En ymmärrä miten voidaan väittää että joku HALUAA lapsensa olevan adhd ja runnoo tämän diagnoosin väkisin läpi lääkärissä. Miksi kukaan haluaisi

Ei kai kukaan näitä diagnooseja huvikseen tutkituta. Ensin on ongelma jonka kanssa ei pärjätä ja sitten vasta diagnoosi.

Se on muotia, siksi. Kaikkien lapsilla on nykyisin jotain adhd, add, nepsy

Voiko olla niin, että vanhemmat syö lasten lääkkeet-nehän on jotain huumeita.  Kun lapsella on adhd niin perhe saa jotain kela-erityisrahaa, ilmaisia lomia, tukiperheen tai lapsenhoitoapua.  Ilmaiset koulukyydit taksilla. 

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla niin, että vanhemmat syö lasten lääkkeet-nehän on jotain huumeita.  Kun lapsella on adhd niin perhe saa jotain kela-erityisrahaa, ilmaisia lomia, tukiperheen tai lapsenhoitoapua.  Ilmaiset koulukyydit taksilla. 

Tukiperheisiin on pitkät jonot ja taksikyyditkin kiven alla. Meillä esim. kouluun  tasan kilometri ja kriteetit taksimatkaan eivät täyty, sitten kun ei ehditä viedä kouluun niin tulee Whats Up viestiä opettajalta että mihinköhän Juuso on taas jäänyt seikkailemaan..A.p

Halpoja lääkkeitä ne on.

Koska jos lapsella on häikkää, on parempi saada diagnoosi ja apua kuin taistella ilman.

Vierailija kirjoitti:

Koska on helpompi sanoa, että lapsella on neurologinen häiriö ja pakottaa se syömään lääkkeitä, kuin ymmärtää että oma asenne ja kasvatustyyli saattavat olla syyllisiä lapsen oireiluun ja huonoon oloon.

Jos näin on niin miksiköhän lääkärin tekemissä testeissä tulokset olivat kuin yö ja päivä sen jälkeen kun oli kokeilumielessä syönyt 2kk lääkettä? Ekan testauksen kohdalla suositteli eskarin kertaamista mutta kun tismalleen  sama testi tehtiin lääkittynä, puolsikin nyt ensimmäisen luokan aloitusta pienryhmässä. A.p

Vierailija kirjoitti:

Koska on helpompi sanoa, että lapsella on neurologinen häiriö ja pakottaa se syömään lääkkeitä, kuin ymmärtää että oma asenne ja kasvatustyyli saattavat olla syyllisiä lapsen oireiluun ja huonoon oloon.

Ja sanon tämän henkilönä, jolla on ADHD. Mun vanhemmat olisivat voineet tehdä todella paljon muutoksia heidän kasvatuksessa, säännöissä, tavassa opettaa minua kasvamaan ihmisenä, opiskelemaan koulussa, olemalla mukana minun elämässä jne... auttaakseen mun ADHD:ta ja miten se oireilee. Mutta omat vanhempani eivät tehneet mitään, koskaan. 

Ongelma on suurimmissa tapauksissa mitä itse uskon on yksinkertaisesti se, että vanhemmat jotenkin olettavat että lapsien pitäisi vain osata tehdä itsenäisesti todella nuorena kaikki hommat ilman apua, avustusta ja mukana oloa, ja jotenkin samaan aikaan kyetä ignooraamaan ja kieltämään itseltään kaikki ne helpot häiriötekijät ja huvit mitkä ovat todella addiktoivia (puhelin, netti, tietokone, pelit....) 

Tiedän yhden vanhemman, jonka poika ei tee mitään muuta kuin pelaa tietokoneella pelejä. Hänellä myös "ADHD". Tiedätkö mitä tämä vanhempi tekee, kun poika kieltäytyy vaikka lähtemästä johonkin tapaamiseen tai sinne kouluun? Ei mitään. Antaa periksi. Antaa pelata niitä koukuttavia pelejä tuntikausia, päiväkausia, viikkokausia. 

Suurin syy lasten huonoon vointiin on aikuisten kykenemättömyys oikeanlaiseen kasvatukseen mikä muokataan lapsen persoonallisuuden ja tarpeiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska on helpompi sanoa, että lapsella on neurologinen häiriö ja pakottaa se syömään lääkkeitä, kuin ymmärtää että oma asenne ja kasvatustyyli saattavat olla syyllisiä lapsen oireiluun ja huonoon oloon.

