Kun muutit kotoa, saitko mukaasi esim astioita, vuodevaatteita, pyyhkeitä tms?

kaikkea, vanhaa ja uutta. Vieläkin vanhemmat ihan omasta aloitteestaan haluaa ostaa mulle kaikenlaista. En kyllä koe itseäni mitenkään kultalusikka suussa syntyneeksi, mun mielestä on ihan normaalia, ja oikeastaan vanhempien velvollisuuskin varustaa lasta edes jotenkin kotoa muuttoon.



Mun tuttavapiirissä ei ole ketään, joka ei olisi saanut kotoa kaikenlaista, joten kyllä sanoisin sen olevan poikkeavaa, ettei lapsuudenkodista mitään anneta.



Mites te, jotka ette ole mitään saaneet: oletteko katkeria? Miten aiotte toimia omien lastenne kohdalla?

kaikkea, vanhaa ja uutta. Vieläkin vanhemmat ihan omasta aloitteestaan haluaa ostaa mulle kaikenlaista. En kyllä koe itseäni mitenkään kultalusikka suussa syntyneeksi, mun mielestä on ihan normaalia, ja oikeastaan vanhempien velvollisuuskin varustaa lasta edes jotenkin kotoa muuttoon. Mun tuttavapiirissä ei ole ketään, joka ei olisi saanut kotoa kaikenlaista, joten kyllä sanoisin sen olevan poikkeavaa, ettei lapsuudenkodista mitään anneta. Mites te, jotka ette ole mitään saaneet: oletteko katkeria? Miten aiotte toimia omien lastenne kohdalla?

luulen, että tässä on eroja ikäluokkien välillä. Itse synnyin aivan 70-luvun alussa ja silloin kun lähdin kotoa, ei sitä tavaraa ollut niinkuin nykyään on.

kaikkea, vanhaa ja uutta. Vieläkin vanhemmat ihan omasta aloitteestaan haluaa ostaa mulle kaikenlaista. En kyllä koe itseäni mitenkään kultalusikka suussa syntyneeksi, mun mielestä on ihan normaalia, ja oikeastaan vanhempien velvollisuuskin varustaa lasta edes jotenkin kotoa muuttoon. Mun tuttavapiirissä ei ole ketään, joka ei olisi saanut kotoa kaikenlaista, joten kyllä sanoisin sen olevan poikkeavaa, ettei lapsuudenkodista mitään anneta. Mites te, jotka ette ole mitään saaneet: oletteko katkeria? Miten aiotte toimia omien lastenne kohdalla?

luulen, että tässä on eroja ikäluokkien välillä. Itse synnyin aivan 70-luvun alussa ja silloin kun lähdin kotoa, ei sitä tavaraa ollut niinkuin nykyään on.

Mutta kyllä omat vanhempanikin ovat saaneet kotoa kaikenlaista muuttaessaan omiin koteihinsa, ja etenkin äitini lapsuudenkodissa on ollut kyllä tosi niukkaa.

ja sain muuttaessani mukaan kaikenlaista tarpeellista, vanhaa sekä uuttakin ostettiin. Luultavasti kyse on enemmän vanhempien ajatusmaailmasta, kuin varsinaisesti ikäluokista. Minunkin vanhempani mielellään avustavat joissain isommissa hankinnoissa jne.

kaikkea, vanhaa ja uutta. Vieläkin vanhemmat ihan omasta aloitteestaan haluaa ostaa mulle kaikenlaista. En kyllä koe itseäni mitenkään kultalusikka suussa syntyneeksi, mun mielestä on ihan normaalia, ja oikeastaan vanhempien velvollisuuskin varustaa lasta edes jotenkin kotoa muuttoon. Mun tuttavapiirissä ei ole ketään, joka ei olisi saanut kotoa kaikenlaista, joten kyllä sanoisin sen olevan poikkeavaa, ettei lapsuudenkodista mitään anneta. Mites te, jotka ette ole mitään saaneet: oletteko katkeria? Miten aiotte toimia omien lastenne kohdalla?

luulen, että tässä on eroja ikäluokkien välillä. Itse synnyin aivan 70-luvun alussa ja silloin kun lähdin kotoa, ei sitä tavaraa ollut niinkuin nykyään on.

