Kun muutit kotoa, saitko mukaasi esim astioita, vuodevaatteita, pyyhkeitä tms?
Ostivatko vanhempasi sinulle uusia vai saitko jotain vanhoja joita äitisi ei enää käyttänyt?
Kommentit (34)
mukaan sain vaikka mitä, liikaakin. Sillä oliko kama uutta vai vanhaa ei ollut minulle väliä, koska itse muuttoo oli niin jännää.
ja ostivat tuparilahjaksi uusiakin mitä puuttui
juuri noita mainitsemiasi + verhoja, huonekaluja, tv, radio jne.
Kaikki kelpasi. Mun tyttö muuttaa heti, kun saa asunnon Helsingistä. Hänkin saa mukaansa vanhaa ja uutta.
en uutta enkä vanhaa. Onneksi muutin yhteen poikaystävän kanssa, jonka äiti oli hoitanut tuon ostopuolen vähän liiankin hyvin. Muuten oltaisiin oltu kyllä pulassa. Oi niitä aikoja :)
ja muutaman vanhan pyyhkeen. Poikaystäväni asui jo omillaan ja muutin hänen luokseen, joten vanhemmat kai ajattelivat etten tarvitse mitään. Eipä hänelläkään juuri mitään ollut. Muutama lautanen ja muutama haarukka ja veitsi. Pikkuhiljaa sitten osteltiin työttömyyspäivärahoilla, lama kun oli.
En saanut yhtään mitään mukaani.
Paitsi päiväkirjani.
Ostettiin siis ihan telkkarista ja mikrosta alkaen. Liinavaatteita ja astioita oli tullut rippi-ja yo-lahjaksi. Sitten ostettin vielä ihan perusruoanlaittovälineitä.
Äiti jakoi myös omia vanhoja tavaroitansa jonkin verran.
Hyvän setin kanssa sain kotoa lähteä ja siitä olen kiitollinen.
Lisäksi porukat osti telkkarin ja jotain pientä sälää. Olin saanut synttäri-, joulu-, rippi- ja yo-lahjoiksi jo monen vuoden ajan astioita jne. Mulla oli täysi kattaus Pentikin astioita ja Hackmannin aterimet sekä kunnolliset Opan kattilat jo heti ekassa kodissani. Pyyhkeitäkin sain, lakanat otin kotoa ne jotka oli jo aiemmin olleet ns. minun.
mukaan otin omat vaatteet. Yhden pyyhkeen sain, jonka olin saanut joululahjaksi. Lakanat yms. ostin itse. Kotoa lähdin kesätöihin, jossa oli asuntola ja en heti tarvikkeita tarvinnut. Muuton jälkeen ei koskaan kysytty olisinko tarvinnut jotain, pärjättävä oli. Miten yksinäiseltä maailma silloin tuntuikin...
oli tullut jo "omia" pyyhkeitä ja oman sängyn vuodevaatteita, jotka tietysti otin mukaan. Astioita olin hieman keräillyt etukäteen (esim. yo-lahjaksi), loput tarpeelliset äiti osti.
saanut mukaan muuta kuin omat vaatteeni, joita taisi olla hurjat kaksi muovikassillista.
mukaan otin omat vaatteet. Yhden pyyhkeen sain, jonka olin saanut joululahjaksi. Lakanat yms. ostin itse. Kotoa lähdin kesätöihin, jossa oli asuntola ja en heti tarvikkeita tarvinnut. Muuton jälkeen ei koskaan kysytty olisinko tarvinnut jotain, pärjättävä oli. Miten yksinäiseltä maailma silloin tuntuikin...
huolehtivat lapsestaan ja pikkulapsena lapsi on vanhempiensa silmäterä. Sitten yhtäkkiä kun lapsi lentää pesästä, niin potkitaan vain persuksille eikä avusteta yhtään. Mielenkiintoista sinänsä. Mikähän on vanhempien motiivi sille että eivät avusta?
jolla oli jo ennestään kalustusta. Äiti ompeli meille muutamat verhot, osti päiväpeittoa, ruokailuvälineitä ym. Olin saanut lahjaksi kippoja, kuppeja ja vuodevaatteita. Muutaman huonekalun ja tv:n vein mukanani.
en saanut mitään. Ei kaikille ole kertynyt lahjavuorta. En omistanut juuri mitään, meillä ei osteltu lahjoja. Rippilahjaksi sain kellon yhdeltä sukulaiselta. Joululahjoja meillä ei osteltu. Aikuisenakaan en saanut koskaan lahjaksi lakanoita tai pyyhkeitä, koska kaikki oletti että jokaisella niitä on kasoittain. Astiastotkin jouduin itse pikkuhiljaa ostamaan. Ja ilman muuta huonekalut. Kaikki ei ole kultalusikka suussa syntyneet.
oli tullut jo "omia" pyyhkeitä ja oman sängyn vuodevaatteita, jotka tietysti otin mukaan. Astioita olin hieman keräillyt etukäteen (esim. yo-lahjaksi), loput tarpeelliset äiti osti.
ottaa mukaani noita jo omikseni tulleita pyyhkeitä ja lakanoita. En tarkalleen edes muista. Yo-lahjaksi ainakin olin saanut jotain liinavaatteita ym. Sitten oli jännä tonkia ullakkoa, kun sieltä sai viedä mukanaan vanhoja astioita. Ne oli astiastoista, joita vanhempani olivat saaneet esim. kihlalahjaksi, mutta joita oli enää jokunen jäljellä. Niistä tuli myös ihan lapsuuden ruoka-ajat mieleen, kun ne olivat silloin jokapäiväisessä käytössä. Sain myös ainakin yhden lipaston (on minulla vieläkin) ja vanhan pyöreän pöydän, joka oli mummoni vanha. Niistäpä sitä sitten lähti oma koti muotoutumaan.. En koskaan odottanutkaan, että vanhempani olisivat ostaneet minulle jotakin uutta taikka kaiken valmiiksi. Olisin silloin mielestäni menettänytkin jotain, muutto omilleni ei olisi ehkä tuntunut yhtä hohdokkaalta askelelta. :)
Siis olin pikkuhiljaa noin vuoden varrella käyttänyt osa-aikatyöni palkan mm. liinavaatteisiin, keittiövälineisiin ym. Tietysti YO-lahjaksi tuli myös taloustavaraa. Mitään vanhempani eivät minulle varsinaisesti ostaneet enkä vanhempieni tavaroita vienyt. Kalusteista ne, jotka olivat olleet omassa huoneessani (niistäkin osan olin itse ostanut palkkarahoilla).
ja yhden vaatimattoman merkittömän astiasetin (4 isoa lautasta, 4 syvää lautasta, 4 kahvikuppiparia). Jotain pyyhkeitä ja ne vuodevaatteet, joita teininä käytin pedissäni.
Äiti osti mulle sitten myöhemmin sängyn ja isä kirjahyllyn, vaikka kovasti estelin.
sekä oman vanhan kirjoituspöytäni ja kirjahyllyni. Sängyn ja tv:n sitten ostin soluhuoneeseeni ihan uusina.
ei ollut silloin lama-aikaa varaa ostella uusia.