Minusta on hassua että jonkun mielestä neurologiset häiriöt voisivat olla vaan kasvatuksen tulosta. Mitäköhän minun kasvatuksessani meni pahasti pieleen, kun en prosessoi kuulemaani tai näkemääni oikein. Kuulossa itsessään tai näössä ei ole vikaa, molemmat on testattu moneen kertaan tässä vaiheessa.

-Nepsyaikuinen

Vierailija kirjoitti:

Se on muotia, siksi. Kaikkien lapsilla on nykyisin jotain adhd, add, nepsy

No ei ole.

Missä näitä vanhempia tapaa jotka on runnoneet diagnoosit läpi? Tai näitä LÄÄKÄREITÄ jotka antaa runnotuttaa potilaalleen adhd-dg:n?

Haha :D Vai että muotia ja hirveästi diagnoosista vanhemmille iloa.. 

Kuvittelin, että poika voisi saada oman toiminnan ohjaukseen valmennusta kun saa lääkärin lähetteen, ensin vaadittiin toki diagnoosi. Pojalla jo peruskoulu loppusuoralla ja voin kateellisten mielipahaa helpottaa kertomalla, ettemme ole saaneet MINKÄÄNLAISIA tukitoimia. Ei ole koulupsykologeja /psyk.sh:a toteuttamaan valmennuksia. Lääkkeet olisi toki saanut jos olisimme ne halunneet. Poika ei häiriköi, vaan tarkkaavaisuushiriönsä vuoksi itse häiriintyy rauhattomasta ympäristöstä.  Eikä ole tarvinnut keksiä edes mitään tekosyitä kun kukaan ei mitään omituista huomaa, mutta oppimistulokset ovat kärsineet koko koulun ajan. Olemme käyttäneet vanhempien aikaa tunteja joka viikko koulussa jo läpikäytyjen asioiden kertaamiseen, koska lapsi on vaatinut opiskelussaan apua, eikä avustajia nykykoulussa enää sellaisille oppilaille saa, joista ei ole muille häiriötä.

Erityislapsi--- erityisvanhemmat.

Glooriaa ja sädekehää rouvien iltapäiväkahvikerhoissa.

Kaikilla pitää olla jokin adhd- tai nepsydiagnoosi.

Tyhmyys ja tuhmuus ei enää nykyään riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on helpompi sanoa, että lapsella on neurologinen häiriö ja pakottaa se syömään lääkkeitä, kuin ymmärtää että oma asenne ja kasvatustyyli saattavat olla syyllisiä lapsen oireiluun ja huonoon oloon.

Minusta on hassua että jonkun mielestä neurologiset häiriöt voisivat olla vaan kasvatuksen tulosta. Mitäköhän minun kasvatuksessani meni pahasti pieleen, kun en prosessoi kuulemaani tai näkemääni oikein. Kuulossa itsessään tai näössä ei ole vikaa, molemmat on testattu moneen kertaan tässä vaiheessa.

-Nepsyaikuinen

Ainoa henkilö joka tässä on sanonut, että neurologinen häiriö on kasvatuksen tulosta olet sinä. 

Mitä minä olen sanonut, on helpompi sanoa että lapsellani on neurologinen häiriö (vaikka ei ole), kuin että keskittyisi muuttamaan omia kasvatustapoja tai sitä, että jossain vaiheessa on saattanut mennä täysin väärin lapsen kasvatuksen suhteen tai että tälläkin hetkellä menee väärin.

Esimerkiksi ADT mikä on itseaiheutettu oireilee ihan samalla tavalla, kuin ADHD. Addiktiot (kuten vaikka addiktio puhelimeen, peleihin, nettiin) oireilee samalla tavalla, kuin ADHD. Huonot kotiolosuhteet saavat sinut oireilemaan kuin ADHD. 

Onko ADHD mielestäsi jotenkin "parempi" kuin ne muut sille joka niistä kärsii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on helpompi sanoa, että lapsella on neurologinen häiriö ja pakottaa se syömään lääkkeitä, kuin ymmärtää että oma asenne ja kasvatustyyli saattavat olla syyllisiä lapsen oireiluun ja huonoon oloon.