Mutta kyllä omat vanhempanikin ovat saaneet kotoa kaikenlaista muuttaessaan omiin koteihinsa, ja etenkin äitini lapsuudenkodissa on ollut kyllä tosi niukkaa.

oli kaiken lisäksi tosi hyvä kone.

muutin itse ja hankin tavaranikin itse

Sain mukaan osan vanhoista lakanoistani, jotkut vanhat verhot ja matto. Eriparisia astioita. yms. Eikä tullut mieleenikään että haluaisin enemmän. Itse sitten ne hankin kun sain kerättyä rahaa.

ja muistan kun käytiin äidin kanssa ostamassa kattila, joka on vieläkin käytössä. Hackmannin terästä. Ja kun valmistuin, sain telkkarin lahjaksi.

Asuntolassa oli telkkari, en sitä aikaisemmin kaivannutkaan.

Himasta sain viedä mitä tahansa, nytkin kun meni teepannu rikki äiti heti ehdotti ottaisin hänen vanhan, kun heillä on niitä 2 tai 3.

Lähinnä otin kaikkea vanhaa, toi kattila oli ainoa minkä muistan että he ostivat. Mutta kun ostin ekan asuntoni, ostivat sinne tosi upean ruokapöydän, joka on vieläkin käytössä, sekä tosi monta perintöhuonekalua olen saanut ja tietty nämä kaikki käytössä.

Suurin osa vanhaa, mutta kelpasi erittäin hyvin.

En saanut viedä edes sänkyäni. En yhtään mitään. Olin jo yli 22v ja vihdoinkin sain mahdollisuuden vuokrata huoneen. Isäni alkoholismi oli todella raskasta ja äitini oli muuttoa vastaan.



Rahaa isäni tienasi, mutta se kaikki meni hänen kurkusta alas

kodin tavaroita jo kotona asuessani. Viimeisinä joululahjoina sain, samoin valmistujaisissa ym. aina silloin tällöin pyysin/sain jotain, ettei sitten olisi niin paljon hommattavaa (tiettyä astiasarjaa, aterimia, vuodevatteita oli aina pari ym.). Ja toki oisin saanut ottaa mukaani mitä olisin kehdannut (siis ei nyt mitään telkkaria tai sohvia), mutta muuta tavaraa, mutta halusin sitten loput kerätä pääosin itse.

ja tietty kaikki oman huoneeni tavarat sain pitää:) -34-

Kyllä meillä ainakin on ollut suvussa tapana, että kummit ja tädit antavat rippilahjaksi / joululahjaksi / syntymäpäivälahjaksi jo jotain myöhemmin tarvittavaa tavaraa.



Tuntuihan se teininä tyhmältä saada niitä lautasia, kahvikuppeja ja lakanoita, mutta mukavaa oli sitten pois muuttaessa kaivella kaapin perukoilta kaikki astialaatikot, joissa oli oma nimi päällä. =)

Sain jo tosi nuoresta pitäen käyttötavaraa lahjaksi. "Kapiot" ei aina niin mieltä lämmittäneet, mieluummin olisivarmaan ottanut vaikka äänilevyjä tai hajuvettä;) Mutta noita muutamia vastauksia kun lukee, osaan kyllä arvostaa.

(Mulla on vieläkin käyttämättä esim joitain mummon tekemiä lakanoita, mies aina ihmettelee miksei niitä voi ottaa käyttöön/ heittää pois. Ne ovat yhden hengen sänkyyn, mutta mummo on ne käsin ommellut ja niitä harvoja esineitä mitä edesmenneestä on enää jäljellä. Ei vaan pysty luopumaan.)



Muistan itsekin intona ostelleeni joitain lautasia ja pyyhkeitä ensimmäisistä tileistäni, kun tiesin kohta muutavani pois. Huonekalut taisi olla kaikki jotain vanhoja, mitä sain mukaani.