten kesällä ravintolassa vanhalla koulupaikkakunnallani kavereideni kanssa ja siellä oli myös nainen, joka oli meidän kanssa samanikäinen ja rinnakkaisella luokalla. Se oli sellainen rääväsuu koulussa. Muistan, että tunsin tuolloin tuossa ravintolassa ahdistusta, vaikka periaatteessa syytä ei ollut. Se vaan toi fiiliksiä mieleen.