Minusta on hassua että jonkun mielestä neurologiset häiriöt voisivat olla vaan kasvatuksen tulosta. Mitäköhän minun kasvatuksessani meni pahasti pieleen, kun en prosessoi kuulemaani tai näkemääni oikein. Kuulossa itsessään tai näössä ei ole vikaa, molemmat on testattu moneen kertaan tässä vaiheessa.

-Nepsyaikuinen

Ainoa henkilö joka tässä on sanonut, että neurologinen häiriö on kasvatuksen tulosta olet sinä. 

Mitä minä olen sanonut, on helpompi sanoa että lapsellani on neurologinen häiriö (vaikka ei ole), kuin että keskittyisi muuttamaan omia kasvatustapoja tai sitä, että jossain vaiheessa on saattanut mennä täysin väärin lapsen kasvatuksen suhteen tai että tälläkin hetkellä menee väärin.

Esimerkiksi ADT mikä on itseaiheutettu oireilee ihan samalla tavalla, kuin ADHD. Addiktiot (kuten vaikka addiktio puhelimeen, peleihin, nettiin) oireilee samalla tavalla, kuin ADHD. Huonot kotiolosuhteet saavat sinut oireilemaan kuin ADHD. 

Onko ADHD mielestäsi jotenkin "parempi" kuin ne muut sille joka niistä kärsii?

En ymmärrä kysymystäsi. Voisitko avata enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosihan halutaan siksi, ettei lasta tarvitse kasvattaa. "Ei Petteri mahda käytökselleen mitään kun sillä on tuo ADHD".

Paitsi että tällöin pitää kahta kauheammin kasvattaa. Adhd:n kanssa elämä voi olla ihan helvettiä ja on lähes elämän mittainen terapia edessä, että pystyy elämään neurotyypillistä elämää. Ellei ole kuin minä, että sitä vain koittaa sopeutua omien ongelmien kanssa ja silakkana luistelee läpi elämässä. Toivon, että yksikään vanhempi ei shoppaile tätä diagnoosia, vaan yrittää viimeiseen asti kasvattaa lasta.

Ihan kamala vika päässä ja itse voin sanoa, että en todellakaan nauti tästä. Jatkuvaa kaaosta elämässä, epävakaata luonnetta fyysisellä väkivallalla, impulsiivisuutta ja listaa voi jatkaa pidemmälle. On naurettavaa, kuinka mediassa nostetaan meidän elämästä vain niitä ihania asioita esiin, kuinka ollaan niin innovatiivisia ja aikaansaavia. Tämä on vain hyvin pieni osuus siitä todellisuudesta. Eilen esimerkiksi istuin 15 tuntia lähes yhtäsoittoa tietokoneella tekemässä gradua, koska pää meni siihen flow:n mukaan. Edellispäivänä sähelsin asioiden kanssa niin, että sain 2x oven avausmaksun, jouduin hakemaan kotoa kukkaron kesken ostosten ja ajoin autolla ojaan. Siinä vaiheessa kun mukaan astuu esimerkiksi impulssikohtauksessa mukaan väkivalta, tarkoittaen ihan lyömistä tai potkimista ja se ei ole mitään pientä läpsyttelyä, niin kauhistellaan. Mitään harrastusta et voi aloittaa, koska mielenkiinto riittää ehkä 5 käyntikertaan, mitään kouluja et voi aloittaa ellei sulla ole mieletön palo asiaa kohtaan, työpaikka vaihtuu kerran kahteen vuoteen. Asunnot vaihtuvat useamman kerran vuodessa. Olet todella addiktoituva persoona ja kaikki, sokerista ja kännykästä lähtien, pitää poistaa elämästä. Alkoholi ja muut huumeet tuurruttaa päätä sen verran kivasti, etten yhtään ihmettele niiden käyttöä. Elämä kanssani on todella raskasta ja ihmettelen kuinka tuo neurotyypillinen mieheni on näinkin kauan jaksanut katsella mun touhuja. Lääkitystä en käytä, koska olen niin ailahtelevainen luonteeltani ja muutan milloin mistä maasta toiseen ja lääkäri ei suostu sitä kirjoittamaan. Etäterapiassa käyn kaksi kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on helpompi sanoa, että lapsella on neurologinen häiriö ja pakottaa se syömään lääkkeitä, kuin ymmärtää että oma asenne ja kasvatustyyli saattavat olla syyllisiä lapsen oireiluun ja huonoon oloon.

Minusta on hassua että jonkun mielestä neurologiset häiriöt voisivat olla vaan kasvatuksen tulosta. Mitäköhän minun kasvatuksessani meni pahasti pieleen, kun en prosessoi kuulemaani tai näkemääni oikein. Kuulossa itsessään tai näössä ei ole vikaa, molemmat on testattu moneen kertaan tässä vaiheessa.

-Nepsyaikuinen

Ainoa henkilö joka tässä on sanonut, että neurologinen häiriö on kasvatuksen tulosta olet sinä. 

Mitä minä olen sanonut, on helpompi sanoa että lapsellani on neurologinen häiriö (vaikka ei ole), kuin että keskittyisi muuttamaan omia kasvatustapoja tai sitä, että jossain vaiheessa on saattanut mennä täysin väärin lapsen kasvatuksen suhteen tai että tälläkin hetkellä menee väärin.

Esimerkiksi ADT mikä on itseaiheutettu oireilee ihan samalla tavalla, kuin ADHD. Addiktiot (kuten vaikka addiktio puhelimeen, peleihin, nettiin) oireilee samalla tavalla, kuin ADHD. Huonot kotiolosuhteet saavat sinut oireilemaan kuin ADHD. 

Onko ADHD mielestäsi jotenkin "parempi" kuin ne muut sille joka niistä kärsii?

En ymmärrä kysymystäsi. Voisitko avata enemmän?

On muitakin tiloja joissa on samantyyppisiä oireita, kuin ADHD:ssa. Addiktiotkin alkavat jostain. Myös ADD ja ADHD voi laukaista addiktioita. Samoin traumaperäiset häiriöt. Aivoissa tapahtuu samantyyppisiä muutoksia.

Onko ADHD jotenkin "aidompi" ja hoitoa enemmän tarvitseva neurologinen tila kuin nuo muut neurologisesti vaikuttavat tilat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosihan halutaan siksi, ettei lasta tarvitse kasvattaa. "Ei Petteri mahda käytökselleen mitään kun sillä on tuo ADHD".

Paitsi että tällöin pitää kahta kauheammin kasvattaa. Adhd:n kanssa elämä voi olla ihan helvettiä ja on lähes elämän mittainen terapia edessä, että pystyy elämään neurotyypillistä elämää. Ellei ole kuin minä, että sitä vain koittaa sopeutua omien ongelmien kanssa ja silakkana luistelee läpi elämässä. Toivon, että yksikään vanhempi ei shoppaile tätä diagnoosia, vaan yrittää viimeiseen asti kasvattaa lasta.

Ihan kamala vika päässä ja itse voin sanoa, että en todellakaan nauti tästä. Jatkuvaa kaaosta elämässä, epävakaata luonnetta fyysisellä väkivallalla, impulsiivisuutta ja listaa voi jatkaa pidemmälle. On naurettavaa, kuinka mediassa nostetaan meidän elämästä vain niitä ihania asioita esiin, kuinka ollaan niin innovatiivisia ja aikaansaavia. Tämä on vain hyvin pieni osuus siitä todellisuudesta. Eilen esimerkiksi istuin 15 tuntia lähes yhtäsoittoa tietokoneella tekemässä gradua, koska pää meni siihen flow:n mukaan. Edellispäivänä sähelsin asioiden kanssa niin, että sain 2x oven avausmaksun, jouduin hakemaan kotoa kukkaron kesken ostosten ja ajoin autolla ojaan. Siinä vaiheessa kun mukaan astuu esimerkiksi impulssikohtauksessa mukaan väkivalta, tarkoittaen ihan lyömistä tai potkimista ja se ei ole mitään pientä läpsyttelyä, niin kauhistellaan. Mitään harrastusta et voi aloittaa, koska mielenkiinto riittää ehkä 5 käyntikertaan, mitään kouluja et voi aloittaa ellei sulla ole mieletön palo asiaa kohtaan, työpaikka vaihtuu kerran kahteen vuoteen. Asunnot vaihtuvat useamman kerran vuodessa. Olet todella addiktoituva persoona ja kaikki, sokerista ja kännykästä lähtien, pitää poistaa elämästä. Alkoholi ja muut huumeet tuurruttaa päätä sen verran kivasti, etten yhtään ihmettele niiden käyttöä. Elämä kanssani on todella raskasta ja ihmettelen kuinka tuo neurotyypillinen mieheni on näinkin kauan jaksanut katsella mun touhuja. Lääkitystä en käytä, koska olen niin ailahtelevainen luonteeltani ja muutan milloin mistä maasta toiseen ja lääkäri ei suostu sitä kirjoittamaan. Etäterapiassa käyn kaksi kertaa viikossa.

Kirjoitat kyllä selkeästi epävakaan persoonallisuuden ja kaksisuuntaisen tarinaa. En tunne yhtään ADHD henkilöitä, joilla meno olisi tuollaista.

Ja tässäkin tarinassa vaikuttaa vahvasti tuo, että käytetään päihteitä mitkä tottakai saavat aikaan sen, että on ADHD:n kaltaisia oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on helpompi sanoa, että lapsella on neurologinen häiriö ja pakottaa se syömään lääkkeitä, kuin ymmärtää että oma asenne ja kasvatustyyli saattavat olla syyllisiä lapsen oireiluun ja huonoon oloon.

Minusta on hassua että jonkun mielestä neurologiset häiriöt voisivat olla vaan kasvatuksen tulosta. Mitäköhän minun kasvatuksessani meni pahasti pieleen, kun en prosessoi kuulemaani tai näkemääni oikein. Kuulossa itsessään tai näössä ei ole vikaa, molemmat on testattu moneen kertaan tässä vaiheessa.

-Nepsyaikuinen

Ainoa henkilö joka tässä on sanonut, että neurologinen häiriö on kasvatuksen tulosta olet sinä. 

Mitä minä olen sanonut, on helpompi sanoa että lapsellani on neurologinen häiriö (vaikka ei ole), kuin että keskittyisi muuttamaan omia kasvatustapoja tai sitä, että jossain vaiheessa on saattanut mennä täysin väärin lapsen kasvatuksen suhteen tai että tälläkin hetkellä menee väärin.

Esimerkiksi ADT mikä on itseaiheutettu oireilee ihan samalla tavalla, kuin ADHD. Addiktiot (kuten vaikka addiktio puhelimeen, peleihin, nettiin) oireilee samalla tavalla, kuin ADHD. Huonot kotiolosuhteet saavat sinut oireilemaan kuin ADHD. 

Onko ADHD mielestäsi jotenkin "parempi" kuin ne muut sille joka niistä kärsii?

En ymmärrä kysymystäsi. Voisitko avata enemmän?

On muitakin tiloja joissa on samantyyppisiä oireita, kuin ADHD:ssa. Addiktiotkin alkavat jostain. Myös ADD ja ADHD voi laukaista addiktioita. Samoin traumaperäiset häiriöt. Aivoissa tapahtuu samantyyppisiä muutoksia.

Onko ADHD jotenkin "aidompi" ja hoitoa enemmän tarvitseva neurologinen tila kuin nuo muut neurologisesti vaikuttavat tilat?

En ymmärrä mistä olisit saanut sellaisen käsityksen, että ADHD olisi jotenkin aidompi tai parempi?

Kirjoituksessani olen yrittänyt painottaa sitä, että paikkaamalla nämä oireet vain ADHD:n alle ja lääkitsemällä kuviteltua ADHD:ta johtaa kylläkin siihen, ettei lapsi lopulta saa oikeanlaista apua. Ja ADHD lääkkeissä on paljon sivuvaikutuksia, mitkä voivat olla pidemmällä tähtäimellä lapselle terveydellisesti haitallisia. 

Mutta on sitten kyseessä ADHD, addiktio, traumaperäinen häiriö niin ne kaikki tarvitsevat vakaan, turvallisen, rutiinien kautta toimivan ympäristön. Oman kokemukseni mukaan vanhemmat eivät vain jaksa omien syidensä takia ryhtyä tekemään sitä muutosta omassa kasvastustyylissä, omassa tavassa reagoida lapsen käyttäytymiseen ja esimerkiksi raskaisiin aikoihin tai negatiivisiin asioihin, tai vaikkapa keskyttä ravitsemaan lapsi monipuolisella ja terveellisellä ruualla. Monille lapsille pelkkä vanhempien oma käyttäytyminen ja ympäristön muutos voivat parantaa nämä ADHD:n kaltaiset oireet ja näin parantaa lapsen keskittymistä ja elämänlaatua. Mutta sen sijaan jos lapsi ei mukaudu kaaottiseen elämäntyyliin niin kuvitellaan, että kyseessä on ADHD ja nyt nopsaa lääkkeet niin kaikki on taas hyvin.

Halutaan Kelasta alle 16-vuotiaan vammaistukea.